Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelma vuosille 2011-2016

Opetus- ja kulttuuriministeriö
PL 29
00023 Valtioneuvosto

OKM/12/500/2011

Kehittämissuunnitelman tavoitteena on nostaa suomalaiset maailman osaavimmaksi kansaksi vuoteen 2020 mennessä ja saada niin nuorten kuin aikuisten osaamistaso maailman kärkeen. Suunnitelmassa kannetaan huolta osaavan työvoiman saatavuudesta ja nuorten työmarkkinoille tulevien ikäluokkien pienenemisestä. Koulutuspolitiikan linjauksena esitetään merkittäviä tasa-arvoon liittyviä tavoitteita, syrjäytymisen ehkäisyä ja avoimia koulutuspolkuja. Keskeinen osa koulutuksellista tasa-arvoa on SAK:n mielestä koulutuksen maksuttomuus.

Kehittämissuunnitelman tavoitteet ovat varsin vaativia, mutta oikeansuuntaisia. Erityisen merkittävinä SAK pitää tasa-arvoon liittyviä selkeitä tavoitteita, jotka toteutuessaan olennaisesti parantavat suomalaisen koulutusjärjestelmän toimivuutta ja oikeudenmukaisuutta. Toteutuessaan ne ehkäisevät olennaisesti nuorten syrjäytymistä ja koulutuksesta syrjäytymisen periytyvyyttä. Kehittämissuunnitelmassa tulee puuttua myös siihen, miten sukupuolten tasa-arvo toteutuu koulutusjärjestelmässä. Sukupuolinäkökulma edellyttää sitä, että nykyistä vahvemmin panostetaan poikien ja miesten syrjäytymisen ehkäisyyn, sillä erot koulutukseen osallistumisessa ja tutkinnon suorittamisessa ovat varsin suuria.

Käytännön toimia tulee kehittämissuunnitelmassa vielä vahvistaa ja täsmentää, jotta haastavat tavoitteet voivat myös toteutua. Eräin osin kehittämissuunnitelma on vielä kovin yleisluontoinen, eikä kaikilta osin toimi tarkoituksensa mukaisesti hallitusohjelman toimeenpanosuunnitelmana.

Kehittämissuunnitelma on laadittu olosuhteissa, joissa talous- ja työllisyyskehityksen ennakoimattomuus on kasvanut. Riski sekä korkean työttömyyden ja erityisesti pitkittyvän rakennetyöttömyyden jatkumisesta on huomattava. Samaan aikaan voi lähivuosinakin olla ala- ja aluekohtaista pulaa osaavasta työvoimasta. Sen sijaan yleisestä työvoimapulasta ei ole merkkejä ikäluokkien pienenemisestä huolimatta. Koulutuspaikkojen riittävyydestä ja oikeasta kohdentumisesta tulee näin ollen huolehtia niin nuorten kuin aikuisten osalta.

Tasa-arvon näkökulma

On erinomaista, että suunnitelman luonnoksessa on nostettu koulutuksellinen tasa-arvo ensimmäiseksi keskeiseksi toimenpiteiden kohteeksi.

Koulutusalavalinnat ovat yhä kohtuuttomasti jakautuneet sukupuolen mukaan. Tämä tarkoittaa sitä, että naiset ja miehet eivät valitse vapaasti ja oman oppimispotentiaalinsa mukaisia oppiaineita ja koulutussuuntia. Naisten hakeutumista luonnontieteellisille, teknisille ja muille miesvoittoisille aloille on syytä edelleen rohkaista. Sukupuolistereotypioiden murtaminen saattaa olla nuorten miesten keskuudessa vielä vaikeampaa. Se on kuitenkin suunnittelukauden tärkeimpiä tasa-arvotehtäviä.

Miesten työllisyysaste on noin vuodesta 1975 alkaen asteittain laskenut ja naisten työssäkäynti on 1970-luvun alusta alkaen lisääntynyt. Miesten asema työmarkkinoilla liittyy vahvasti yhteiskunnan sosiaaliseen kestävyyteen. On löydettävä keinot puuttua poikien ja nuorten miesten suurempaan riskiin joutua koulupudokkaiksi ja keskeyttää ammatilliset-, ammattikorkea- tai yliopisto-opinnot.

