Valtioneuvoston selonteko naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta

Eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunta
00102 Eduskunta

On historiallista ja merkittävää, että sukupuolten välisestä tasa-arvosta on tehty kattava ja analyyttinen tilannearvio, joka on selonteon tausta-aineistona. Siihen perustuvat linjaukset ovat pääosin oikean suuntaisia. Tässä lausunnossa keskitytään kommentoimaan joitakin työelämään liittyviä asioita.

Tasa-arvolainsäädäntö

1. Tasa-arvolain tasa-arvosuunnitteluvelvoitteita koskevia säännöksiä parannetaan ja lakiin sisällytetään säännökset sukupuolivähemmistöistä

SAK kannattaa linjausta.

Samapalkkaisuuden edistäminen edellyttää, että palkkakartoitusten tekemisestä säädetään tarkemmin ja että palkkoja vertaillaan yli työehtosopimusten. Itse asiassa jo nykyinen lainsäädäntö sekä kotimainen ja Euroopan Unionin oikeuskäytäntö edellyttävät, että työntekijöitä kohdellaan tasapuolisesti (Työsopimuslain 2 luvun 2 §:n 2 momentti) ja ettei työnantaja voi perusteluna erisuuruisen palkan maksamiseen vedota työehtosopimusmääräyksiin (katso esimerkiksi KKO 1991:86, TT 1998-34, TT 2007-37 ja EU tuomioistuin Enderby C127/92). Asia on kuitenkin syytä kirjata tasa-arvolakiin, koska voimassa olevaa lainsäädäntöä ja oikeuskäytäntöä ei noudateta. Myös todistustaakkasäännöksiä on selkiytettävä, jotta työntekijän oikeusturva paranisi.

Yhdenvertaisuuslainsäädännön uudistamista pohtinut työryhmä on mietinnössään (KM 2009:4) esittänyt, että suunnitteluvelvoite ulotettaisiin myös peruskouluihin. On luontevaa, että myös tasa-arvolaissa säädetään samalla tavalla.

2. Syrjintään liittyvää suojaa tehostetaan

SAK kannattaa linjausta.

Yhdenvertaisuuteen liittyvä lainsäädäntöuudistus ei valitettavasti vielä tällä eduskuntakaudella edennyt. Yhdenvertaisuuslainsäädännön uudistamista jatkettaessa on varmistuttava, ettei tasa-arvolaki ole miltään osin uutta yhdenvertaisuuslainsäädäntöä huonompi.

4. Tasa-arvolain valvontajärjestelmää tehostetaan sekä lain seurantaa ja arviointia lisätään

Yhdenvertaisuuslainsäädännön uudistamisen yhteydessä SAK esitti asiaa pohtineessa työryhmässä yhdessä muiden työmarkkinajärjestöjen sekä Suomen Yrittäjät ry:n kanssa nykyisen syrjintälautakunnan ja tasa-arvolautakunnan yhdistämistä siten, että uusi yhdenvertaisuuslautakunta käsittelisi muut kuin työelämää koskevat asiat. Työelämää koskevat asiat siirrettäisiin työneuvostoon lukuun ottamatta uhkasakkoasioita, jotka siirrettäisiin yleisiin tuomioistuimiin. (KM 2009:4, Anu-Tuija Lehdon ym. eriävä mielipide.)

Perustelimme esitystämme sillä, että työneuvosto käsittelee jo nyt työelämään liittyviä asioita ja olisi luontevaa, että myös yhdenvertaisuus- ja tasa-arvoasiat siirrettäisiin työneuvostoon. Työneuvosto kokoontuu säännöllisesti ja sen jäsenillä on vankka kokemus työelämästä. Tasa-arvolain työelämää koskevat uhkasakkoasiat olisi luontevaa siirtää alioikeuksiin, jotka jo nyt käsittelevät muita työelämän uhkasakkoasioita (esim. yhteistoiminnasta yrityksissä annetun lain 64 §).

Lautakuntauudistuksen lisäksi esitimme yhdenvertaisuustoimikunnassa erillisen työelämän neuvottelukunnan perustamista pohtimaan työelämän asioita. Jäseninä olisivat työmarkkinajärjestöt, tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusvaltuutetut sekä muita tahoja. (KM 2009:4, Anu-Tuija Lehdon ym. eriävä mielipide.) Neuvottelukunta mahdollistaisi jatkuvan vuoropuhelun ja keskustelun työelämän tasa-arvo ja yhdenvertaisuuskysymyksistä. Se loisi pysyvät puitteet myös ajankohtaisten asioiden käsittelylle, erilaisten kampanjoiden järjestämisestä sopimiselle jne. Samalla se lisäisi tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusvaltuutettujen välistä yhteistyötä.

Edellä mainitut esityksemme ovat edelleenkin ajankohtaisia. Niiden toteuttaminen parantaisi valvontaa ja vahvistaisi syrjinnän uhrien oikeusturvaa.

Edellä olevan lisäksi tarvitaan myös muita keinoja. Ammattiliitot, ammattiosastot, luottamusmiehet ja työsuojeluvaltuutetut valvovat omalta osaltaan tasa-arvon toteutumista sekä edistävät tasa-arvoa ja puuttuvat tasa-arvo-ongelmiin työpaikoilla. Huomattava osa tasa-arvolakia koskevista erimielisyyksistä sovitaan työpaikoilla niin, että luottamusmiehet ja työsuojeluvaltuutetut auttavat ja tukevat syrjinnän kohteeksi joutunutta työntekijää. Mikäli kiistat eivät ole paikallisesti sovittavissa, ammattiliitot antavat oikeusapua sukupuolen vuoksi työpaikallaan ja työ- tai virkasuhteessaan syrjityille. Yhä useammin syrjintätapaukset koskevat useampaa kuin yhtä ihmistä. Esimerkiksi palkkaukseen liittyvät ongelmat, määräaikaisuuden perusteet tai palvelujen saatavuus ovat usein tällaisia useita ihmisiä koskevia asioita.

Näyttää siltä, että työelämässä tasa-arvolain valvonta ja lainrikkojan vastuuseen saattaminen on jäänyt ammattiliittojen tehtäväksi valtion leikatessa yhä enemmän viranomaisten voimavaroja. Tämän vuoksi on syytä laajentaa ammattiliittojen ja muiden yhdistysten mahdollisuutta viedä oikeuteen tasa-arvoa koskevia riitoja. Siksi tarvitaan järjestöjen kanneoikeus.

Tasa-arvoviranomaisten asema

SAK kannattaa tasa-arvovaltuutetun itsenäisen aseman tarkastamista siten, että se vastaa nykyisen vähemmistövaltuutetun asemaa. Lisäksi SAK kannattaa sitä, että tasa-arvo- ja vähemmistövaltuutetut sijoitetaan sekä hallinnollisesti että fyysisesti samaan paikkaan.

Nykyisen tasa-arvotyön ongelmana on se, että suurin osa tasa-arvovaltuutetun ajasta menee yksittäisten tapausten tutkimiseen. Laajempiin selvityksiin ja kannanottoihin, saati tulevaisuuden haasteiden hahmottamiseen ei jää riittävästi aikaa. SAK on esimerkiksi esittänyt, että tasa-arvovaltuutettu tekisi työehtosopimuksista samanlaisen selvityksen kuin on tehty yhdenvertaisuudesta (Jaana Paanetoja &#;8211 Ilkka Ruponen: Työehtosopimukset ja syrjintäkiellot. Lokakuu 2007. Tutkimusraportti). Tasa-arvovaltuutettu oli asiasta kiinnostunut mutta totesi, ettei hänellä ole aikaa selvityksen tekemiseen niin tärkeä kuin se olisikin.

Yksittäisten tapausten tutkiminen ja kansalaisten pääsemiseen oikeuksiinsa on tärkeää. Kun puhutaan tasa-arvovaltuutetusta, on kuitenkin tärkeämpää, että valtuutettu voi puuttua laajempiin, useita ihmisiä koskeviin ongelmiin. On tärkeä, että valtuutettu on suunnannäyttäjä. Tämän vuoksi toimintaa on suunnattava laajempiin, yleisempiin kysymyksiin.

Selonteossa on esitetty tasa-arvovaltuutetulle sovittelumahdollisuutta. Lisäksi on todettu alueellisen valvonnan tarve. SAK kannattaa molempia linjauksia. Yhdenvertaisuuslainsäädännön uudistamista pohtinut työryhmä esitti sovittelumahdollisuutta työelämää koskevissa yhdenvertaisuusasioissa (KM 2009:4). Tällainen mahdollisuus on syytä säätää myös tasa-arvovaltuutetun tehtäväksi. Lisäksi on syytä pohtia, miten tasa-arvotyö saadaan lähemmäksi työpaikkoja.

SAK:n mielestä työpaikalla tehtävä työ on olennaista, jos aiotaan edistää työelämän tasa-arvoa. Tasa-arvovaltuutettu ei kuitenkaan nykyisin kykene valvomaan esimerkiksi työpaikkojen tasa-arvosuunnitelmia. Ongelma on pyritty ratkaisemaan siten, että tasa-arvovaltuutettu on sopinut työsuojeluviranomaisten kanssa, että he tarkistavat työpaikkakäynnillä myös tasa-arvosuunnitelman olemassa olon. Tämä on sinänsä järkevää toimintaa. Työsuojeluviranomaisten tehtäviin ei kuitenkaan kuulu tasa-arvosuunnitelmien tarkistaminen eivätkä he pysty arvioimaan, täyttävätkö suunnitelmat lain edellytykset vai ei.

Työpaikan tasa-arvo ei ole itsenäinen osio vaan kytkeytyy muuhun työpaikan toimintaan kuten työehtoihin, yhteistoimintaa, tasapuoliseen kohteluun, syrjintään ja yhteistoimintaan, jopa työsuojeluun. Yhteistoimintaa lukuun ottamatta työsuojeluviranomaiset valvovat näitä asioita. Tämän vuoksi olisi luontevaa, että työsuojeluviranomaisten ja tasa-arvovaltuutetun yhteistoimintaa lisättäisiin ja tiivistettäisiin. Tiivistäminen voisi alkaa esimerkiksi siten, että joihinkin työsuojelun alueviranomaiseen palkattaisiin erityisiä tasa-arvotarkastajia, joiden tehtävänä olisi mm. yksittäisten erimielisyyksien hoitaminen, työpaikkakäynnit sekä asianosaisten avustaminen tasa-arvosuunnitelman laatimisessa.

Sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen

Tausta-aineistossa on kuvattu hyvin valtavirtaistamisen tilaa Suomessa. Siinä on paljon kehitettävää. Perustan valtavirtaistamiselle luovat ajantasainen sukupuolen mukaan eritelty tieto ja tilastot. Onkin tärkeää, että mm. Tilastokeskuksen tilastotuotanto säilyy vähintään entisen laajuisena ja ajantasaisena. Tilastokeskuksen keskeisiin työelämää ja tulonjakoa koskeviin tilastoihin on kohdistunut supistamispaineita, jotka on tuomittu palkansaajakeskusjärjestöjen yhteisellä kannanotolla viime keväänä. Valtion on budjettirahoituksella turvattava laadukkaiden tilastojen tuottaminen.

Sukupuolinäkökulmaa talouspolitiikkaan

Talouspoliittinen päätöksenteko nähdään helposti sukupuolineutraalina. Kuitenkin esimerkiksi verorakenteella ja finanssipoliittisilla päätöksillä voi olla hyvin erilaiset vaikutukset naisiin ja miehiin, puolisoiden työssä käyntiin ja muihin sukupuolten välisen tasa-arvon kannalta olennaisiin kysymyksiin. Taloudellisina toimijoina naiset ja miehet ovat erilaisessa asemassa muun muassa siksi, että naiset saavat keskimäärin pienempää palkkaa. Pääomatulot menevät pääosin miehille. Naiset ja miehet ovat myös kuluttajina varsin erilaisia.

Erityistä huomiota tulisi kiinnittää naisekonomistien tutkijatasoiseen koulutukseen. Se, että naisia on ekonomisteina, ei automaattisesti takaa sukupuolinäkökulman lisääntymistä kansantaloustieteessä, mutta se mahdollistaisi kuitenkin laajemman naisten edustuksen talouspoliittisessa keskustelussa. Kansantaloustieteessä on yliopistollisella tutkijan uralla huomattavasti vähemmän naisia kuin muilla tieteenaloilla tai kansainvälisesti vertaillen. Lisäksi olisi edistettävä sukupuolitietoista kansantaloudellista tutkimusta, jotta saataisiin tarpeellista tietopohjaa talouspoliittiseen päätöksentekoon.

Työelämä

3. Sukupuolten palkkaerojen pienentäminen

Tausta-aineistossa mainitaan, että palkkaeron kaventamista hidastaa heikko taloudellinen tilanne. Aiempien kokemusten mukaan taloudellisella taantumalla on täysin päinvastainen vaikutus: palkkaerot ovat kasvaneet, kun miesvaltaisilla vientialoilla on mennyt hyvin ja ne ovat pystyneet maksamaan liukumia ja tulospalkkioita. 1990- luvun puolivälin lamassa naisten ja miesten palkkaerot olivat tilastojen mukaan pienimmillään. Myös elinkeinorakenteen muutos vaikuttaa työllisyyteen ja palkkoihin. Miesvaltaisilta teollisuusaloilta on työpaikkoja siirtynyt maasta pois, kun taas naisvaltaiset palvelualat ovat kasvaneet. Tällä kehityksellä voi olla palkkaeroja kaventava vaikutus.

Linjauksissa esitetään, että samanarvoisesta työstä tulee maksaa samaa palkkaa, tehtiinpä työ millä sektorilla tahansa. Tavoite on periaatteessa oikea, mutta käytännössä vaikea saavuttaa. Ensimmäiseksi tavoitteeksi tulee ottaa sama palkka samasta ja samanarvoisesta työstä saman työnantajan palveluksessa. Tämäkään periaate ei nykyisin toteudu mm. tasa-arvolain puutteellisen palkkakartoitusvelvoitteen ja luottamushenkilöiden tietojen saannin vaikeuden vuoksi. Ongelmana on myös se, etteivät useat työnantajat noudata työsopimuslain tasapuolisen kohtelun periaatetta ja sen soveltamisesta syntynyttä oikeuskäytäntöä, johon on viitattu tämän lausunnon ensimmäisellä sivulla.

Eduskunnan työ- ja tasa-arvoasian valiokunnan toukokuussa 2010 antama lausunto tasa-arvolain korjaamistarpeista on palkkasyrjinnän osalta hyvä ja pääosin tavoitteidemme mukainen. Samalla kun tasa-arvolain velvoitteita ja oikeuksia täsmennetään, tulee huolehtia työnantajien riittävästä koulutuksesta ja tietoisuudesta toimia lain mukaan. Lain valvonnan resursseja ja toimivuutta tulee parantaa nykyisestä.

5. Vastentahtoista määrä- ja osa-aikaista työtä vähennetään

Linjauksissa on oikeansuuntaisia huomioita liittyen määrä- ja osa-aikatyöhön. Nämä muodostavat kuitenkin vain osan erilaisista työn teettämisen tavoista, joilla pätkitään työn tekeminen ja siirretään yrittäjän vastuu ja sosiaaliturvamaksut osittain työntekijän hoidettavaksi. Näennäisyrittäjien, itsensä työllistäjien ja vastaavien määrä on kasvussa. Jopa valtion virastoissa määräaikaiset työsuhteet on välillä vaihdettu toimeksiantosuhteiksi. Työlainsäädäntöä tulee selkeyttää niin, ettei työnantaja voi keinotella tilanteissa, joissa toimeksiantosuhteet yms. täyttävät työsuhteen tunnusmerkistön. Myös työttömyys- ja sosiaaliturva tulee ulottaa tasa-arvoisesti näihin ryhmiin.

Työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen

Selonteon linjauksissa on neljä eri toimenpidettä työn ja perheen yhteensovittamisen parantamiseksi. Nämä ovat työn ja perhe-elämän yhteensovittamisratkaisujen ulottaminen eri elämänvaiheisiin, isälle ja äidille oman vanhempainvapaajakson luominen, palkallisesta äitiysvapaasta työnantajalle aiheutuvien kustannusten kompensointi sekä perheiden moninaisuuden huomioiminen perhevapaissa.

Linjauksien mukaan työn ja perhe-elämän yhteensovittamismahdollisuudet ulotetaan eri elämänvaiheisiin. Se tarkoittaa esimerkiksi osittaisen hoitovapaan ulottamista murrosikäisten vanhempiin sekä työajan joustojen, osa-aikatyön ja tilapäisten vapaiden lisäämistä myös muista kuin omista lapsista huolehtimiseksi. SAK pitää tärkeänä työntekijälähtöisten työaikajoustojen mahdollisuutta kaikissa elämänvaiheissa. Lisäksi nykyisissäkin mahdollisuuksissa on edelleen kehittämistä, esimerkiksi tilapäisen hoitovapaan ikärajaa tulisi korottaa kahdella vuodella. SAK toteaa myös, että joustojen lisääminen muista kuin omista lapsista huolehtimiseksi ei saa kuitenkaan tarkoittaa vain naisten hoivavastuun lisääntymistä.

Isän ja äidin omat vanhempainvapaajaksot ovat SAK:n näkemyksen mukaan tarpeellisia ja kannatettavia. Parhaiten isien vapaiden käyttö lisääntyy, kun isän osuus on mahdollisimman joustava ja perheiden tosiasiallisesti hyödynnettävissä. Tästä syystä SAK näkee, että vanhempainvapaiden jakamiseen tasa-suuriin osuuksiin (6+6+6) liittyy ongelmia mm. siinä kuinka hyvin osuudet ovat kaikkien perheiden hyödynnettävissä. Isän, äidin ja jaettavissa olevan osuuden suhteissa on otettava huomioon erilaiset perheet ja ei-vakituisessa työsuhteissa olevien vanhempien tilanne. SAK pitää hyvänä selonteon linjausta, että perheiden moninaisuus on otettava entistä paremmin huomioon perhevapaiden kehittämisessä.

Tasa-arvoselonteon linjauksissa esitetään, että palkallisesta äitiysvapaasta työnantajalle aiheutuvia kustannuksia kompensoitaisiin nykyistä enemmän ja mahdollisesti pidemmällä aikavälillä siirryttäisiin erilliseen vakuutukseen. Kuten selonteossa todetaan, työnantajalle jäävät suorat kustannukset ovat nyt pienet ja kustannusten kompensointia on lisätty merkittävästi. Mikäli näitä kustannuksia halutaan edelleen kompensoida ja tasata eri toimialojen välillä tulee se SAK:n näkemyksen mukaan tapahtua työnantajien maksuosuutta pienentämättä. Palkallisia äitiysvapaita työehtosopimuksiin sovittaessa on kustannus huomioitu palkankorotuksissa ja siksi alojen välinen kompensaatio ei voi tulla uudelleen palkansaajien maksettavaksi.

Selonteon linjauksissa ei ole otettu kantaa päivähoitojärjestelmän kehittämiseen tai perhevapaiden tukimuotoihin, vaikka muualla selonteossa on viitattu mm. päivähoitoon vanhempien työssäkäynnin mahdollistajana ja kotihoidontuen kasautumisesta naisille. SAK pitää tärkeänä myös palvelu- ja tukimuotojen järjestämistä sellaiseksi, että ne tukevat työn- ja perhe-elämän yhteensovittamista. Kotihoidontukea tulisi voida saada myös osittaisena ja päivähoidon maksujen vastata nykyistä paremmin todellista käyttöä.

Miehet ja tasa-arvo

Miesten työllisyysaste on pitkään laskenut ja naisten työssäkäynti on samaan aikaan lisääntynyt. Tämä on tasa-arvon kannalta periaatteessa hyvä tendenssi, mutta ongelmana on se, että miesten työllisyysasteen laskun kääntöpuolena on pitkäaikaistyöttömyyttä, työkyvyttömyyttä ja pysyvää syrjäytymistä.

Miesten asema työmarkkinoilla liittyy vahvasti yhteiskuntamme sosiaaliseen kestävyyteen. Sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisen tarkoittaa yhteiskuntapolitiikassa nykyistä vahvempaa panostusta miesten syrjäytymisen torjumiseen. On löydettävä keinot puuttua poikien ja nuorten miesten suurempaan riskiin joutua koulupudokkaiksi ja keskeyttää ammatillinen koulutus tai korkeakoulutus. Miesten kohtuuttoman suuri osuus pitkäaikaistyöttömistä ja asunnottomista on koko yhteiskunnan ongelma. Miesten selvästi naisia runsaammat alkoholiongelmat, itsemurhat ja väkivalta vaativat erityistoimia myös tasa-arvonäkökulmasta, koska näistä miesten ongelmista kärsivät myös naiset ja lapset.

Miehet eläköityvät varhemmin kuin naiset ja elinikä on keskimäärin seitsemän vuotta vähemmän kuin naisilla. Terveys- ja koulutuspolitiikan tarkastelu ja muokkaaminen sukupuolten terveyseroja kaventavasti on tärkeää sekä miesten että naisten kannalta. Jatkuvassa talouselämän rakennemuutoksessa useat perinteisesti miesvaltaiset alat ja ammatit ovat supistuneet. Täystyöllisyyden turvaamiseksi ja perinteisesti naisvaltaisten palvelu- ja hoiva-alojen työvoimatarpeen tyydyttämiseksi miehiä on saatava kouluttautumaan ja työllistymään tällä hetkellä naisvaltaisille aloille.

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry