Työn henkiseen kuormitukseen on suhtauduttava yhtä vakavasti kuin fyysiseen turvallisuuteen

Etelä-Suomen aluehallintaviraston Päivi Laakso nosti esiin taannoin Helsingin Sanomien artikkelissa, että työnantajalla on jo nyt velvollisuus toimia niin, että henkisetkään tekijät eivät aiheuta vaaraa työntekijöiden terveydelle.

SAK kysyi alkuvuodesta henkilöstön edustajilta, miltä tilanne näyttää työpaikoilta. Noin puolet (48 %) vastasi, että työnantaja on huomioinut henkiset kuormitustekijät osana työpaikan vaarojen arviointia. Siellä, missä henkisiä kuormitustekijöitä oli huomioitu, noin kaksi kolmesta (60 %) vastasi, että arvioinnin pohjalta on myös ryhdytty toimenpiteisiin. 

Syitä siihen, miksi toimenpiteisiin ei ollut ryhdytty, nousi avovastauksissa yleisimmin esiin työnantajan asenne sekä tietämättömyys ja osaamattomuus. Harvemmin tuotiin esiin syyksi esimerkiksi rahapula, henkilökuntapula tai että kuormitus katsotaan osaksi työtä.

Me kuitenkin tiedämme, että henkinen, ns. psykososiaalinen kuormitus, on yksi suurista haasteista tämän päivän työelämässä. Se aiheuttaa paljon heikentynyttä työhyvinvointia, sairauspoissaoloja, ennenaikaista työkyvyttömyyttä, heikompaa työn laatua ja tuottavuutta. 

Fyysisistä riskitekijöistä on olemassa runsaasti tarkempaa sääntelyä. SAK haluaa, että seuraava hallitus ottaa tehtäväkseen säätää minimivelvoitteet siitä, millaisin toimin myös työn henkistä terveyttä uhkaavat kuormitustekijät ennaltaehkäistään ja saadaan hallintaan. 

Vastuu työn terveellisyydestä, turvallisuudesta ja sopivasta työkuormituksesta on työnantajalla. Tärkeä apu ja hyvä asiantuntijakumppani työssä jaksamisen tukeen saadaan työterveyshuollosta. Työterveyshuollon tiimi auttaa työolosuhteiden arvioinnissa ja tarvittaessa työn muokkauksessa tekijälleen sopivaksi. SAK on esittänyt, että työterveyshuollon korvattavuutta laajennetaan mielenterveyden tukipalveluissa. Usein ongelmien paheneminen voitaisiin estää sillä, että keskusteluapua olisi helposti saatavilla jo varhaisessa vaiheessa.

Kirjoituksen laatimiseen on osallistunut SAK:n työympäristö- ja tasa-arvoasioiden asiantuntija Anne Mirosen lisäksi myös SAK:n asiantuntijalääkäri Riitta Työläjärvi