Ilmastonmuutosta koskevan Pariisin sopimuksen allekirjoittaminen

Ympäristöministeriö
kirjaamo.ym@ymparisto.fi

YM1/34/2016

Työntekijöiden tavoitteet Pariisin ilmastosopimukselle

Globaali ammattiyhdistysliike, johon myös SAK kuuluu, on tukenut YK:n ilmastosopimusprosessia voimakkaasti. Sopimalla kansainvälisesti kunnianhimoisia päästövähennystoimia turvataan parhaiten sekä työpaikkoja että työntekijöiden toimeentuloa ja hiilineutraaliin yhteiskuntaan johtavaa kehitystä.

Ammattiyhdistysliike tavoitteli YK:n ilmastosopimuksesta kaikkia valtioita sitovaa, kunnianhimoista, oikeudenmukaista ja kunkin maan kapasiteetin mukaisen toiminnan tunnustavaa sopimusta. Kunnianhimon tasoksi palkansaajat määrittelivät etukäteen toimet, joilla maapallon keskilämpötilan nousu saataisiin pysähtymään maksimissaan kahteen asteeseen.

Oikeudenmukaisuutta sopimustekstiin toisi teollisuusmaiden Cancúnissa vuonna 2010 kehitysmaille antaman 100 miljardin ilmastorahastolupauksen mobilisoinnin selkeyttäminen. Maapallon lämpenemisen pysäyttäminen ja riittävä sopeutuminen ilmastonmuutoksesta johtuviin ongelmiin vaatii rikkaimmilta mailta teknologian siirtoa sekä rahallista tukea köyhemmille maille.

Erityisen tärkeää palkansaajille oli saada sopimuksen operationaaliseen osaan tekstit ihmisoikeuksista sekä työntekijöiden oikeudenmukaisesta siirtymästä vähähiiliseen yhteiskuntaan ja inhimillisen, hyvälaatuisen työn turvaaminen. Yleiseen osaan odotimme vahvoja kirjauksia sidosryhmien osallistumisesta ja osallistamisesta ilmastopolitiikan toimeenpanoon ja toimien riittävyyden arviointiin.

Arvio Pariisin sopimuksesta – ilmastosopimus on hyvä

Sopimuksen tavoite maapallon keskilämpötilan nousun rajoittamisesta selvästi alle kahteen asteeseen ja lisäksi osapuolten pyrkimykset toimiin, joilla lämpeneminen saataisiin rajattua 1,5 asteeseen, tekee Pariisin ilmastosopimuksesta jopa erittäin kunnianhimoisen. Kunnianhimoiseen tasoon pääsemiseksi sopimukseen on kirjattu maininta viiden vuoden välein tehtävästä päästövähennystavoitteiden riittävyyden arvioinnista. Tämä on erittäin tärkeää, koska aiotut kansallisesti määritellyt panokset (INDC) eivät ole osapuolia sitovia.

Mikään maa ei jättänyt sopimuksesta eriävää mielipidettä Pariisissa, joten siitä pitäisi tulla kattava. Tämä on tärkeää, sillä laajasti ratifioituna sopimus tasoittaa Euroopassa ja Suomessa erityisesti päästökauppasektorilla toimivien yritysten toimintamahdollisuuksia suhteessa muuhun maailmaan.

Ilmastosopimuksen johdannossa on erittäin tärkeä maininta osapuolien tietoisuudesta kunnioittaa ihmisoikeuksia ja edistää niitä ilmastonmuutosta käsittelevissä toimissaan. Sopimuksen johdannossa osapuolet sitoutuvat varmistamaan työvoiman oikeudenmukaisen siirtymän sekä luovan ihmisarvoista ja hyvälaatuista työtä. Näin YK:n jäsenvaltiot tunnustavat poliittisella tasolla ihmisoikeuksien ja työntekijöiden turvan tarpeen toteuttaessaan vähähiiliseen yhteiskuntaan johtavaa ilmastopolitiikkaa.

Tuleville osapuolikokouksille jäi kuitenkin tehtävää, jotta Pariisin sopimuksen tavoitteet täyttyvät.

Alla on yksityiskohtaisempi analyysi ammattiyhdistysliikkeelle tärkeimpien tavoitteiden toteutumisesta Pariisin ilmastosopimuksessa.

Kunnianhimoiset tavoitteet, mutta maakohtainen sitovuus puuttuu

Ilmastotoimien seurannan osalta Pariisin sopimuksessa mainitaan artiklassa 14 että: ”Pariisin osapuolikokouksena toimiva sopimusosapuolten konferenssi tarkastelee sopimuksen täytäntöönpanoa määräajoin arvioidakseen, miten sopimuksen ja sen pitkän aikavälin tavoitteiden saavuttamisesta on yhteisesti edistytty…”. Pariisin osapuolikokouksen päätöksessä todetaan lisäksi, että: ”YK:n sihteeristö jatkaa maakohtaisten panosten julkaisemista”. Vuonna 2018 osapuolille järjestään dialogi, jossa arvioidaan kuinka kansalliset sitoumukset ovat ”kollektiivisesti” edenneet suhteessa pitkän aikavälin tavoitteeseen.

Osana kunnianhimoista sopimusta ammattiyhdistysliike tavoitteli siihen vahvaa ilmastotoimien seurantamekanismia. Vaikka sopimuksessa on maininta viiden vuoden välein tehtävästä päästövähennystavoitteiden riittävyyden arvioinnista, olisi siihen pitänyt saada vahvempi kirjaus maakohtaisesta sitovuudesta tavoitteen toteuttamisen varmistamiseksi.

Sopimuksessa ei ole mainintaa siitä, miten toimitaan, jos maakohtaiset toimet eivät riitä pitkän aikavälin tavoitteeseen pääsemiseksi. Epäselväksi jää myös se, kuinka ja kuka määrittää, kenen kansalliset panokset ovat riittäviä ja kenen eivät tai miten toimitaan, jos kansalliset panokset yksin tai yhdessä eivät riitä tavoitteeseen pääsemiseksi.

Lisäksi täsmennettävää jää siihen, kuinka ja ketkä voivat varmistaa kansallisissa sitoumuksissa annettujen toimien vaikutukset. Ei riitä, että kukin osapuoli vain ilmoittaa toimensa ja varmentaa ne sitten itse.

Vihreän ilmastorahoituksen liikkeelle saanti edelleen haaste

Pariisissa oli tärkeää päästä yhteisymmärrykseen kehitysmaiden ilmastotyötä tukevan vihreän rahaston päälinjoista ja jatkuvuudesta. Jos tässä ei olisi onnistuttu, kehitysmaat eivät olisi kokeneet sopimusta oikeudenmukaiseksi ja neuvottelut olisivat todennäköisesti epäonnistuneet. Olikin erittäin tärkeää, että teollisuusmaiden kehitysmaille jo vuonna 2010 Cancúnissa lupaama 100 miljardin dollarin ilmastorahoituslupaus vahvistettiin Pariisissa, vaikka itse summa mainitaankin vain osapuolikokouspäätöksessä.

Pariisissa päätettiin myös siitä, minkä tyyppisiin toimiin vihreän rahaston varat ohjataan. Valitettavasti sopimukseen ei saatu ns. 50-50 -sääntöä, mutta siinä mainitaan kuitenkin pyrkimys saavuttaa rahoitustoimien osalta tasapaino sopeutumisen ja hillinnän välillä. On tärkeää, että rahasto tukee tasapuolisesti niin ilmastonmuutoksen hillintä- kuin sopeuttamistoimiakin. Sopeutumistoimet ovat erityisen tärkeitä köyhimmille ja kaikkein haavoittuvimmassa asemassa oleville valtioille.

Pariisissa saatiin avattua vihdoin hieman teollisuusmaat vs. kehitysmaat- vastuisiin liittyvää palomuuria. Sopimuksen 9. artiklassa todetaan toki edelleen, että osapuolina kehittyneet maat tarjoavat rahoitusta avustaakseen kehitysmaaosapuolia sekä se, että ilmastonmuutoksen hillintä ja sopeutuminen on jatkoa niiden nykyisille yleissopimukseen perustuville velvoitteille. Lisäksi mainitaan kuitenkin, että: ”muita osapuolia kehotetaan antamaan tai jatkamaan tukea vapaehtoisesti” ja että: ”osapuolina olevien kehittyneiden maiden pitäisi pyrkiä toimimaan edelleen edelläkävijöinä sen käyttöön otossa.” Onkin oikea suunta vastuuttaa teollisuusmaiden lisäksi myös muita ns. kykeneviä maita, kuten Kiinaa, saattamaan liikkeelle ilmastorahoitusta erityisesti köyhimpiin sekä pahiten ilmastonmuutoksesta kärsiviin maihin.

Sopimustekstissä avataan kohtuullisen hyvin sitä, mistä muista kuin valtioiden budjettirahoista ilmastorahoitus voi koostua. Tekstissä painotetaan oikein, että erityisesti haavoittuvimmille ja köyhimmille maille julkiseen ja avustuksiin perustuva rahoitus on keskeistä. On tärkeää, että osapuolien ilmastorahastoon lahjoitettu budjettirahoitus on niin sanottua lisäistä rahaa. Käytännössä rahoja ei siis voisi laskea osaksi valtioiden kehitysapurahoitusta.

Ihmisoikeuksille ja työntekijöiden oikeudenmukaiselle siirtymälle poliittinen tunnustus

Ilmastonmuutos ja sen edellyttämät politiikkatoimet nopeuttavat maailmassa jo alkanutta erityisesti teollisten alojen rakennemuutosta. Vuonna 2011 Durbanissa ilmastoneuvottelujen osapuolet sitoutuivat siihen, että yhteiskuntien siirtyminen kohti vähähiilistä yhteiskuntaa tapahtuu oikeudenmukaisesti luoden sekä ihmisarvoista työtä että hyvälaatuisia työpaikkoja.

Palkansaajat pitivät neuvotteluissa tärkeänä ihmisoikeuskysymysten sekä työntekijöiden oikeudenmukaisen siirtymän sisällyttämistä sopimuksen operationaaliseen osaan. Näin niiden toimeenpaneminen olisi kaikille sopimuksen osapuolille velvoittavaa. Pariisin sopimuksessa nämä asiat sisältyvät sen johdanto-osaan.

Vaikka ihmisoikeuksien ja oikeudenmukaisen siirtymän mainitseminen sopimuksen johdanto-osassa oli pettymys, tarkoittaa se kuitenkin sitä, että YK:n jäsenvaltiot tunnustavat poliittisella tasolla ihmisoikeuksien lisäksi työntekijöiden oikeuden turvaan muuttuvassa teollisessa maailmassa. Näin sopimus voi kuitenkin luoda hyvän pohjan inhimillisille ilmastotoimille.

Vahvempikin kirjaus olisi ollut mielestämme mahdollinen. Kaikki ilmastosopimuksen osapuolet ovat sopineet YK:n Ihmisoikeusneuvostossa, että ihmisoikeuskysymysten sisällyttäminen ilmastosopimukseen parantaisi onnistumisen mahdollisuuksia ilmastopolitiikan tavoitteiden osalta. YK:n kestävän kehityksen sopimuksessa valtiot sitoutuvat puolestaan siihen, että ”kaveria ei jätetä”.

Nyt sopimuksessa ihmisoikeuksiin viitataan löyhähkösti siten, että ”osapuolet ovat tietoisia siitä, että niiden pitäisi ilmastonmuutosta käsittelevissä toimissaan kunnioittaa ja ottaa huomioon ihmisoikeuksiin liittyvät osapuolten velvoitteet….” Muotoilu ei sisällä ihmisoikeuksien universaalia tunnustamista. Sopimuksen ihmisoikeudet mainitsevassa kappaleessa avataan muita ilmastotoiminnassa huomioon otettavia ja edistettäviä asioita kuten oikeus terveyteen, alkuperäiskansojen, paikallisyhteisöjen, siirtolaisten, lasten, vammaisten henkilöiden ja haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden oikeudet ja oikeus kehitykseen sekä sukupuolten väliseen tasa-arvoon ja sukupolvien väliseen oikeudenmukaisuuteen. Listasta puuttuu mm. työntekijöiden oikeudet.

Kansalaisyhteiskunnan osallistumismahdollisuudet ja osallistaminen heikkoa

Sopimuksen yleisen osan muotoilussa palkansaajille oli tärkeää saada vahvasti esiin kaikkien tarkkailija-organisaatioiden ja erityisesti koko kansalaisyhteiskunnan oikeus osallistua ilmastotoimista päättämiseen ja niiden sekä ilmastotavoitteiden arviointiin. Palkansaajajärjestöt ovat pettyneitä sopimuksen kansalaisyhteiskunnan osallistumista käsitteleviin muotoiluihin. Sopimuksen yleisessä osassa todetaan pelkästään, että osapuolet tiedostavat, että kaikkien valtiovallan tasojen ja erilaisten toimijoiden on tärkeää osallistua osapuolten kansallisen lainsäädännön mukaisesti ilmastonmuutokseen puuttumiseen. Tässä osapuolet tunnustavat ilman viittausta YK:n ilmastonsuojelun puitesopimuksen tarkkailija-organisaatioihin vain ”erilaisten toimijoiden” oikeuteen toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, mutta eivät esim. muiden kuin sopimuksen osapuolien oikeutta arvioida sopimuksen tavoitteiden toteutumista tai valittuja kansallisia toimia.

Varsinaisessa Pariisin sopimuksessa ei ole lainkaan mainintaa kansalaisjärjestöjen roolista ilmastosopimukseen osallistuvina toimijoina. Lisäksi osapuolikokouksenkin päätöksessä kansalaisjärjestöt on niputettu yhteen mainiten erikseen vain alkuperäiskansat samalla kuin muista ei-valtiollisista toimijoista listataan yksityinen sektori, rahoitusinstituutiot, kaupungit ja muut alueelliset toimijat sekä paikalliset yhteisöt.

Pariisin sopimuksen johdantoon olisi pitänyt saada maininta YK:n ilmastonsuojelun puitesopimuksen mukaisesti siitä, että sopimuksen osapuolet toimivat ilmaston lämpenemisen estämiseksi yhdessä sen tarkkailijajäsenten eli tutkijoiden, yritysten, kunnallisten ja alueellisten toimijoiden, palkansaajien, alkuperäiskansojen sekä ympäristö-, maanviljelijä-, nais- ja nuorisojärjestöjen kanssa.

Lisäksi Pariisin sopimuksella olisi pitänyt taata kaikille YK:n puiteohjelmassa mainituille tarkkailijoille pääsy maakohtaisiin, kansallisesti raportoitaviin tietoihin ilmastonmuutosta ehkäisevistä toimista. Näin kaikkien sidosryhmien osallistuminen ja osallistaminen ilmastosopimuksen toimeenpanoon ja aktiivinen osallistuminen myös mm. kansallisten ilmasto- ja energiastrategioiden sekä keskipitkän aikavälin suunnitelmien laadintaan olisi turvattu.

Arvio Pariisin sopimuksen allekirjoittamisesta

Ilmastonmuutoksen riskit ympäristölle ja ihmisille tunnustavalla globaalilla ilmastosopimuksella on arvo sinänsä, sillä valitettavasti jo nyt ilmastonmuutos tuhoaa elämää ja elinkeinoja erityisesti äärimmäisten sääilmiöiden ja vuodenaikavaihteluiden vuoksi yli 2,6 miljoonalta ihmiseltä. Pariisissa tunnustettiin ilmastohaaste ja tarve globaaleille toimille rajoittaa maapallon keskilämpötilan nousu selvästi alle kahteen asteeseen. Lisäksi sopimuksella tavoitellaan toimia, joilla nousu saataisiin rajattua 1,5 asteeseen. Tärkeää oli löytää myös ratkaisu ilmastorahoituskysymykseen.

Vaikka Pariisin ilmastosopimuksen maininnat ihmisoikeuksista ja oikeudenmukaisesta siirtymästä ovat sen yleisessä osassa operationaalisen osan sijaan ja erityisesti kansalaisyhteiskunnan osallistumisen osalta sopimus on heikko, voi SAK suosittaa Pariisissa 12.12.2015 sovittua ilmastosopimusta Suomen ja Euroopan unionin allekirjoitettavaksi.

Suhteutettuna palkansaajien kaikkiin tavoitteisiin Pariisista saatiin hyvä sopimus. Saavutettu kompromissi valaa toivoa ilmaston lämpenemisen hillitsemiseen ja nopeuttaa yritysten siirtymistä vähähiilisiin toimiin ja tuotantoon.

Alustavia arvioita siitä, mitä toimenpiteitä sopimus edellyttää

Vuoden 2018 osapuolidialogissa saavutettava tuloksia tavoiteseurannan osalta

Pariisin osapuolikokouksen päätöksessä hallitustenvälistä ilmastonmuutospaneelia (IPCC) pyydetään laatimaan vuonna 2018 erityisraportti 1,5 °C mukaisen maailmanlaajuisen lämpötilan nousun vaikutuksista ja siihen liittyvistä kasvihuonekaasujen päästövähennyspoluista. Lisäksi silloin tarkastellaan ns. ”fasilitatiivisessa” dialogissa osapuolten yhteenlaskettujen toimien vaikutusta suhteessa sopimuksen pitkän aikavälin tavoitteeseen. On tärkeää, että sekä EU:ssa että kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa käynnistetään hyvissä ajoin valmistautuminen Pariisin osapuolikokouksen päätöksessä vuodelle 2018 sovittuun dialogiin päästövähennysten kokonaistasosta.

Dialogin tulisi edistää aidosti päästövähennysten kunnianhimon tason saavuttamista globaalitasolla. Tässä yhteydessä huomio pitää kiinnittää ilmastotoimien seurantamekanismiin ja sen toimivuuteen siten, että sen avulla voidaan vahvistaa maakohtaisten sitoumusten taso ja arvioida niiden riittävyys.

Oikeudenmukainen siirtymä

SAK:n arvio on, että Pariisin sopimus astuu voimaan vuonna 2020. Jotta Suomessa toimivat yritykset ovat mahdollisimman valmiita vähähiiliseen yhteiskuntaan siirtymiseksi, on Suomessa aloitettava sopimuksen toimeenpanon valmistelu välittömästi.

Työntekijöiden oikeudenmukaisen siirtymän osalta tämä tarkoittaa mm. sitä, että Suomen hallituksen olisi perustettava kolmikantainen työryhmä ennakoimaan ja arviomaan ilmastopolitiikan aiheuttaman rakennemuutoksen vaikutuksia toimialoittain ml. sen työllisyysvaikutukset.

Työryhmän tehtävänä voisi olla esim. kartoittaa ja ennakoida, minkälaisia uusia markkinoita ja työtä ilmastosopimus mahdollistaa Suomessa toimiville yrityksille ja miten hallitus voi edistää yritysten pääsyä näille markkinoille. Lisäksi tulisi kartoittaa, minkälaisia uusia työntekijöiden osaamistarpeita uuden työn myötä syntyy. Tärkeää olisi selvittää myös sopimuksen mahdolliset negatiiviset yritys-ja toimialakohtaiset vaikutukset, ennakoida ne ja etsiä ratkaisuja näiden vaikutusten minimoimiseksi. Keskeistä on löytää keinoja vahvistaa työntekijöiden osaamista työssä ja kehittää mm. muutosturvaa vastaamaan paremmin jatkuvan rakennemuutoksen tuomiin haasteisiin.

Koulutus- ja valistamistyölle raportointivelvollisuus

Sopimuksen yleisessä osassa mainitaan, että osapuolet vahvistavat koulutusta ja yleistä tiedottamista, kansalaisten osallistumista ja tiedonsaantia sekä yhteistyötä kaikilla tasoilla sopimuksen soveltamisalaan kuuluvissa asioissa. SAK ehdottaakin, että valtioiden pitäisi raportoida kaikesta antamastaan koulutuksesta sekä toimista, joilla kansalaisten ilmastosopimusta koskevia tietoja ja taitoja parannetaan. Raportointiin pitäisi sisällyttää myös selvitys kansalaisjärjestöjen osuudesta ja osallistumisesta toimiin. Näin koulutus- ja valistamistoiminta olisi läpinäkyvämpää ja mm. kansalaisjärjestöjen konkreettiset osallistumismahdollisuudet niihin paranisivat.

Tarkkailija-organisaatioiden osallistuminen turvattava

Tarkkailija-organisaatioiden oikeuden vahvistaminen osallistua itse neuvotteluihin ja sopimuksen kansalliseen toimeenpanoon on erittäin tärkeää. Tällä hetkellä tarkkailija-organisaatioilla ml. kansalaisjärjestöt on YK:n ilmastonsuojelun puitesopimuksen mukaan ainoastaan oikeus seurata neuvotteluita niiden käynnistyttyä.

Tarkkailija-organisaatioiden mandaattia ei vahvistettu tältä osin. Pariisin sopimuksella ei myöskään avattu tarkkailijoille pääsyä maakohtaisiin, kansallisesti raportoitaviin tietoihin ilmastonmuutosta ehkäisevistä toimista. Olisi ollut toivottavaa, että tarkkailija-organisaatioiden mandaattia olisi laajennettu näiltä osin, sillä se takaisi nykyisiä käytäntöjä paremmin sidosryhmien aktiivisen osallistumisen ja osallistamisen itse ilmastoneuvotteluihin sekä ilmastosopimuksen toimeenpanoon, seurantaan ja analysointiin myös kansallisesti.

Huomioita sopimuksen suomenkieliseen luonnosversioon

Virallisen lausuntoaikataulun puitteissa ei ollut mahdollista keskittyä listaamaan kertyneitä kieliversiohuomioita. Niitä tuli ja ne voidaan toimittaa pyydettäessä epävirallisesti.

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry