Työ muuttuu ilmaston mukana – väistyvien tehtävien tilalle tulee uusia

Ilmastonmuutos on koko planeetalle vakava uhka, mutta sen hillitsemispyrinnöt tuovat mukanaan myös hyviä asioita. Kun yritykset vähentävät ympäristökuormaansa, syntyy uudenlaisia osaamistarpeita ja työmahdollisuuksia.

Ilmastonmuutoksen edessä olisi helppo lamaantua. Asiaa on mietitty myös lihatalo Snellmanin taukohuoneissa: onko meidän suomalaisten teoista mitään hyötyä, kun suurvaltojen johtajat vesittävät kansainvälisiä ilmastosopimuksia?

Varapääluottamusmies Asko Peltola uskoo yhä, että suomalainen työelämä voi yhdessä viedä maailmaa parempaan suuntaan.

– Elintarvikealalla ollaan valveutuneita. Tehdään kaikki tarvittavat toimenpiteet, jotka ovat järkeviä ja onnistuvat.

Vaikka päästöjen vähentäminen merkitsee joidenkin työtehtävien jäämistä historiaan, ilmastotoimet eivät ole aiheuttamassa joukkotyöttömyyttä. Uudet innovaatiot edellyttävät uusia tietoja ja taitoja.

Snellman toi viime vuoden lopulla kauppoihin uudenlaisen jauhelihan, jossa on 70 prosenttia naudanlihaa ja 30 prosenttia herneestä erotettua proteiinia.

Henkilöstölle kasviproteiinia hyödyntävät tuotteet merkitsevät uuden opettelua. Jauhelihan valmistukseen herneproteiini on tuonut yhden uuden työvaiheen, mutta muutoksesta on Peltolan mukaan selvitty normaalilla perehdytyksellä.

Odotettavissa lisää innovaatioita

Tulevaisuudessa myös liha-alan työntekijät tarvitsevat nykyistä laajempaa osaamista. Snellmanilla tähän on varauduttu niin, että konserni tarjoaa alanvaihtajille ja vailla tutkintoa oleville mahdollisuutta elintarvikealan perustutkinnon tai ammatti- tai erikoisammattitutkinnon suorittamiseen.

– Sieltäkin varmaan nousee uusia ajatuksia, miten asioita voitaisiin tehdä ilmaston kannalta mahdollisimman hyvin, Peltola pohtii.

Äkkiseltään voisi ajatella, että liha-alan on vaikea tehdä ilmastotekoja saati säilyttää työpaikkoja suuressa muutoksessa. Peltola muistuttaa, että alan yritykset ovat jo pitkään tehneet myös kasvipohjaisia tuotteita, kuten pinaatti- ja porkkanaohukaisia. Myös porkkana-jauhelihaa on kokeiltu.

Peltola uskoo, että tulevaisuudessa suuntaus vain vahvistuu. Esimerkiksi herneproteiinissa olisi paljon potentiaalia. Sitä ei vain vielä saa Suomesta, mikä hidastaa tuotteiden innovointia.

– Tarvittaisiin tuotantolaitoksia ja tietysti käyttöä, että homma olisi tuottajille kannattavaa.

Snellmanilla työntekijät saavat osallistua toiminnan kehittämiseen esittämällä omia ideoitaan. Myös tuotekehityspalavereissa on mukana osastojen edustajia.

Yritysten pitää ymmärtää energiaratkaisuja

Elintarvikealalla vihreä siirtymä vaikuttaa muihinkin ammattilaisiin kuin tuotannon työntekijöihin. Snellmanin Pietarsaaren-tehdas pyörii nykyisin biokaasulla ja tuulivoimalla, joten myös kunnossapidon työntekijöiden on pitänyt päivittää osaamistaan.

– On tärkeää, että kunnossapitohenkilöstö ymmärtää biokaasun tuotantoa ja tietää, miten kaasua käsitellään, sanoo toimitusjohtaja Roland Snellman.

Apua työntekijöiden perehdyttämiseen on saatu biokaasulaitoksesta, jonka osakas lihatalo on.

Toimitusjohtaja iloitsee siitä, että työntekijät ovat olleet kiinnostuneita ottamaan käyttöön uutta teknologiaa. Hän muistuttaa, että runsaasti energiaa käyttävän yrityksen on välttämätöntä pysytellä kehityksen aallonharjalla.

– Ei riitä, että osaamme tehdä makkaraa vaan meidän pitää ymmärtää energiaratkaisuja.

Tulevaisuudessa lihatalo tarvitsee erityisesti digitalisaation ja automaation osaajia, kuten tekoälyasiantuntijoita ja insinöörejä. Toimitusjohtaja huomauttaa, että kehitys heijastuu väistämättä myös tuotannon työntekijöihin.

– Meidän tarvitsee nostaa myös niiden osaamista, jotka nyt ajavat linjoja. Alalla tarvitaan aina käsiä – kaikkea ei voi automatisoida.

Uusiutuva energia myllertää kuljetusalaa

Kuljetusalaan fossiilisista polttoaineista luopuminen vaikuttaa merkittävästi.

Tällä hetkellä kuljettajia huolestuttaa, pystyvätkö pienet yritykset investoimaan tilaajien vaatimaan kalustoon. On mahdollista, että osa yrityksistä vähentää työvoimaansa selvitäkseen muutoksesta tai jopa lopettaa toimintansa kokonaan.

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT haluaa rohkaista jäseniään muistuttamalla, että vihreä siirtymä monipuolistaa alan sisäisiä työmahdollisuuksia. Työntekijöiden kannattaa pyrkiä ammattitaitoa täydentäviin koulutuksiin hyvissä ajoin. Myös työnantajien olisi hyvä miettiä jo nyt, millaista osaamista tulevina vuosina tarvitaan lisää.

AKT:n työsuojelutoimitsija Pasi Ritokoski ennakoi, että uusiutuva energia, kuten vihreä vety, saattaa muuttua valtavirraksi jopa kymmenessä vuodessa. Kattavan infrastruktuurin rakentaminen ottaa kuitenkin aikansa.

– Alkuvaiheessa kuljettajien työt lisääntyvät, koska biokaasua ja vetyä ei ole saatavilla joka paikassa.

Monen työ muuttuu. Kuljettajat tarvitsevat lisäkoulutusta, koska sähköajoneuvojen sekä syttymis- ja räjähdysherkkien lastien kanssa on osattava toimia turvallisesti. Asentajien pitää opetella huoltamaan ja korjaamaan sähkö- ja kaasuajoneuvoja.

Satamissa riittää töitä ahtaajille, koska Suomeen tuodaan muun muassa polttojätettä. Varastointi- ja lajittelutöihin tarvitaan tekijöitä myös materiaalien uusiokäytön lisääntyessä.

Voisiko muutos kohentaa kilpailukykyä?

Ritokoski ennustaa, että uusiakin töitä syntyy: kun pieniä vetyä valmistavia asemia rakennetaan eri puolille maata, tarvitaan asemanhoitajia.

Mutta romahtaako alan työtilanne sitten, kun uusiutuvan energian jakeluverkosto saadaan kattavaksi? Ritokoski ei tähän usko; työ vain muuttuu toisenlaiseksi.

– Näkisin tilanteen positiivisesti: nyt on mahdollisuuksia lähteä erikoistumaan esimerkiksi varastointiin ja pienten terminaalien hoitoon.

Hän uumoilee myös, että uusiutuva energia voi parantaa Suomen menestymismahdollisuuksia kansainvälisessä kilpailussa.

– Jos saadaan biokaasun jakeluverkosto kuntoon ja vihreä vety raskaan liikenteen käyttöön, se alentaa kustannuksia ja säilyttää kilpailukyvyn Euroopan maihin nähden.

Räikkä vaihtui yleismittariin

Jyväskyläläinen Jonas Huwiler aloitti mekaanikon uransa kahdeksan vuotta sitten perinteisenä raskaan kaluston asentajana. Viimeisimmät kolme vuotta hän on huoltanut ja korjannut Koiviston Auton sähköbusseja.

– Työni on jo muuttunut aika paljon. Asennushommista on menty sähkövikojen etsintään. Pyörimme auton luona paljon enemmän yleismittarin kuin räikän kanssa, Huwiler kuvaa.

Kaluston sähköistyminen on muuttanut työtä vaativammaksi.

– Työskentelemme hengenvaarallisten jännitteiden kanssa. Pitää tietää, mitä tekee – virheitä ei saa tulla.

Tarvitsemaansa osaamista Huwiler on saanut valmistajien järjestämistä mallikohtaisista koulutuksista ja pienistä lisäkoulutuksista, jotka työnantaja kustantaa. Käytännön pulmatilanteissa vetybussien asentajat voivat aina kääntyä kansainvälisen insinööritiimin puoleen.

– Kun vika on päällä, tekemällä oppii.

Huwiler veikkaa päästöjen vähentämispyrkimysten johtavan siihen, että 10–20 vuoden päästä perinteisiä mekaanikkoja ei enää kovin paljon tarvita. Hän uskoo, että voisi silti eläköityä alalta, koska on valmis päivittämään osaamistaan maailman muutosten mukaan.

– Kaikki eivät sähköautoista tykkää, mutta minua uusi teknologia kiinnostaa.

Ammattinsa häviämistä Huwiler ei pelkää.

– En usko, että työpaikat ovat vaarassa. Liikenne lisääntyy, joten meidänkin hommamme lisääntyvät ja muuttuvat. Näitä töitä ei tekoäly pysty tekemään.

Betoninvalmistaja minimoi päästönsä

Vähähiilisen betonin kehittäneellä Lujabetonilla on huomattu, että joskus ilmastotoimista selvitään myös ilman laajoja kouluttautumisia.

– Vähähiilibetonin käyttö ei juuri näy tavalliselle työntekijälle. Työt tehdään samalla tavalla kuin normaalisti, sanoo Järvenpään-tehtaan pääluottamusmies Marko Pukero.

Yritys tekee vähähiilisen betoninsa seostamalla normaalisementtejä teollisuuden sivuvirroista saatavilla tuotteilla. Tällaisen betonin kuivumisaika on hieman pidempi kuin perinteisellä betonilla, mikä on otettava huomioon kuivumisen tarkkailussa.

Rakennusalalla on merkittävä rooli ilmastonmuutoksen torjumisessa, sillä rakentaminen ja rakennukset tuottavat kolmanneksen Suomen kasvihuonekaasupäästöistä.

Pukero on hyvillään siitä, että hänen työnantajansa ottaa ilmastoasiat tosissaan. Esimerkiksi rakennusmateriaalit pystytään kierrättämään lähes 90-prosenttisesti, ja vedestäkin 60–70 prosenttia saadaan uudelleen käyttöön.

– Meillä myös yksittäiset työntekijät pystyvät vaikuttamaan ilmastotoimien kehittämiseen. Täytyy arvostaa sitä, miten meitä tavallisia työntekijöitä kuunnellaan.

Pukero näkee alansa tulevaisuuden valoisana, koska ympäristön tila pakottaa yritykset innovoimaan.

– Ihmiset, jotka ostavat rakennuksia ja yhtiöiden osakkeita, ovat valveutuneita. Kyllä he osaavat kysyä markkinoilta oikeat kysymykset, esimerkiksi mikä on tuotteen hiilijalanjälki.

Ilmastoteot kiinnostavat teollisuusduunareita

Entä tavallinen duunari – miettiikö hän ilmastonmuutosta ajellessaan päivän työvuoroon?

Teollisuusliiton koulutusasiantuntijan Sari Helmisen mielestä voisimme jo unohtaa stereotyyppisen oletuksen, että globaali ympäristökriisi ei kiinnostaisi työntekijäammateissa olevia.

– Luulen, että jokainen sitä omalta osaltaan miettii. Kysymyshän on siitä, millaisen maapallon me haluamme jättää tuleville sukupolville. Vaikka tämä ei vielä näkyisi konkreettisesti tekojen puolella, ajatus on kuitenkin jo sisäistetty, hän pohtii.

Koulutusasiantuntija on huomannut, että varsinkin nuoret ovat nykyään valveutuneita. Teollisuusliitto tahtoo tukea jäsentensä osallisuutta ilmastonmuutoksen vastaisessa työssä, joten se on ryhtynyt tarjoamaan jäsenilleen Ilmasto muuttuu, muuttuuko työelämä -kurssia.

Viime vuonna ensi kertaa järjestetty kurssi osoittautui niin suosituksi, etteivät kaikki halukkaat mahtuneet mukaan. Kolmipäiväisen koulutuksen tavoitteena on vahvistaa työntekijöiden valmiuksia osallistua työpaikallaan käytävään ilmastokeskusteluun. Henkilöstö halutaan myös opettaa vaatimaan enemmän toimia ympäristön hyväksi.

– Tämä on solidaarisuusasia. Jos me hoidamme leiviskämme hyvin, kehitystä tapahtuu myös globaaleilla työmarkkinoilla.

Huolissaan Sari Helminen on siitä, mistä työelämässä jo olevat saavat osaamista vihreän siirtymän töihin, sillä työnantajat eivät pysty itse kouluttamaan kaikkia. Aikuiskoulutustuen lakkauttaminen oli hänen mukaansa paha virhe.

– Hallitus sössi uudelleenkouluttautumisen mahdollisuuden aloilla, joilla muutoksia tulee. Nyt meillä on hirvittävä määrä työvoimaa odotustilassa.

Helminen toivoo aikuiskoulutustuen tilalle mallia, jossa työtön työnhakija tai alanvaihtaja voisi opiskella ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahan suuruisella tuella uuteen ammattiin. Etuuden tulisi kattaa koko opiskeluaika.

– Se olisi jackpot myös vihreän siirtymän tuomille aloille.

Minna Hotokka