Luonnos Verohallinnon ohjeeksi sairaanhoitovakuutuksen verotuksesta

Verohallinto
Henkilöverotuksen ohjaus- ja kehittämisyksikkö
PL 325
00052 VERO

555/32/2011

Verohallinnon ohjeluonnoksessa käsitellään sitä, millä edellytyksillä sairaanhoitovakuutus voi olla verovapaa etu. Lisäksi ohjeluonnoksessa käsitellään veronalaisen edun arvon määrittämistä sellaisissa tilanteissa, joissa vakuutus on veronalainen etu.

Ohjeessa puhutaan pakollisesta työterveyshuollosta, jolla tarkoitettaneen työterveyshuoltolain 12 §:n mukaisia palveluja, joka vastaa Kelan korvausluokka 1 mukaisia palveluja. Työterveyshuoltolain 14 §:n 1 momentin mukaan työnantaja voi järjestää edellä olevan lisäksi sairaanhoito- ja muita terveydenhuoltopalveluja, jotka ovat Kelan korvausluokka 2 mukaisia palveluja. Työterveyshuollon sairaanhoitopalvelut eivät ole siis työnantajan järjestämisvelvollisuuden piirissä, vaikka suurin osa työnantajista ne hankkiikin. Tekstissä ei pitäisi puhua pakollisesta työterveyshuollosta. Osassa kohdista riittäisi pelkkä pakollinen-sanan poisto, osassa olisi paikallaan viitata asianomaiseen työterveyshuoltolain pykälään tai vaihtoehtoisesti Kelan korvausluokkaan (1 tai 2).

Ohjeen tekstistä, varsinkin kohdista 6 ja 2.3 (sivun 5 lopussa ja sivun 6 alussa) saa sen käsityksen, että työterveyshuollon voi järjestää vakuutuksella. Tämä ei pidä paikkaansa. Työterveyshuoltolain 7 § ei tunne vaihtoehtoa, että työnantaja järjestää työterveyshuollon vakuutuksen kautta. Työnantaja voi ilman muuta järjestää ja hankkia terveyspalveluja työntekijöilleen vakuutuksen kautta, mutta silloin ei ole kyse työterveyshuollosta, jota säätelee työterveyshuoltolaki. Työnantajan velvollisuus on aina järjestää työterveyshuoltolain 7 §:n mukainen työterveyshuolto. Sairaanhoitovakuutus on työterveyshuoltopalveluja täydentävä toiminta.

Ohjeluonnokseen voisi lisätä kannanoton siitä, että verovapaus koskee niitä sairaanhoitovakuutuksen kattamia toimintoja, jotka ovat käypähoito-suositusten ja hyvän työterveyshuoltokäytännön mukaisia ja joista Kela maksaisi työnantajalle sairausvakuutuslain mukaisen korvauksen työterveyshuollon järjestämisestä, ellei toimintoja olisi järjestetty sairaanhoitovakuutuksen kautta. Sen lisäksi toiminnot, jotka eivät mahdu edellä mainittuun kategoriaan (kuten leikkaukset), arvioidaan käyttäen kriteereinä kattavuutta, tavanomaisuutta ja kohtuullisuutta.

Toisaalta koska ohjetta on jouduttu kirjoittamaan KHO:n päätöksestä näkyvien arviointiperusteiden pohjalta, edun verotuksellisen tavanomaisuuden arviointia voi olla vaikea kytkeä suoraan käypähoitosuosituksiin tai Kelan korvattavuuteen.

Kiinnitämme huomiota siihen, että vakuutus on veroton, vaikka korvaus voi nousta 10 000 euroon. Jos työnantaja korvaa suoraan yksittäisiä suuria sairauskuluja työterveydenhuollon toimintasuunnitelman perusteella, kohtuullisena pidetään enintään 2 000 euron suuruista yksittäisestä hoitotapahtumasta johtuvaa kustannusta. Näin suureen euromääräiseen eroon ei löytyne perusteita KHO:n päätöksestä.

Pidämme hyvänä sivulla 5 olevaa tekstiä: ”&#;8230edellytyksenä on pidetty työterveyshuoltolääkärin lähetettä. Myös vakuutuksen osalta lähetettä voidaan pitää vastaavissa tilanteissa yhtenä verovapauden edellytyksenä. Lähete voi olla myös sähköinen.” Kyseinen kohta kytkee vakuutuksen edes jollakin tavalla työterveyshuoltoon, eikä vakuutus jää elämään irrallisena omaa elämäänsä.

Lisäksi on hyvä, että ohjeessa tuodaan selkeästi esille se, että verovapaus on mahdollinen vain, jos vakuutuksen tuoma etu on samantasoisena koko henkilökunnan käytettävissä.

Sivulla 7 todetaan, että tuloverolain 69 §:n 1 momentin mukaan henkilökuntaedun verovapauden edellytyksenä on se, että etu on samantasoisena koko henkilökunnan käytettävissä. Samalla sivulla kuitenkin todetaan oikeuskäytännössä hyväksytyn sen, että lyhytaikaisissa työsuhteissa työskentelevät ns. tuntityöntekijät (tarkoitettaneen mm ns. ekstraajia, joilla voi olla samaan työnantajaan tavan takaa lyhyitä työsuhteita) voidaan rajata (ennalta ehkäisevää työterveyshuoltoa täydentävän) sairaanhoitovakuutuksen ulkopuolelle. Vaikka rajaus perustuu oikeuskäytäntöön, se ei ole perusteltu ottaen huomioon, että työnteon muodot ovat moninaistuneet ja moninaistuvat edelleen.

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry