Outplacement-ohjelmat
Verohallinto
PL 325, 00052 VERO
Verohallinnon outplacemen-ohjelmia koskevan ohjeluonnoksen mukaan työnantajan irtisanotuille tai irtisanomisuhan alla oleville työntekijöilleen järjestämästä uudelleensijoittumisvalmennuksesta (outplacement-ohjelmista) ei synny verotettavaa etua. Sen sijaan uuteen ammattiin tähtäävä koulutus olisi veronalainen etu, samoin kuin työnantajan irtisanotulle työntekijälle maksama koulutuskustannusten korvaus ja starttiraha.
SAK esittää, että irtisanomisen yhteydessä sovitut toimenpiteet, joiden tarkoituksena on työllistettävyyden parantaminen, olisivat verovapaita siitä riippumatta, jatkuvatko toimenpiteet irtisanomisajan yli. Verovapaita olisivat
- outplacement aina ja
- koulutus, joka rahoitetaan yhdessä työhallinnon kanssa (työvoimapoliittinen tarkoituksenmukaisuus).
Muut korvaukset, kuten starttiraha tai irtisanomisraha, olisivat aina veronalaista tuloa.
Työsopimuslain velvoite -kohdan tekstiä SAK esittää muotoiltavaksi seuraavasti: ”Työsopimuslain (55/2001) 7 luvun 3 §:n mukaan työsopimusta ei saa irtisanoa taloudellisilla ja tuotannollisilla perusteilla, jos työntekijä on sijoitettavissa tai koulutettavissa toisiin tehtäviin 4 §:ssä säädetyllä tavalla. Tällainen uusien tehtävien edellyttämä koulutus, jota voidaan molempien sopijapuolten kannalta pitää tarkoituksenmukaisena ja kohtuullisena, on työntekijälle verovapaa etu.”
Nykyisin koulutusetuuden verokohtelu voi olla epäyhtenäistä eri puolilla maata. Yleisesti ottaen työnantajan kustantaman koulutuksen verottomuus on ollut työmarkkinoiden kehittymistä tukeva järjestely.
Käsillä oleva ohje koskee lähinnä outplacement-ohjelmien verokohtelua. Olisi tarkoituksenmukaista tarkistaa kokonaisuutena työelämän koulutuksen verokohtelun periaatteet ja käytännön ohjeistus siten, että verokohtelulla tuettaisiin työelämän muutosten edellyttämää koulutusta ja sitä kautta työntekijöiden työllistettävyyttä.
Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry