Ehdotus kestävän kehityksen ja tuotannon ohjelman (KULTU) uudistamisesta
Ympäristöministeriö
PL 35
00023 Valtioneuvosto
YM048:00/2010
Yleistä
Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry:n mielestä Kestävän kehityksen ja tuotannon ohjelman (KULTU) uudistamisen lähtökohta on perusteltu. Vuonna 2005 KULTU I -ohjelmassa linjatut tavoitteet ovat edelleen ajankohtaisia. Suomalaisen tuotannon ekotehokkuutta on nostettava koko tuoteketjussa ja saatava maailman kärkeen, Suomesta on tehtävä ympäristöteknologian ja ekotehokkaiden palveluinnovaatioiden maailman huippumaita, materiaalisen kulutuksen kasvu on saatava taittumaan ja toimittava siten, että luonnonvarojen käyttö ei ylittäisi luonnon sietokykyä. Tämän vuoksi on hyvä, että ohjelmapäivityksessä on keskitytty tekijöihin, joissa tarvitaan uusia toimia sekä valtion rooliin kestävän kulutuksen mahdollistajana ja ohjauskeinojen kehittäjänä.
Työryhmän keskeiseksi tehtäväksi oli asetettu sen pohdinta, miten kulutuksen aiheuttamia kasvihuonekaasupäästöjä ja muita ympäristöhaittoja leikataan ja miten samalla parannetaan elämänlaatua ja löydetään uusia mahdollisuuksia vihreälle taloudelle ja työpaikkojen syntymiselle. Nämä ovat työntekijän hyvinvoinnille tärkeitä teemoja ja siksi SAK olisi toivonut mahdollisuutta osallistua ohjelman päivitystyöhön jo aikaisemmassa vaiheessa, ei pelkästään lausujan roolissa. Luonnoksen suurin heikkous onkin SAK:n mielestä se, että ohjelman sosiaaliset vaikutukset on arvioitu erittäin kapeasta näkökulmasta.
Visiona maapallon mittainen kulutus vuonna 2020
SAK:n mielestä visiossa pitäisi korostaa enemmän hyvinvoinnin turvaamista myös Suomessa eikä keskittyä niin voimakkaasti pelkästään maailmanlaajuisen köyhyyden poistamiseen, mikä on toki sekin tärkeää. Lisäksi kuluttajien rooli on mielestämme hahmotettu ohjelmassa erikoisesti, osittain jopa ristiriitaisesti. Visio-kappaleessa kuluttajat nähdään sijoittajina. SAK:n mielestä kestävästä kulutuksesta keskusteltaessa yritykset voivat sijoittaa materiaalitehokkuuteen, uusiutuviin energialähteisiin ja tulevaisuuden ympäristöinnovaatioihin. Kun yritykset tekevät näin, ne arvioivat saavansa sijoituksistaan voittoa. Kuluttajien tapauksessa näin ei ole, eikä kuluttajia pitäisi nähdä sijoittajina. Esimerkiksi kasvavien kodinlämmityskustannusten kanssa kamppailevat pienipalkkaiset lapsiperheet eivät koe kestävää kulutusta sijoituksena, jos se ei takaa kohtuuhintaisia kuluja.
Myöhemmin kappaleessa 4 korostetaan kuluttajan roolia neuvotteluosapuolena ja ratkaisujen tuottajana. Tämä on se suunta, johon SAK:n mielestä pitäisi ensisijaisesti myös visio-osuudessa kulkea. Samoin luvussa 5 pohditaan oikeansuuntaisesti asumisen kustannusten pienenemisen olevan hyvä kannustin kuluttajille ja kappaleessa esitetyt toimenpide-ehdotukset ovat kannatettavia.
Valtion roolilla ja valituilla ohjauskeinoilla on erityisen paljon merkitystä juuri kuluttajan hinnan muodostumisessa. Tämän vuoksi ei riitä, että julkisen sektorin johtamista parannetaan, vaan julkiselle sektorille tarvitaan lisää kestävää kulutusta tukevaa osaamista.
Keskeiset esitykset
Keskeiset esitykset ovat pääosin kannatettavia. Työntekijöiden edunvalvonnan näkökulmasta lisäkeskustelua vaatisi lähinnä liikenteen verotuskäytäntöjen uusiminen ja erityisesti kilometrikorvaus ja matkakustannukset sekä auto- ja ajoneuvoverotus vs. tienkäyttömaksut.
Rakennemuutos vihreään talouteen onnistuu vain työntekijät osallistuttamalla
Mielipiteet jakaantuvat sen suhteen, miten rakennemuutos onnistuisi parhaiten. SAK:n mielestä teollisuusmaiden talous- ja kehitysjärjestö OECD:n vihreä kasvu -käsite on liian vaatimaton, kun se keskittyy edistämään ympäristöystävällistä liiketoimintaa ja ekoinnovaatioita lähinnä perinteisin talouspolitiikan keinoin. Talouskasvu -näkökulma tarvitaan ehdottomasti myös, mutta ennen kaikkea tarvitaan sosiaalisen ulottuvuuden vahvistamista kestävässä kehityksessä ja työntekijöiden vahvempaa osallistamista politiikan tekoon. Vain näin aito siirtymä kestävämpään talouteen on mahdollista.
Kestävän kehityksen sosiaalinen ulottuvuus ei ole pelkästään puhtaampien teknologioiden kehittämisen sekä uusiutuvan energian ja kierrätyksen parissa syntyvien työpaikkojen edistämistä. SAK:n mielestä mikä tahansa työpaikka on vihreä, jos se toimii energiatehokkaasti ja kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti. Lähtökohtaisesti pitäisi pyrkiä siihen, että kaikki tuotanto ja työ saadaan kestävämmälle pohjalle alasta tai työpaikasta riippumatta.
Sosiaalinen ulottuvuus tarkoittaa myös vahvempia oikeuksia työntekijöille ja oikeudenmukaisempaa tulonjakoa myös kestävän kehityksen prosessissa. Työntekijöiden asema on otettava paremmin huomioon, jos halutaan saada aikaan aidosti kestävää kehitystä. Ei riitä, että uudet työpaikat ovat ”vihreitä”, vaan niiden pitää myös olla palkkojen, muiden työehtojen ja työturvallisuuden kannalta kestäviä. Vihreän talouden toimivuuden edellytyksenä on työntekijöiden aseman turvaaminen ja mahdollisuus mukautua muutoksiin. Kansalaisten oikeus esimerkiksi kohtuuhintaiseen asumiseen, kattavaan terveydenhuoltoon ja koulutusmahdollisuuksiin on oltava osa kestävää kehitystä.
Onnistunut rakennemuutos edellyttää työntekijöiden osaamisen jatkuvaa ylläpitämistä ja päivittämistä. Työnantajien tulisi tarjota työntekijöille koulutus- ja valmennusmahdollisuuksia, jotta työntekijät kykenevät vastaamaan yhä kiivaammin muuttuviin työtehtäviin. Suomessa valtio tarjoaa yrityksille tutkimus-, kehitys- ja innovaatiorahoitusta, jota työnantajien kannattaisi hyödyntää myös rakennemuutosta silmällä pitäen. Suomen muutosturva luo jo nyt monelle rakennemuutoksen kohdanneelle turvallisemman siirtymän työstä toiseen. Näitä ja muita välineitä on kuitenkin edelleen kehitettävä.
Vihreä talous haastaa globaalin ja kansallisen päätöksenteon lisäksi työpaikat. Energian säästäminen ja energiatehokkuus sekä päästöjen vähentäminen liittyvät usein suoraan yrityksen tuotantoprosesseihin. Työntekijät ovat usein oman työnsä parhaita asiantuntijoita. Asiantuntemus saataisiin käyttöön ottamalla ympäristönsuojeluasiat työturvallisuuden tavoin mukaan työpaikkojen yhteistoimintaan.
Työntekijöiden sitoutuminen kestävän kehityksen edellyttämiin muutoksiin on epävarmaa, jos heidän toimeentuloaan ja työmahdollisuuksiaan ei kyetä turvaamaan. Työpaikkojen pelätään siirtyvän pois kotimaasta ja korvaavien työpaikkojen mahdollisesti heikommat työehdot huolestuttavat. Valtioiden ja työnantajien pitääkin ennakoida muutos, jotta ihmisten toimeentulo voidaan paremmin taata. Kestävän kehityksen ja kulutuksen strategioissa on huomioitava myös heikossa työmarkkina-asemassa olevien ja esimerkiksi energiaintensiivisessä teollisuudessa työskentelevien työntekijöiden huolet ja tarpeet.
On positiivista, että luonnoksessa huomioidaan puhtaampien teknologioiden lisäksi laaja systeemisten innovaatioiden verkko, joka mahdollistaa rakenteellisemmat muutokset ja talouden irtikytkennän ympäristöhaitoista.
Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry