Lausunto luonnoksesta "kansallinen työsuojelupolitiikka"

Sosiaali- ja terveysministeriö
Työsuojeluosasto
PL 536
33101 Tampere

Lausuntopyyntönne 2.6.2008/STM/2161/2008

Palkansaajakeskusjärjestöt Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK, Toimihenkilökeskusjärjestö STTK ja AKAVA toteavat lausuntonaan seuraavaa:

Järjestöt toteavat tyydytyksellä, että Suomen hallitus on ryhtynyt uudistamaan ILO:n yleissopimuksen 155 ratifioinnin yhteydessä edellytetyn kansallisen työympäristöohjelman vuodelta 1989 ja ottaa huomioon äskettäin eduskunnan ratifioiman ILO:n sopimuksen numero 187. Sopimukset korostavat työsuojelun kansallisen toimintapolitiikan merkitystä. ILO:n sopimukset edellyttävät, että toimintapolitiikka neuvotellaan yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa. Tässä tapauksessa näin ei ole kuitenkaan tehty, vaan on päädytty pyytämään lausunnot luonnosehdotuksesta laajalta sidosryhmältä sekä ehdotetaan myöhemmin yhteistä seminaarikäsittelyä lausuntokierroksen jälkeen.

Palkansaajajärjestöt toteavat, että luonnos on suurelta osin kuvausta tämänhetkisestä työsuojelutoiminnasta. Tämä todetaan myös asiakirjan ensimmäisessä kappaleessa. Asiakirjaa ei siten voida pitää varsinaisena linjausasiakirjana, jollaisena yleensä politiikka-asiakirja ymmärretään.

Yleisesti strategisessa suunnittelussa lähtökohtana on arvoperustan määritteleminen ja kuvaaminen ja sen pohjalta luotava visio eli tahtotila, joka määritellään politiikka-asiakirjassa. Tämän perusteella laaditaan strategia, jossa ilmaistaan keinot tavoitteiden saavuttamiseksi. Tämän jälkeen voidaan laatia tarkempia toimenpideohjelmia, kuten eduskunta edellytti käsitellessään ILO:n yleissopimuksen 187 ratifiointia. Tavoitteiden saavuttamiseksi tulee tehdä syvällinen analyysi vallitsevasta tilanteesta sekä seurata ja arvioida säännöllisesti toimenpiteiden vaikutuksia. Tarvittaessa tulee tehdä uusia tavoitteenasetteluja vaikuttavuuden ja muuttuneiden olosuhteiden johdosta.

Luonnoksesta ei käy ilmi, mikä yhteys asiakirjalla on hallinnonalan vuonna 1998 laadittuun työsuojelustrategiaan. Strategia-asiakirjassa on jossain määrin tavoitteiden ja linjausten määrittelyä, jotka tulisi tarkistaa suhteessa työelämän muutoksiin ja joiden tulisi olla konkreettisempia uudessa kansallisessa työsuojelupolitiikassa. Koska työsuojelupolitiikka-asiakirja on uusi suunnitteluväline, tulisikin vakavasti harkita, että se laadittaisiin edellä kuvatulla tavalla visio- ja tavoiteasiakirjaksi, jota täsmennetään uudistetulla työsuojelustrategialla.

Palkansaajajärjestöt katsovat, ettei luonnos työsuojelupolitiikaksi täytä ILO:n sopimusten numero 187 ja 155 eikä niihin liittyvien pöytäkirjojen ja suositusten vaatimuksia. Työsuojelupolitiikka-asiakirjassa tulee määritellä konkreettiset visiot, joissa kuvataan sopimusten mukaiset asiat. Asiakirjan tulee sisältää erityisesti sopimus numero 155 II osan kansallista toimintapolitiikkaa koskevat kohdat. Tätä edellyttää myös ILO:n yleissopimukseen 187 liittyvä suositus numero 197. Lisäksi suosituksessa edellytetään, että kansallisessa toimintapolitiikassa määritellään työntekijöiden, työnantajien ja hallitusten asiaan liittyvät oikeudet, velvollisuudet ja vastuut.

Suomi on sitoutunut noudattamaan kansainvälisperäisiä normeja mm. ratifioidessaan ILO:n sopimuksia. Lisäksi Suomea velvoittaa EU- lainsäädäntö soveltamisalallaan. Palkansaajakeskusjärjestöt korostavat, että koska kansainvälisperäisellä normistolla luodaan yhteisesti sovittuja minimivaatimuksia työsuojelupolitiikalle, tulee kansallisen työsuojelupolitiikkamme tavoitteet asettaa huomattavasti korkeammalle, kuin mihin kansainvälisperäisten normistojen minimivaatimukset edellyttävät.

Yksittäisistä asioista palkansaajajärjestöt haluavat korostaa koulutuksen merkitystä konkreettisina toimenpiteinä. Sopimus numero 155, artikla 5 edellyttää, että kansallisessa toimintapolitiikassa otetaan huomioon niiden henkilöiden koulutus, tarpeellinen täydennyskoulutus, edellytykset ja motivaatio, joiden tehtävänä on jossakin ominaisuudessa toimia riittävän turvallisuus- ja terveellisyystason saavuttamiseksi. Toimintaedellytysten turvaaminen ja riittävä osaamisen taso niin työnantaja- kuin työntekijäpuolellekin sekä työsuojeluorganisaatiossa että linja-organisaatiossa on kaiken työsuojelutyön perusta. Kansallisen työsuojelupolitiikan tulee selkeästi ottaa tavoitteeksi terveyden suojelu työelämässä.

Suomen Ammattiliittojen keskusjärjestö SAK ry
Toimihenkilökeskusjärjestö STTK ry
AKAVA ry