Eläkkeellä olevien toimeentulo on turvattava työeläkkeillä myös tulevaisuudessa

Blogi 17.09. 08:50 Näätsaari Sinikka
SAK:n sosiaaliasioiden päällikkö Sinikka Näätsaari

Tänään julkaistussa Torben M. Andersenin raportissa arvioidaan Suomen eläkejärjestelmän riittävyyttä ja kestävyyttä. Tarkastelen tässä kirjoituksessa eläkkeiden riittävyyttä ja eläkeläisten toimeentuloon liittyviin kysymyksiä, joita käsitellään raportin ensimmäisessä osassa. 

Suomen eläkejärjestelmä on etuusperusteinen ja osittain rahastoiva.Työeläke perustuu ansioihin, eikä meillä ole esimerkiksi monessa muussa maassa käytössä olevaa eläkekattoa. Suomessa vapaaehtoinen eläkesäästäminen on vähäistä – olemme kaikki samassa työeläkeveneessä. 

Eläkeläisten toimeentulossa riittää haasteita meilläkin. Moni eläkeläinen on riippuvainen kansaneläkkeestä ja takuueläkkeestä, vaikka suuntaus on ollut, että yhä harvempi saa kansaneläkettä työeläkkeen rinnalla. Kuitenkin esimerkiksi maahanmuuttajat ovat yliedustettuna erityisesti takuueläkkeen saajien joukossa. Tutkimusten mukaan noin puolet eläkeläisistä on kokenut rahahuolia ja noin yhdellä kymmenestä on vakavia talousongelmia. 

Torben M. Andersen pohtii arviossaan, pitäisikö vähimmäiseläkkeiden indeksointia muuttaa ja pitäisikö vähimmäiseläkkeiden osalta siirtyä laajempiin tulokäsitteisiin tai ottaa varallisuus huomioon. 

SAK on jo aiemmin ehdottanut, että eläkeläisten toimeentulosta käynnistetään kokonaisarviointi, jossa ovat mukana eri sosiaaliturvaetuisuuksien lisäksi myös palvelumaksut ja lääkekulut.

Eläkeläisten elinolosuhteisiin ja toimeentuloon vaikuttavat myös asumiskulut sekä terveydenhuoltokulut. Eläkeläisten toimeentuloa tuleekin arvioida kokonaisuutena. SAK on jo aiemmin ehdottanut, että eläkeläisten toimeentulosta käynnistetään kokonaisarviointi, jossa ovat mukana eri sosiaaliturvaetuisuuksien lisäksi myös palvelumaksut ja lääkekulut.

Andersenin ehdotus laajempiin tulokäsitteisiin siirtymisestä ja varallisuuden huomioon ottamisesta koskee erityisesti yrittäjiä. Alivakuuttaminen on Suomessa ongelma ja monet yrittäjät näyttävätkin laskevan vanhuudenturvansa osaltaan vähimmäiseläkkeen varaan. Tiedetään kuitenkin, että ikärakenteemme myötä sosiaali- ja terveysmenot ovat kasvussa. 

Olisiko kohtuullista, että vähimmäiseläkkeillä tuettaisiin sen tarpeessa eniten olevia? Andersen ehdottaa myös yhtenä mahdollisena ratkaisuna yrittäjien eläkemaksun perustumista heidän verotettavaan tuloonsa. Näin monessa muussa maassa on, ja olisi Suomessakin varteenotettava vaihtoehto torjua alivakuuttamista.

Iso kysymys on myös se, millainen työelämämme jatkossa on. Työeläke kertyy pääosin työstä, joten sillä, minkälaista palkkaa saa ja millainen työsuhde työntekijällä on, on suuri merkitys. Työelämässä on paljon epävarmuuksia: muun muassa lyhyitä ja osa-aikaisia työsuhteita, joista eläkekarttuma jää kokoaikaista työsuhdetta pienemmäksi.

Pienipalkkaisen työntekijän kokoaikatyön eläkekertymä jää myös pieneksi. Tästä syystä monien, erityisesti naisten eläketurvaa täydennetään vähimmäiseläkkeillä. Yksi tapa vähentää pienituloisten eläkeläisten toimeentuloa olisi lieventää kansaneläkkeen ja työeläkkeen tulosovitusta. Se parantaisi pienituloisten eläkeläisten toimeentuloa ja korostaisi myös työnteon merkitystä.

Andersen toteaa raportissaan, että Suomen malli on osoittautunut vankaksi ja hyvin toimivaksi.

Suomen eläkejärjestelmässä eläkeoikeuksia karttuu myös niin sanottujen palkattomien aikojen eli perhevapaiden, ansiosidonnaisen työttömyysturvan, sairauspäivärahan ja opiskelun ajalta. Andersen pitää tätä hyvänä ominaisuutena, koska se antaa turvaa ja vähentää esimerkiksi vanhempainvapaan tai sairauden vaikutusta eläkkeiden korvausasteeseen ja myös keventää vähimmäiseläkkeiden taakkaa.  

Andersen toteaa raportissaan, että Suomen malli on osoittautunut vankaksi ja hyvin toimivaksi. Meillä on käytössä niin sanottu yhden luukun periaate, eläkkeiden riittävyys on kohtuullinen kansainvälisesti verrattuna ja eläkejärjestelmässämme on jo automaattisia sopeutusmekanismeja.

Haasteina Andersen pitää järjestelmän rahoituksellista kestävyyttä, eläkelaitosten sijoitustoiminnan säätelyn muutostarpeita sekä eläkeläisten ja työssä olevien elintasoerojen kasvamista ja pitkällä aikavälillä myös eläkeläisten keskinäisen eriarvoisuuden lisääntymistä. Näihin kaikkiin haasteisiin on syytä hakea yhdessä ratkaisua ja pitää huolta kattavasta etuusperusteisesta eläkejärjestelmästämme tulevaisuudessakin 

Lue myös Ilkka Kaukorannan blogikirjoitus, jossa arvioidaan raportin osaa, joka käsittelee eläkejärjestelmän rahoituksellista kestävyyttä.