Väestön koulutustasotarkasteluissa ja -tavoitteissa sivuilla 8-9 ei ole lainkaan sukupuolen mukaista jaottelua. Tasa-arvonäkökulmasta tämä on ongelmallista. Koulutuksellisen tasa-arvon toimenpideohjelmassa näitä puutteita ei enää ole. On ilmeistä, että koulutusjärjestelmän rakenteet ja käytännöt syrjivät miehiä ja suosivat naisia.

Nuorten yhteiskuntatakuu

Koulutuksen tasa-arvotavoitteiden kannalta nuorten yhteiskuntatakuun onnistunut toteuttaminen on erityisen tärkeää. SAK tukee niitä toimenpiteitä, joita kehittämissuunnitelmassa esitetään koulutustakuusta osana yhteiskuntatakuuta. Ammatillisen peruskoulutuksen opiskelijaksi ottamisen perusteiden uudistaminen siten, että perusasteen päättäneet ja ilman toisen asteen tutkintoa olevat valitaan ensin on oikea toimenpide. SAK kiinnittää huomiota myös siihen, että aikuisia opiskelee nyt runsaasti nuorten koulutuksen paikoilla, mikä ei ole tarkoituksenmukaista aikuisten itsensäkään kannalta.

Nuorten ohjaaminen tarkoituksenmukaisiin tutkintoon johtaviin koulutuksiin edellyttää näin ollen myös koulutuspaikkojen vapauttamista nuorille ja aikuisten ohjaamista ensisijaisesti näyttötutkintokoulutukseen. Samalla on otettava huomioon, että nämä toimenpiteet edellyttävät näyttötutkintojärjestelmän toimivuuden turvaamista.

Kehittämissuunnitelmassa on perustellusti otettu esille ohjauksen sekä tieto- ja neuvontapalveluiden kehittäminen. Näitä palveluita tulee uudistaa elinikäistä oppimista tukien. Esitetyt toimet ovat oikeita, mutta koulutuksen läpäisyyn ja syrjäytymisen ehkäisyyn liittyvien haastavien tavoitteiden kannalta liian vähäisiä. Hyvälle ohjaukselle tulee varmistaa riittävät voimavarat, joka edellyttää sitä, ettei oppilasmäärä yhtä ohjaajaa kohden muodostu kohtuuttomaksi. Elinikäisen ohjauksen strategiaa valmistellut työryhmä on tältä osin esittänyt vahvempia toimenpiteitä. Lisäksi se kiinnitti huomiota valintojen perinteiseen sukupuolisidonnaisuuteen. Sekä lukioissa että ammatillisessa koulutuksessa tulee olla mahdollisuus riittävään henkilökohtaiseen ohjaukseen. Työelämän jatkuva rakennemuutos, valintojen moninaistuminen sekä syrjäytymiseen liittyvät riskit puoltavat investointeja ohjaukseen sekä tieto- ja neuvontapalvelujen uudistamiseen. Niiden tulee myös toimia ns. yhden luukun periaatteella ja olla kohtuullisesti saatavilla koko maassa. Yhteiskuntatakuu edellyttää toimivaa yhteistyötä opettajien, ohjaustehtävissä toimivien sekä etsivän nuorisotyön ja oppilashuollon henkilöstön kesken.

Koulutuksen keskeyttämisen ehkäisy on keskeinen osa myös nuorten yhteiskuntatakuuta. Esitettyjen toimien lisäksi SAK korostaa riittävän lähiopetuksen turvaamista ammatillisessa koulutuksessa. Toimiva lähiopetus antaa parhaan tuen myös työssäoppimiselle. SAK tukee kehittämissuunnitelmassa esitetyn koulutuksen läpäisyn tehostamisohjelman käynnistämistä. Suunnitelmassa ei kuitenkaan täsmennetä niitä toimenpiteitä, joita tähän ohjelmaan sisällytettäisiin.

Oppilaitosverkosto

Suunnitelman mukaan käynnistetään toisen asteen koulutuksen palvelukyvyn vahvistamisen ja rakenteellisen kehittämisen toimenpideohjelma. Toimenpideohjelman asiallinen sisältö jää kuitenkin epäselväksi. Pelkällä yksikkökoon kasvattamisella ei välttämättä saavuteta sinänsä perusteltuja tehokkuus- ja vaikuttavuustavoitteita. Jos ohjelman osana on esim. toisen asteen yhteistyön edistäminen opiskelijalähtöisesti, pitää SAK suuntaa oikeana. Myös tilojen ja tukipalvelujen yhteiskäyttö on tarkoituksenmukaista. Myös lukioverkon kehittämisellä tulee, kuten suunnitelmassa todetaan, taata riittävä koulutuksen alueellinen saatavuus. Verkostoa kehitettäessä on tärkeää varmistaa niin nuorten kuin aikuisten koulutuksen kehittämisen omaleimaisuus ja asiantuntijuus.

Tutkintojärjestelmän kehittäminen ja rahoitus

SAK kannattaa niitä peruslinjauksia, joita tutkintojärjestelmän kehittämiseen keskittyneessä TUTKE-työssä on tehty. Tutkintojärjestelmää on edelleen uudistettava säilyttäen sen kolmiportaisuus (perustutkinnot, ammattitutkinnot, erikoisammattitutkinnot). Järjestelmän joustavuuden lisääminen on tarkoituksenmukaista ja tutkinnon osia voi jo nyt suorittaa osa kerrallaan. Nuorten koulutuksessa tulee kuitenkin tähdätä koko tutkinnon suorittamiseen ja siten työmarkkinoilla edellytettävän perusosaamisen hankkimiseen. Niiden työpaikkojen määrä vähenee edelleen, joissa ei edellytetä toisen asteen tutkinnon suorittamista. Siksi tutkinnon suorittamisen tulee olla koko ikäluokkaa koskeva keskeinen tavoite.

SAK pitää tärkeänä ,että tutkintojärjestelmää kehitetään hyvässä kolmikantaisessa yhteistyössä, jotta voidaan turvata koulutuksen työelämäläheisyys sekä edistää koulutuksen järjestäjien ja työelämän yhteistyötä.

Ammatillisen perus- ja lisäkoulutuksen rahoitus tulee uudistaa tukemaan koko ikäluokan kouluttamista kuten kehittämissuunnitelmassa esitetään. Rahoituksen tulee tutkintojen ja tutkinnon osien suorittamisen ohella kannustaa hyvään laatuun niin oppilaitoksessa kuin työpaikalla tapahtuvassa oppimisessa sekä vähän koulutetun aikuisväestön osallistumiseen.

Aikuiskoulutus

Aikuiskoulutuksen kehittämistavoitteet on asetettu korkealle, kuten suunnitelmassakin todetaan. Aikuisväestön koulutukseen osallistumisasteen halutaan kohoavan 60%:n tasolle vuoteen 2016 mennessä ja lisäksi esitetään sosiaalisen aseman ja koulutustaustan vaikutuksen puolittamista vuoteen 2020 mennessä. SAK:n mielestä kehittämissuunnitelman aikuiskoulutusta koskevissa kohdissa on useita kannatettavia esityksiä. Aikuiskoulutusta koskevat kohdat tulisi kuitenkin koota selkeämmin omaksi kokonaisuudekseen. Nyt esitetyt toimet eivät kuitenkaan ole riittäviä ja uskottavia, jotta tavoitteisiin voitaisiin päästä.

Kehittämissuunnitelman mukaan ammatillisen koulutuksen ohjausjärjestelmää kehitetään siten, että ammatillista perus- ja lisäkoulutusta voidaan ohjata elinikäisen oppimisen periaatteella toimivana kokonaisuutena nuorten ja aikuisten erityispiirteet huomioiden.

SAK:n mielestä aikuiskoulutusta tulee kehittää ja suunnitella omana kokonaisuutenaan. Aikuiskoulutuksen kehittämisen erityisasiantuntijuus on myös turvattava niin oppilaitosverkostossa kuin opetushallinnossa. Viime vuosien koulutuspoliittiset ratkaisut eivät SAK:n mielestä ole tätä tukeneet. Mikäli edellä mainittu ohjausjärjestelmän kehittämistavoite merkitsee aikuiskoulutuksen kehittämiskokonaisuuden syrjäytymistä, on tavoite aikuiskoulutuksen kannalta vahingollinen.

Aikuiskoulutuksen merkitystä tulevat entisestään lisäämään työelämässä jatkuvat rakennemuutokset, globalisaatiokehityksen aiheuttamat muutokset ja lisääntyvä paine työmarkkinoiden liikkuvuuteen. Lisäksi SAK kiinnittää huomiota siihen, että rakennemuutoksessa monet erityisesti miesvaltaiset alat ja ammatit ovat supistuneet. Aikuisväestön osaamiseen kohdistuu näin ollen jatkuvia uudistamistarpeita.

Esitetty 60 %:n osallistumisaste on ollut valtiovallan tavoitteissa jo aiemminkin, eikä sitä kohden ole kuitenkaan edetty. Sosiaalisella asemalla työmarkkinoilla ja muutoinkin on merkittävä yhteys koulutukseen osallistumiseen ja työmarkkinoilla on edelleen runsaasti vailla perusasteen jälkeistä tutkintoa olevia. Lisäksi erityisesti teollisuusammateissa toimivat miehet ovat osoittautuneet vaativaksi kohderyhmäksi. Vähän koulutetun aikuisväestön Noste-ohjelma saavutti varsin hyvin kohderyhmänsä ja sen yhteydessä voitiin kehittää myös Nosteessa aktiivisesti toimivien oppilaitosten ja työelämän välille olennaisesti tiiviimpi yhteistyö. Samalla joustavoitettiin koulutuksen ja tutkintojen suorittamistapoja. Noste-ohjelmassa luotiin myös ns. hakevan toiminnan malli, joka tuki työyhteisöjen koulutusaktiivisuuden kohottamista yhteistyössä ammattiyhdistysliikkeen toimijoiden ja työnantajien kanssa.

Koulutuspolitiikan toimet tulee kohdistaa koko aikuisväestön osaamisen turvaamiseen ja sen jatkuvaan uudistamiseen. Sen lisäksi on vähän koulutetun aikuisväestön osalta varauduttava moniin erityistoimiin, jotta osaamisen päivittäminen ja kohottaminen voisi toteutua ja osallistumisaste voisi kohota.

Vähän koulutetun aikuisväestön osalta toimenpiteet tulisi kohdistaa rahoituksen kannustavuuteen siten, että koulutuksen järjestäjillä olisi riittävä motiivi ao. kohderyhmän tavoittamiseen sekä aito mahdollisuus hakevan toiminnan toteuttamiseen. Käytännössä tämä voi tapahtua sekä yksikköhintaan vaikuttamalla että tuloksellisuusrahoitusta kehittäen. Myös aikuisväestöön kohdistuvat ohjaus- ja neuvontapalvelut ovat tältä osin tärkeitä. ESR-rahoituksella on voitu kehittää tätä palvelukonseptia, mutta hyvien käytäntöjen (mm. Opin Ovi-verkostot) jatkuvuudesta on huolehdittava. Myös työelämän toimijoiden vertaistukeen perustuvat tieto- ja neuvontapalvelut ovat tärkeä osa tätä kokonaisuutta. SAK kiirehtii jo AKKU-valmistelussa esitettyä tutkintomaksujen poistamista vailla ammatillista tutkintoa olevilta aikuisilta ja pitää perusteltuna, että vastaavasti poistettaisiin myös oppilaitosten perimät opiskelijamaksut ko. kohderyhmältä.

Näyttötutkintojärjestelmä ja työelämäyhteistyö

SAK pitää myönteisenä, että kehittämissuunnitelmassa on huomioitu näyttötutkintojärjestelmän kehittämistarpeita. Näyttötutkintojärjestelmä on nopeasti laajentunut työelämässä hankitun osaamisen kehittämisvälineenä. Nopeasta laajenemisesta on toisaalta aiheutunut ongelmia, joita kehittämissuunnitelman ehdotukset osin poistaisivat. SAK kannattaa periaatetta, jonka mukaan valmistavaa koulutusta järjestetään tarkoituksenmukaisessa laajuudessa. Tämä voidaan toteuttaa kun opintojen ja tutkinnon suorittamisen henkilökohtaistaminen toimii käytännössä.

Tutkintojärjestelmän laajuuteen nähden tutkintotoimikuntien voimavarat ovat olleet jatkuvasti riittämättömät, vaikka asiaan on useissa yhteyksissä kiinnitetty huomiota (esim. näyttötutkintojärjestelmän arviointi ja AKKU). Koulutustoimikuntajärjestelmään tehtyjen muutosten vuoksi on lisäksi tarpeen harkita, miten tutkintotoimikuntien roolia voisi niiden nykyisten tehtävien ohella suunnata myös tutkintojen sisällön kehittämiseen. Myös arvioinnin kolmikantaisuudesta on pidettävä huolta ja laadunhallintaa vahvistettava siten, että tutkintojärjestelmän korkea ja tasainen laatu voidaan turvata.

Tutkintojen perusteiden riittävän nopea uudistamisvauhti edellyttää vahvan työelämäyhteistyön ja asiantuntijuuden varmistamista ja toisaalta siihen kohdistettuja voimavaroja. Opetushallinnon omia edellytyksiä näyttötutkintojärjestelmän kehittämiseen tulee parantaa. SAK pitää kehittämissuunnitelman puutteena sitä, ettei siinä esitetä toimenpiteitä joilla näyttötutkintojärjestelmän kolmikantaista yhteistyötä jatkossa kehitetään.

SAK esittää, että erikoisammattitutkintojen kehittäminen otettaisiin hallituskauden aikana yhdeksi kehittämiskohteeksi. Kehittämisen tarkoituksena olisi nostaa erikoisammattitutkintojen asemaa ammatillisen tutkintojärjestelmän mestariluokan tutkintoina. Tutkintojen perusteissa olisi kiinnitettävä enemmän huomiota ammatillisiin kehittämisvalmiuksiin ja työntekijälähtöisen, korkeaan osaamiseen perustuviin valmiuksiin osallistua aktiivisesti innovaatio- ja kehittämistoimintaan työpaikoilla. SAK pitää tärkeänä myös näyttötutkintoaineistojen kolmikantaista kehittämistä.

Oppisopimuskoulutuksen kehittäminen tärkeänä aikuiskoulutuksen muotona tulee sisällyttää kehittämissuunnitelmaan.

Kehittämissuunnitelmassa esitetään eräitä toimenpiteitä myös korkeakoulujen aikuiskoulutuksesta. Esitykset ovat kuitenkin varsin vaatimattomia. SAK:n mielestä olisi tarpeen, että kehittämissuunnitelma linjaisi selkeästi myös korkeakoulujen aikuiskoulutusta ja että siihen sisältyisi ehdotuksia, jotka vahvistaisivat avoimen korkeakoulun toimintaa aikuisten koulutusväylänä.

Vapaan sivistystyön linjaukset ovat oikeansuuntaisia, mutta osin täsmentymättömiä. Yhteiskunnallisen koulutuksen lisääminen voitaisiin toteuttaa valtionavustuksia kohdentamalla. Muutoin olisi hallituskauden aikana tarpeen käynnistää työ vapaan sivistystyön säädösten tarkistamiseksi vastaamaan paremmin monimuotoisia vapaan sivistystyön käytäntöjä ja muotoja. Koulutuksen joustavaa toteuttamista haittaavia esteitä pitäisi purkaa.

Koulutustili

Aikuisten koulutusmahdollisuuksia ehdotetaan parannettavaksi erityisen koulutustilin käyttöönotolla. Kansalaisten henkilökohtaisiin koulutustileihin liittyvä malli ja hallituksen esitys tilien toteuttamisesta on tarkoitus antaa eduskunnalle vuonna 2013. Tilejä perustellaan sillä, että aikuisella olisi mahdollisuus hankkia itselleen omia yksilöllisiä tarpeitaan vastaavaa koulutusta.

Kehittämissuunnitelmassa ei millään tavoin täsmennetä, mitä koulutustilillä tarkoitetaan ja mikä sen asiallinen sisältö edes päälinjoiltaan olisi. Tässä mielessä on huomionarvoista, että tileistä kuitenkin sitouduttaisiin antamaan esitys, vaikka sisältö on vielä epäselvä. SAK kannattaa sitä, että koulutustilimallia ryhdytään selvittämään, jolloin voidaan punnita erilaisten vaihtoehtojen vaikutuksia ja toimivuutta. Vasta selvitystyön jälkeen tulisi harkita, onko tilimalli sellainen, että sen pohjalta voidaan antaa esitystä eduskunnalle. SAK on omasta puolestaan valmis osallistumaan tilimallin vaihtoehtojen selvittämiseen.

SAK:n mielestä lähtökohtana tilimallien selvittämiseen tulee olla se, ettei koulutustileillä vaaranneta aikuiskoulutuksen perusrahoitusta eivätkä tilit voi olla perusrahoituksen vaihtoehto. Sen sijaan olisi tarpeen selvittää, miten elinikäisen oppimisen periaattein aikuinen voisi kerryttää oikeuttaan saada koulutusta.

SAK pitää tärkeänä, että tilimallin rinnalla käynnistetään pikaisesti hallitusohjelman mukainen selvitystyö siitä, miten Koulutusrahaston toimintaa laajentamalla voitaisiin parantaa työntekijöiden mahdollisuuksia ammattitaidon parantamiseen.

SAK katsoo, että työmarkkinajärjestöt voivat vasta selvitystyön jälkeen arvioida, voidaanko tilimallia jatkossa hyödyntää osana työelämän sopimuksia.

Työpaikalla tapahtuva oppiminen

Viime vuosien keskeinen ammatillisen koulutuksen kehittämissuuntaus on ollut koulutuksen siirtyminen yhä enemmän työpaikoille. Tähän pyrkimykseen on kuulunut työssäoppimisen ja ammattiosaamisen näyttöjen kehittäminen sekä oppisopimuskoulutuksen laajentuminen. Tämä kehittämislinjaus on merkinnyt työelämän vastuun tuntuvaa lisääntymistä ammattitaidon saavuttamisesta.

SAK:n mielestä kehittämissuunnitelmassa on linjattava niitä toimenpiteitä, joilla työpaikalla tapahtuvan oppimisen laatua voidaan parantaa. Hyvän laadun edellytyksenä on sekä asianmukainen työpaikka oppimisympäristönä että kaikki ne järjestelyt, jotka työpaikalla tulee varmistaa tarkoituksenmukaisen oppimisen turvaamiseksi. Työpaikalla tapahtuvaan oppimiseen sisältyy myös epäkohtia eikä kokonaiskuvaa työpaikalla tapahtuvan oppimisen tilasta ole ollut helppoa muodostaa. On kuitenkin ollut selvää, ettei esimerkiksi työssäoppiminen ole aina vastannut tarkoitustaan ammattitaidon saavuttamisen kannalta. SAK viittaa tältä osin myös ammatillisen koulutuksen synteesiarvioinnin raporttiin, jonka mukaan työpaikkojen kyky kantaa aiempaa enemmän vastuuta opiskelijoiden ohjauksesta ja arvioinnista on kyseenalainen. Vaikka koulutuksen työelämälähtöisyys on parantunut on niin opettajilla kuin työpaikoilla ollut vaikeuksia luopua totutuista toimintatavoista.

Työpaikalla tapahtuvan oppimisen rooli on kasvanut siinä määrin merkittäväksi, että sen nykytila tulisi laadun sekä vaikuttavuuden kannalta selvittää ja arvioida niin nuorten kuin aikuisten oppijoiden kannalta. Arvioinnin kohteena tulisi olla työpaikalla tapahtuvan oppimisen tuottama osaaminen. ei niinkään järjestelmä. Tämä tehtävä tulisi sisällyttää koulutuksen arviointineuvoston arviointisuunnitelmaan.

Työpaikalla tapahtuvaan oppimiseen liittyviä esityksiä on useissa eri kohdissa kehittämissuunnitelmaa. Oppimisen laadun kannalta erityisen tärkeää on työpaikkaohjaajien saatavuus ja koulutus. Kehittämissuunnitelman mukaan nämä turvataan ja mahdollisesti pysyvällä rahoitusmallilla. SAK:n mielestä työpaikkaohjaajien koulutus on saatava riittävän kattavaksi ja rahoitus pysyväisluontoiseksi. Työpaikkaohjaajien koulutukseen ohjaamista tulee myös vahvistaa ja hyväksytyllä työssäoppimistyöpaikalla tulisi aina olla tehtävään valmennuksen saanut työpaikkaohjaaja. Vastaavasti oppisopimuskoulutuksessa tulee kiinnittää huomiota siihen, että työpaikalla on ohjausosaamista omaava työpaikkakouluttaja.

Koulutuksen järjestäjien vastuulla on varmistaa työpaikalla tapahtuvan oppimisen asianmukainen hoitaminen. Käytännössä tämä edellyttää tiivistä yhteistyötä oppilaitoksen ja työpaikan välillä ei ainoastaan työssäoppimisen tai muun työpaikalla tapahtuvan oppimisen alkuvaiheessa vaan koko prosessin ajan.

Opettajilla tulee olla mahdollisuus jalkautua työpaikoille riittävän usein oppimisen seurannan toteuttamiseksi. Opettajien työelämäyhteyksillä ja -tiedoilla on myös olennainen merkitys tarkoituksenmukaisten työssäoppimispaikkojen hankinnassa. Koulutuksen järjestäjien tulee tukea työssäoppijoiden ohjaamista myös pienemmille työpaikoille, joilla on edellytykset huolehtia siitä.

Opettajien mahdollisuus omille työelämäjaksoille tulee varmistaa määrävuosin.

Koulutuksen ja työelämän yhteistyö

Kehittämissuunnitelmasta puuttuu kokonaisnäkemys siitä, miten koulutusjärjestelmää kehitetään yhteistyössä työelämän toimijoiden kanssa. Suunnitelmaan tulisi täsmentää myös näkemys koulutuksen järjestäjien tehtävästä työelämän kehittämisessä. Kyse ei ole tällöin vain TYKE-tehtävästä ja sen rahoituksesta vaan siitä, miten kaikilla ammatillisen koulutuksen järjestäjillä ja korkeakouluilla tulisi olla määritelty työelämän kehittämistehtävä ja suunnitelma sen toteuttamiseksi. Arviointitulosten valossa tulisi työelämäsuhteet dokumentoida ja luoda niille pysyvät rakenteet.

SAK ehdottaa, että työ-, koulutus- ja elinkeinoasiain neuvoston sekä elinikäisen oppimisen neuvoston tehtävät selkiytetään ja niiden roolia hallinnonalarajat ylittävinä, eri ministeriöiden ja työelämän järjestöjen yhteistyöfoorumeina vahvistetaan. Tällöin tulee myös huolehtia siitä, että osaamis- ja työvoimatarpeiden ennakoinnin koordinaatiotyöryhmä sijoitetaan työ-, koulutus- ja elinkeinoasiain neuvoston yhteyteen. SAK pitää tärkeänä, että OKM ja TEM käynnistävät pikaisesti neuvostojen asettamista ja tehtävien uudistamista koskevan valmistelun yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa. On tärkeää, että osaamisen kehittämiseen liittyvä vuoropuhelu jatkuu eri osapuolten välillä ja myös yli hallinnonrajojen. Valmistelun yhteydessä on myös ratkaistava, miten ministeriöissä voidaan osoittaa riittävästi resursseja neuvostojen työskentelyyn ja asioiden valmisteluun.

Koulutustoimikunnille on asetettu tehtäväksi erityisesti koulutuksen laadullisen ennakoinnin toteuttaminen ja esitysten tekeminen tutkintojen kehittämisestä. Kehittämissuunnitelmaan tulisi sisällyttää myös näkemys koulutustoimikuntien toiminnan kehittämisestä ja tulevista linjauksista sekä voimavaroista.

Työelämätiedot ja -taidot

SAK pitää myönteisenä, että kehittämissuunnitelmassa on otettu huomioon tarve parantaa nuorten työelämätietoja ja -taitoja. Kun tutkintojen perusteita ja opetussuunnitelmia uudistetaan tältä osin, tulisi sen tapahtua yhteistyössä työelämän järjestöjen kanssa.

SAK kannattaa kansalaisen, työntekijän ja yrittäjän oikeuksia ja velvollisuuksia koskevan työelämä- ja yrittäjyyskoulutuksen vahvistamista peruskouluissa ja lukioissa. On myös tarpeen määritellä valtakunnalliset, yhdenmukaiset tavoitteet opetussuunnitelmien perusteissa. Koska nuorten työelämätiedot ja yhteiskuntatuntemus on selvityksissä osoittautunut varsin puutteelliseksi, on myös ammatillisessa koulutuksessa vahvistettava työelämän pelisääntöjen, yhteistoiminnan, työlainsäädännön ja työelämän sopimusten tuntemusta sekä yhteiskunnallista vaikuttamista koskevaa osaamista. Työmarkkinajärjestöt ovat jo pitkään esitelleet toimintaansa kouluissa ja SAK pitää hyvänä, että toiminnan tärkeys tunnustetaan ja sitä pyritään myös laajentamaan.

Maahanmuuttajien koulutus

Kehittämissuunnitelmassa on oikealla tavalla painotettu maahanmuuttajien kielikoulutuksen parantamista. Kielikoulutus tulee kohdistaa riittävänä niin nuoriin kuin aikuisiin, jotta koulutusväylät voisivat aidosti aueta ja opinnoissa voisi menestyä. Aikuisten osalta on otettava huomioon myös se maahanmuuttajien ryhmä, jolta saattaa kokonaan puuttua suomalaisessa yhteiskunnassa selviämiseen tarvittava luku- ja kirjoitus- sekä kielitaito.

Korkea-asteen koulutuksen kehittäminen

Korkeakoulupolitiikan kehittämisen painopisteenä on viime vuosina ollut rakenteellinen kehittäminen ja se on myös kehittämissuunnitelmassa edelleen keskeisellä sijalla. SAK pitää tarpeellisena jatkaa rakenteellista kehittämistä, mutta kiinnittää huomiota siihen, ettei se muodostu muuta kehittämistä haittaavaksi ja turvaa tarkoituksenmukaisen korkeakouluverkon säilymisen. Kehittämissuunnitelman vahvojen tasa-arvopainotusten tulisi merkitä sekä erityyppisten korkeakoulurakenteiden hyväksymistä että pienempienkin koulutusalojen kehittämismahdollisuutta.

Kehittämissuunnitelman puutteena on pidettävä sitä, ettei se juurikaan tunnista ammatillisen koulutuksen järjestelmää kokonaisuutena. Näin ollen linjaukset siitä, miten toisen asteen ammatillisen koulutuksen ja ammattikorkeakoulujen yhteistyötä tulisi kehittää, jäävät lähes sivuasiaksi. Kyseessä on työelämäläheisen koulutuksen jatkumosta, jota tulisi tarkastella omana kysymyksenään koulutuspolitiikan yleistavoitteiden valossa. SAK pitää kuitenkin myönteisenä, että korkeakoulujen yhteistyökumppaneina on tunnistettu myös ammattiopistot ja että niillä nähdään oma roolinsa innovaatiojärjestelmässä. Kehittämissuunnitelman innovaationäkemys näyttää olevan perinteisen tutkimuslähtöinen.

Merkittävä osa korkeakouluopiskelijoista on aikuisia ja lisäksi monet heistä ovat jo perheellisiä sekä ovat työelämässä opintojen ohessa. Korkeakoulupolitiikka on varsin vähän tunnistanut opiskelija-aineksen muuttumiseen liittyviä vaatimuksia eikä laajamittainen aikuisopiskelu ole tullut riittävästi huomioiduksi. Rakenteellisen kehittämisen ohella olisi suunniteltava opiskelijalähtöisiä, työelämän tarpeisiin vastaavien opiskelumallien kehittämistä.

Koulutuksen arviointi

SAK kannattaa koulutuksen arviointitoimintojen kokoamista ja korostaa arviointitoiminnan riippumattomuuden turvaamista tulevissa ratkaisuissa.

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry