Hyppää sisältöön

s a k·fi Näistä puhutaan Lausunnot Kollektiivisia oikeussuojakein…

Lausunnot

Kollektiivisia oikeussuojakeinoja koskevaa johdonmukaista eurooppalaista lähestymistapaa koskeva julkinen kuuleminen (SEC(2011) 173 lopullinen)

Consultation on collective redress

Asiakirjassa käsitellään kollektiivisia oikeussuojakeinoja lähinnä kuluttaja- ja kilpailuoikeudessa. Kuitenkin myös esimerkiksi työlainsäädännössä sekä tasa-arvolainsäädännössä ja muussa yhdenvertaisuuslainsäädännössä ja ympäristölainsäädännössä kollektiivisella kanneoikeudella olisi käyttöä. Tällaisia kanneoikeuksia on jo monissa Euroopan maissa (mm. Suomessa, Ranskassa, Ruotsissa, Norjassa, Saksassa, Itävallassa ja Hollannissa). Euroopan sosiaalisen peruskirjan lisäpöytäkirjassa on säädetty työmarkkinajärjestöille ja muille järjestöille mahdollisuus järjestökanteluun, jos ne katsovat, että Euroopan neuvoston jäsenvaltion lainsäädäntö on ristiriidassa peruskirjan velvoitteiden kanssa.

Uudet kollektiiviset oikeussuojakeinot olisivat tarpeellisia paitsi kansallisesti myös sen takia, että yhä useammin on Euroopan unionin jäsenmaiden rajat ylittäviä tilanteita, joihin tarvitaan ratkaisukeinoja. Työvoiman liikkumisen lisääntyminen, kansallisten ja kansainvälisten ympäristöasioiden merkityksen kasvamien sekä ihmis- ja perusoikeuksien vahvistuminen edellyttävät, että kehitetään uusia, nopeampia, tehokkaampia ja halvempia keinoja puuttua syrjintään ja muihin epäkohtiin.

Suomessa ryhmäkanneoikeus on kuluttaja-asioissa. Lisäksi on muita vastaavantyylisiä oikeussuojakeinoja, joissa järjestöt voivat olla kantajina. Suomessa työtuomioistuin käsittelee työ- ja virkaehtosopimuksiin perustuvat tulkinnat ja erimielisyydet silloin, kun kantajana on työntekijä- tai työnantajajärjestö. Kanneoikeusmahdollisuutta käytetään laajasti hyväksi. Menettely on myös nopeaa ja halpaa. Elinkeinonharjoittajia edustavalla yhdistyksellä on elinkeinonharjoittajien välisten sopimusehtojen sääntelystä annetun lain (1062/1993) mukaan oikeus riitauttaa kohtuuton sopimusehto. Lain tarkoituksena on erityisesti pienten yritysten suojaaminen kohtuuttomia sopimusehtoja vastaan. Tätäkin mahdollisuutta on Suomessa käytetty.

Jos ammattiliitto tai muu rekisteröity yhdistys haluaa viedä asian jäsenensä puolesta oikeuteen, se tarvitsee loukatulta valtakirjan. Jos kysymys on useampaa työntekijää koskevasta asiasta (esim. liikkeen luovutus, joukkoirtisanominen tai lähetettyjen työntekijöiden oikeudet), valtakirjojen hankkiminen on hidasta ja vaivalloista. Työntekijältä vaaditaan uskallusta esiintyä oikeudessa omissa nimissään. Työnantajan saattaa olla kannattavampaa rikkoa lakia ja työehtosopimusta, koska riski joutua maksamaan kaikille niille, joiden etuja on loukattu, on pieni. Myös vahingonkorvaukset saattavat tästä syystä jäädä alhaisiksi. Kollektiivinen kanneoikeus mahdollistaisi oikeuksien nopeamman ja tehokkaamman toteutumisen. Sama koskee tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusasioita. Esimerkiksi Suomessa on tilanteita, joissa paikallisviranomainen ei ole suostunut antamaan romaneille asuntoja. Tällaisessa tilanteessa pitäisi romaniyhdistyksellä olla oikeus nostaa kanne viranomaisia vastaan syrjinnän poistamiseksi. Kollektiivista kanneoikeutta puoltaa myös se, että viranomaisvalvontaa on huonon taloudellisen tilanteen vuoksi useissa Euroopan unionin maissa vähennetty ja siirrytty yhä enemmän ns. omavalvontaan.

Järjestöjen kanneoikeus mahdollistaisi lainsäädännön tehokkaamman täytäntöönpanon ja paremman toteutumisen. Kanneoikeus täydentäisi viranomaisvalvontaa ja tehostaisi sitä. Kanteen nostamismahdollisuus jo sinällään hillitsisi esimerkiksi ulkomaisten työntekijöitten työehtojen polkemista. Työntekijöiden, naisten, vammaisten ja muiden vastaavien ryhmien suoja heikompana sopimuspuolena ja palvelujen käyttäjänä paranisi. Esimerkiksi ulkomaalainen ei välttämättä edes tiedä oikeuksiaan. Voidaan myös ajatella, että syrjimättömyys on niin tärkeä ihmis- ja perusoikeus, ettei yksilö voi siitä luopua.

Kollektiivinen kanneoikeus täydentäisi nykyisiä kansallisia oikeussuojakeinoja ja yhtenäistäisi unionin lainsäädäntöä. Se olisi tehokkaampi ja nopeampi tapa saada oikeutta eikä kenenkään tarvitsisi esiintyä omissa nimissään. Järjestöillä on yleensä myös enemmän tietoa lainsäädännöstä ja vahinkotapahtumista kuin viranomaisilla. Tarvitsisi nostaa vain yksi kanne, vaikka erimielisyys koskisi useita henkilöitä. Menettely olisi halvempaa paitsi asianosaisille myös viranomaisille. Kaikki nämä seikat puoltavat sitä, että Euroopan unionissa ryhdyttäisiin valmistelemaan järjestöjen kanneoikeutta koskevaa lainsäädäntöä.

Lainsäädännön lähtökohtana pitäisi olla järjestöjen tai vastaavien tahojen (esim. yritysneuvostot ja henkilöstönedustajat) laaja ja itsenäinen kanneoikeus siten, että kanne olisi mahdollista nostaa ilman loukatun valtakirjaa. Kanneoikeus pitäisi olla kaikissa työsuhteisiin liittyvissä asioissa. Lisäksi kanneoikeus pitäisi olla tasa-arvoasioissa, syrjintä- ja yhdenvertaisuusasioissa sekä ympäristöasioissa. Kanneoikeustyyppejä ei tulisi rajata vain kielto- ja vahvistuskanteisiin.

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry

Toimihenkilökeskusjärjestö STTK ry