Hyppää sisältöön

s a k·fi Näistä puhutaan Lausunnot Verotuksen kehittämistyöryhmän…

Lausunnot

Verotuksen kehittämistyöryhmän loppuraportti

Valtiovarainministeriö

Verotuksen kehittämistyöryhmän loppuraportissa on täydennetty ja tarkennettu väliraportissa esitettyjä linjauksia ansiotuloverotuksen osalta ja tarkasteltu väliraportin ulkopuolelle jääneitä verotuksen osaalueita, kuten asumisen verotusta, kiinteistöverotusta, valmisteverotusta sekä perintö- ja lahjaverotusta. Seuraavassa kommentoidaan aluksi uudistusesitysten kokonaisuutta ja sen jälkeen keskitytään loppuraportin esityksiin.

Verotuksen kehittämistyöryhmän ehdottama muutos verotuksen rakenteeseen kiristäisi välillistä verotusta, kuten arvonlisäverotusta ja valmisteveroja. Pienipalkkaisille kaavaillut ansiotuloveron kevennykset eivät riittäisi korvaamaan ehdotettuja kiristyksiä. Työryhmän olisi pitänyt kohdistaa henkilöverotuksen kevennykset painokkaammin pieni- ja keskipalkkaisille. Työryhmän veroesitysten tulonjakovaikutukset vievät verotusta tasaveron suuntaan. SAK korjaisi työryhmän esitystä siten, että yhteisöveroon ei tehtäisi mittavaa kevennystä. Myöskään ylimpien palkkaluokkien ansiotuloveroa ei SAK:n mielestä ole tarpeen keventää. Näin kulutusverotusta ei tarvitsisi kiristää niin paljon kuin raportissa esitetään.

Raportin esittämä tulonjakovaikutusten arviointi on tärkeää. Tältä osin SAK katsoo työryhmän raportin olevan askel oikeaan suuntaan. Raportissa käytettyjä tulonjakovaikutusten arvioita voi kuitenkin pitää tarkoitushakuisina, koska niissä on huomioitu vuonna 2011 voimaan tuleva takuueläke, mutta ei energiaverojen kiristyksiä. Jos energiaverojen kiristykset huomioitaisiin, työryhmän esitykset näyttäisivät vieläkin epäoikeudenmukaisemmilta.

Verotyöryhmän esitykset eivät lisää valtion tai kuntien verotuloja. Käytännössä esitykset vähentäisivät verotuloja 0,7 mrd. euroa, koska lienee realistista olettaa, että palkkatulojen verotuksen keventäminen tehdään vastaavan suuruisena myös eläketulojen verotuksessa. Verotyöryhmän esitys ei sovi nykyiseen taloustilanteeseen. Edellä mainituilla korjauksilla voitaisiin kuitenkin päästä esitykseen, joka lisäisi verotuloja.

Ansiotulojen verotus

Verotyöryhmän ehdottama kevennys ansiotulojen verotukseen on suurehko ja painottuu hyväpalkkaisiin. Työllisyyssyistä ansiotulojen verotuksessa on kuitenkin pyrittävä kompensoimaan yleisen ansiotason noususta aiheutuva verotuksen automaattinen kiristyminen ja palkansaajien pakollisten maksujen, kuten työeläkemaksun nousu. Tulisi välttää ansiotulojen verotuksen yleistä kiristämistä erityisesti pieni- ja keskituloisilla. Sen sijaan ylimmillä tulotasoilla (yli 150 000 euron vuosiansiot) veronmaksukyky pitäisi päinvastoin ottaa nykyistä paremmin huomioon ja veroastetta pitäisi korottaa. Tulonmuunto-ongelmaa voidaan hoitaa mm. muuttamalla pääomatulo-jen verotus progressiiviseksi.

Työryhmän esitys kotitalousvähennyksen supistamisesta on perusteltu. Voidaan myös harkita kotitalousvähennyksen muuttamista osittain suhdannetilanteesta riippuvaiseksi.

Nykyisin päivärahatulojen verotus on huomattavasti kireämpää kuin palkkatulon verotus. Sen sijaan eläketulojen verotus on palkkatulon verotuksen kanssa samalla tasolla noin 15 &#;8211 45 000 euron vuositulotasolla ja lienee todennäköistä, että tämä tilanne säilyy jatkossakin. Eri ansiotulolajien erilainen verotus voidaan kyseenalaistaa. Millä tavalla esimerkiksi äitiys- tai vanhempainrahan kireämpi verotus tukee työllisyyttä? Näiden etuuksien osalta palkkatulon verotusta kireämpi verotus kohdistuu erityisesti naisiin. Hyvä päivähoitojärjestelmä tukee tehokkaasti pienten lasten vanhempien työhön osallistumista.

Kuntaverotus

Yhteisövero-osuuden siirtäminen valtiolle vaatii jatkoselvittelyä. Kunnilla on oltava vakaat ja ennustettavat tulot, koska suurin osa kuntien palveluista on suhdanteista riippumattomia hyvinvointipalveluja. Tulojen voimakas vaihtelu voi johtaa kuntien menojen myötäsyklisyyteen. Toisaalta yhteisövero-osuus voi kannustaa kuntia tarjoamaan yrityksille suotuisan toimintaympäristön. Lisäksi valtionosuusjärjestelmässä ei voida ottaa huomioon yhteisöverotulojen epätasaista jakautumista kuntien kesken.

Kunnallisveron korotuspaineita voitaisiin vähentää ohjaamalla esim. jäteveron tuotto kuntien veropohjan vahvistamiseen samalla pitäen valtionosuudet ennallaan. Lisäksi kiinteistöverotulot voitaisiin jättää kuntien tasausjärjestelmän ulkopuolelle, jotta hyöty kiinteistöverotuksen korottamisesta jäisi kunnalle.

Kiinteistövero on hyvä paikallistason vero, koska kiinteistöveropohja (kiinteistöt) on liikkumatonta. Pienituloisten kiinteistöverotusta pitää lieventää kohtuuttomissa tilanteissa työryhmän esittämillä tavoilla.

Verotyöryhmän esittämä korotus (0,6 mrd. euroa) kiinteistöveron tuottoon on melko suuri ja saattaa nostaa asumisen kustannuksia kohtuuttomasti. Korotuksen vaikutukset asumisen kustannuksiin on selvitettävä.

Kuten verotyöryhmä toteaa, maapohjan oma erillinen veroprosentti antaa mahdollisuuden säätää maahan kohdistuvaa veroa ilman, että samanaikaisesti esim. liikerakennusten verotus muuttuu.

Kiinteistöveroprosenttien ylärajat voidaan tarvittaessa poistaa työryhmän ehdottamalla tavalla. Alarajoja nostamalla voidaan kaventaa kuntien välisiä kiinteistöveroprosenttien eroja.

Korkeampi rakentamattoman tontin veroprosentti on syytä säilyttää, koska se voi kannustaa nopeampaan rakentamiseen.

Kiinteistöveropohjaa voidaan laajentaa maa- ja metsätalousmaahan. Kiinteistövero tehostaisi puun saamista markkinoille ja vahvistaisi syrjäisten, muuttotappiosta kärsivien kuntien verotuloja myös kunnan ulkopuolisten metsänomistajien maksamilla metsämaan kiinteistöveroilla. Lisäksi muutkin yritykset maksavat sekä tulo- että kiinteistöveroa. Verotyöryhmä toteaakin, ettei se näe lähtökohtaisesti hyviä perusteluja jättää maa- ja metsätalousmaata kiinteistöveron ulkopuolelle.

Kiinteistöjen verotusarvoilla on suuri vaikutus verotuottoihin. Kuten työryhmä ehdottaa, olisi syytä selvittää parempia keinoja verotusarvon määrittämiseksi tontin osalta.

Valmisteverotus

Verotuksen painopisteen siirtäminen työn verotuksesta kulutuksen verotukseen kasvattaa tuloeroja, koska pienituloiset kuluttavat tuloihinsa nähden muita enemmän. Kuten työryhmän muistiossa todetaan, erityisesti välttämättömyyshyödykkeisiin kohdistuvien veronkorotusten vaikutukset ovat regressiivisiä, koska korotukset ovat pysyviä. Kuluttajat eivät voi muuttaa lämmitykseen ja liikkumiseen liittyviä kulutustapojaan kovin helposti ympäristön kannalta paremmiksi. Tästä syystä SAK lähtee siitä, että energia- ja muiden ympäristöverojen osuutta verotuloista ei pidä pitkällä aikavälillä merkittävästi kasvattaa. Pienipalkkaisille aiheutuvat kielteiset tulonjakovaikutukset pitää kompensoida.

Verotyöryhmä ei esitä ympäristö- ja energiaverojen rakenteeseen muutoksia. Työryhmä esittää sekä liikennepolttoaineiden valmisteveron että hiilidioksidipäästöihin perustuvan ajoneuvoveron perusveron korottamista nykyi-sestä. Mahdollinen dieselöljyn polttoaineveron korotus on kompensoitava raskaalle liikenteelle. Pitkien etäisyyksien maana Suomi on suuresti riippuvainen raskaan liikenteen toiminnasta. On pidettävä huolta siitä, että veromuutokset eivät aiheuta lisäkustannuksia raskaalle liikenteelle sekä hyötyliikenteelle.

Lisäksi työryhmä katsoo, että lämmityspolttoaineiden ja kuluttajasähkön verotasoa on mahdollista korottaa edelleen maltillisesti, vaikka verotasoihin on tullut huomattavia korotuksia kuluvan vuoden alusta lukien. Kuluvan vuoden alussa voimaan tulleilla energiaveron korotuksilla kompensoitiin työnantajan kansaneläkemaksun poistamisesta aiheutuvaa maksutulomenetystä. Koska kela-maksu oli prosentuaalinen maksu, inflaatio ei vaikuttanut siihen samalla tavoin kuin senttimääräisiin energiaveroihin.

Verotyöryhmä ehdottaa, että ydinvoimaan ja vesivoimaan kohdistetaan windfall-vero, jolla voidaan verottaa päästökaupasta johtuvia ansiottomia arvonnousuja. SAK:n mielestä samalla voitaisiin nostaa harkitusti ns. ener-gialeikkurin maksimimäärää.

Terveysverot ovat regressiivisiä. Niiden käyttö lienee kuitenkin perusteltua, jos veroilla voidaan kaventaa väestön terveyseroja. Veroilla olisi myönteisiä terveysvaikutuksia erityisesti pienituloisten kannalta. On kuitenkin otettava huomioon verojen vaikutukset matkustajatuontiin ja harmaisiin markkinoihin. Makeisveron veropohjaa on syytä laajentaa ja tämän vuoksi sokeriveron käyttöönoton selvittäminen on tarpeen.

Asumisen verotus

Nykyinen verojärjestelmä suosii omistusasumista verrattuna vuokra-asumiseen ja muihin sijoituskohteisiin. Tuesta suurin osa kohdistuu hyvätuloisille. Lisäksi tuki kapitalisoituu asuntojen hintoihin. Asuntolainojen korkovähennysoikeuden rajoittaminen asteittain verotyöryhmän ehdottamalla tavalla on perusteltua. SAK:lla ei ole kantaa siihen, voidaanko korkovähennysoikeudesta pitkällä aikavälillä luopua kokonaan.

Perintö- ja lahjaverotus

Verotyöryhmä ehdottaa, että perintö- ja lahjaveroasteikon rajoja nostetaan vastaamaan nykyisiä varallisuusolosuhteita. Tämän lisäksi työryhmä ehdottaa, että asteikkoon lisätään uusi verokanta, joka kohdistettaisiin vain hyvin suuriin perintöihin ja lahjoihin. SAK:n mielestä asteikkomuutosten pitäisi lisätä perintö- ja lahjaveron tuottoja, eikä säilyttää tuottoja ennallaan niin kuin verotyöryhmä ehdottaa.

SAK pitää hyvänä työryhmän ehdotuksia, jotka liittyvät perintö- ja lahjaveropohjan tiivistämiseen (vakuutukset, omaisuuden arvostaminen ja luovutusvoittoverotus).

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry