Jarkko Elorannan vappupuhe 2023
Muutosvarauksin
SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta
Vappujuhla Uudenkaupungin torilla kello 10.30
Arvoisat vapun viettäjät, hyvät ystävät ja toverit!
Vappu on työväen ja solidaarisuuden kansainvälinen juhlapäivä. Uudessakaupungissa on paitsi työväen historiaa ja perinnettä myös nykyisyyttä ja tulevaisuutta. Jos oikein historian luin, niin täällä on todennäköisesti järjestetty Suomen ensimmäinen lakko, lasitehtaalla vuonna 1683.
Työn ja työväen juhlasta huolimatta emme voi sulkea silmiämme edessä siintävältä epävarmuudelta Suomessa ja maailmalla.
Suomessa käytiin eduskuntavaalit kuukausi sitten. Kansalaisten enemmistö äänesti oikeistopuolueet voittoon. Kansanvallan tahtoa on luonnollisesti kunnioitettava. Demokratia, aktiivinen, osallistuva ja vaikuttava kansalaisyhteiskunta ei kuitenkaan rajoitu tai pääty vaaleihin.
Haluan tässä yhteydessä kiittää kaikkia työväen asiaa ajaneita puolueita, ehdokkaita ja aktiiveja, jotka olitte vaalityötä tekemässä. Te olette korvaamaton osa aitoa ja toimivaa kansanvaltaa. Kiitos teille.
Nyt tiedämme, että seuraavaa hallitusta kootaan oikeistovoimin. Suomi saanee Petteri Orpon hallituksesta oikeistolaisimman ja konservatiivisimman aikoihin.
Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestön keskeinen toimintaperiaate on aina ollut sopiminen. SAK aikoo olla rakentava osapuoli tulevan hallituksen suuntaan, oli se väriltään millainen hyvänsä. Jokaista hallitusta arvioimme sen tekojen perusteella. SAK:n keskeisin viesti Säätytalolle on yhteistyön ja sopimisen viesti. Toivottavasti tulevan hallituksen viesti ay-liikkeen suuntaan on sama. Lisäksi aiomme muistuttaa, että hallitusohjelmassa tulee vaalia luottamusta ja yhteiskuntarauhaa – suomalaisen yhteiskunnan todellisia supervoimia.
Hyvät kuulijat!
Vaalien alla puhuttiin paljon julkisesta taloudesta. Julkisen talouden tasapainottaminen oli myös Kokoomuksen tärkein vaaliteema. On äärimmäisen tärkeää, että suunnitellut leikkaukset ja muut sopeuttamistoimet tehdään oikeudenmukaisesti. Meillä on paineita lisätä valtion menoja ja samaan aikaan oikeistolla on kova halu leikata menoja. Sosiaaliturva, koulutus ja hyvinvointipalvelut ovat leikkausten uhan alla. Kohtuuttomalla leikkaamisella aiheutetaan sekä inhimillistä kärsimystä että yhteiskunnallista vahinkoa. Julkisen talouden tila saattaa leikkauksista jopa heikentyä.
Inflaatio ja Ukrainan sodan seurauksena käynnistynyt energiakriisi ovat jo kurjistaneet kotitalouksien tilannetta. Palkansaajien ostovoiman romahdus on ollut historiallisen nopeaa. Julkisen talouden leikkauksilla tilannetta ei pidä heikentää.
Kotimaisen luottamuksen ja yhteiskunnan eheyden vaaliminen on erityisen tärkeää näinä epävarmoina maailman aikoina. Venäjän aloittama brutaali hyökkäyssota Ukrainaa vastaan jatkuu jo toista vuotta. Ukrainalaisten sitkeästä ja urheasta vastarinnasta huolimatta rauhan mahdollisuudet vaikuttavat yhä etäisiltä. Kansainväliset suhteet ovat kiristyneet myös muualla, kun Kiina haastaa Yhdysvaltojen asemaa. On toivottava osapuolille malttia, etteivät suurvaltasuhteet eivät kiristy entisestään.
Akuuteista kriiseistä huolimatta, maailma tarvitsee yhteistyötä enemmän kuin koskaan. Ilmastonmuutoksen ja luontokadon uhka eivät ole kadonneet minnekään. Myös seuraavan hallituksen on kyettävä edistämään vihreää siirtymää oikeudenmukaisella tavalla.
Hyvät kuulijat!
On selvää, etteivät tulevan Orpon oikeistohallituksen prioriteetit eivät ole yksi yhteen SAK:n tavoitteiden kanssa.
Petteri Orpo kuitenkin lupasi vaalien jälkeen, ettei kenenkään tarvitse olla huolissaan. Luottakaamme siis tulevan pääministerin sanaan.
SAK on valmis yhteistyöhön ja edellyttääkin kolmikantaista valmistelua ja sopimista tulevan hallituksen kanssa. Toivottavasti näkemyksiämme huomioidaan hallitusohjelman sisällössä. Uskon myös, että Petteri Orpon hallitus on kiinnostunut siitä, miten suomalaista työelämää kehitetään oikeudenmukaiseen ja reiluun suuntaan.
On myös hyvä muistaa, että valtakunnanpolitiikan merkitys työelämän kehittämiselle ja kehittymiselle on vain korostunut viime vuosina. Sitä mukaa kun työnantajapuoli on vähitellen vetäytynyt työmarkkinajärjestöjen neuvotteluista, yhä useammin työelämän kehitystä ratkotaan parlamentaarisen päätöksenteon kautta. SAK ei ole toivonut tätä kehitystä, mutta se on tosiasia, jota emme voi ohittaa.
Valtiontalouden lisäksi, myös maahanmuutto puhutti ennen vaaleja. Erityisesti perussuomalaiset profiloituivat maahanmuuton vastaisilla teemoilla.
Jotkut perussuomalaisten maahanmuuttoon liittyvistä huolista ovat aiheellisia, mutta haluan tehdä yhden asian selväksi. Suomi tarvitsee lisää työ- ja opiskeluperäistä maahanmuuttoa. Yksi syy sille on vääjäämättä heikkenevä huoltosuhteemme. Suomessa on vuoteen 2030 mennessä 130 000 työikäistä vähemmän kuin nyt. Kehityksen ennustetaan vain jatkuvan. Keskeinen kysymys ei siis ole tarvitseeko Suomi maahanmuuttoa vaan se, että miten sitä se voidaan hoitaa vastuullisella tavalla?
Suomessa on paljon työperäiseen hyväksikäyttöön liittyviä ongelmia. Äärimmäisimmissä tapauksissa työnantajat ovat syyllistyneet jopa ihmiskaupan tuntomerkit täyttäviin väärinkäytöksiin. Olipa kyseessä marjanpoimijat, ulkomailta tulleet ravintolatyöntekijät tai ruokalähetit, kaikille tapauksille yhteistä on ollut se, että haavoittuvassa asemassa olleet työntekijät eivät ole kyenneet puolustamaan oikeuksiaan.
Hyväksikäyttö ei kosketa vain maahanmuuttajia. Monissa tapauksissa surkeita työehtoja ja -oloja kohtaavat nuoret, jotka työskentelevät aloilla, joilla vaihtuvuus on suurta ja järjestäytyminen heikkoa. Työmarkkinarikollisuudelle on kerta kaikkiaan pantava loppu!
Hyväksikäytön torjuminen edellyttää lisäpanostuksia väärinkäytösten ennaltaehkäisemiseen ja valvontaan. Myös rangaistuksia on kovennettava. Työperäiseen hyväksikäyttöön syyllistyneet työnantajat tulisi myös asettaa liiketoimintakieltoon. Alipalkkaus on kriminalisoitava ja ammattiliitoille on annettava kanneoikeus.
Paras tae yhteisille pelisäännöille on kuitenkin se, että Suomessa pidetään jatkossakin kiinni järjestäytyneistä työmarkkinoista ja yleissitovista työehtosopimuksista, jotka määrittelevät työsuhteen minimityöehdot.
Työperäistä maahanmuuttoa ei voi myöskään pitää erillisenä osana muusta työllisyyspolitiikasta. Työperäinen maahanmuutto toimii, kun se täydentää paikallista työvoimaa. Sen ei ole tarkoitus korvata sitä. Siksi on tärkeää, että saatavuusharkinta säilytetään jatkossakin.
Suomessa on myös puututtava niin sanottuun vale- ja pakkoyrittäjyyteen. Tarkoitan valeyrittäjyydellä tilannetta, jossa kielitaidottomia työntekijöitä käytännössä pakotetaan toimimaan yrittäjän statuksella. Pakkoyrittäjyydellä haetaan taloudellista hyötyä muun muassa välttämällä työnantajan lakisääteisiä sosiaaliturvamaksuja.
Vaalien alla puhuttiin paljon myös paikallisesta sopimisesta. Myös SAK kannattaa paikallista sopimista. Se on ollut arkipäivää lukuisilla työpaikoilla jo vuosikymmenten ajan. Ongelma on, että jokainen ymmärtää koko paikallisen sopimisen käsitteen omalla tavallaan. Ammattiyhdistysliikkeen ja työntekijän näkökulmasta asia on yksinkertainen.
Paikallisen sopimisen on tapahduttava työehtosopimusten asettamissa raameissa. Sopijaosapuolet kullakin toimialalla tietävät parhaiten, miten ja missä laajuudessa paikallista sopimista voidaan ja on järkevää tehdä. Lainsäädännön ja työehtosopimusten on suojeltava työsuhteen heikompaan osapuolta, työntekijää. Tästä periaatteesta ei ole varaa lipsua.
Sopimiseen liittyvät ehtojen ja menettelyiden on oltava tasapuolisia. Työpaikoilla paikallisen sopimisen tasapuolisuus voidaan varmistaa vain vahvistamalla luottamusmiesjärjestelmää. Tulevan hallituksen tulee sitoutua siihen, että työntekijöiden oikeus luottamusmiehen valintaan kirjataan lainsäädäntöön.
Hyvät kuulijat!
Suomessa on kuultu säännöllisesti puheenvuoroja siitä, että ammattiliittojen työtaisteluoikeuksia tulisi kaventaa. On selvää, ettei SAK hyväksy kyseisiä pyrkimyksiä. Kuten aiemmin totesin, suomalaisen yhteiskunnan suurimpia vahvuuksia on yhteiskunnan läpäisevä keskinäinen luottamus. Se on osaltaan myös suomalaisen työmarkkinajärjestelmän ansiota. Kollektiivinen sopiminen on viime kädessä aina perustunut siihen, että työntekijäpuoli on voinut käyttää lakko-oikeuttaan neuvotteluasemansa kohentamiseen ja työehtojensa parantamiseen. Työtaisteluoikeus on perusoikeus, jota ei tule rajoittaa.
Lakko-oikeuteen puuttumista perustellaan sillä, että tarkoitus on puuttua vain tukilakkoihin tai poliittisiin työtaisteluihin. Tukilakot ovat tosiasiassa keskeinen, joskin harvinainen työtaistelun muoto. Jos heikommin järjestäytyneellä ja pienipalkkaisella alalla neuvottelut hankaloituvat, on vahvempien työntekijäliittojen voitava tukea työtaistelua tukilakoilla.
Myöskään poliittisia työtaisteluita ei ole syytä kieltää. Poliittisia lakkoja ei ole kohdistettu työnantajaa vastaan. Ne ovat oleellinen osa demokratiaa, mielipiteen- ja sananvapautta. Niiden rajoittaminen ei kuulu suomalaiseen tai länsimaiseen oikeus- ja demokratiakäsitykseen. Myös Etelärannan on ymmärrettävä tämä. Mitä vähemmän työnantajat haluavat asioista työntekijöiden kanssa yhdessä sopia, sitä enemmän työntekijöillä on tarvetta vaikuttaa poliittiseen päätöksentekoon.
Lakkojen määräkään ei ole suuri ongelma Suomessa. Viimeisimpänä tilastoituna vuotena, vuonna 2021, Suomessa oli työtaisteluita vähiten yli 50 vuoteen. Emme myöskään tarvitse yksittäisen käräjäoikeuden tuomaria murtamaan työtaistelua turvaamistoimenpiteillä ja miljoonien uhkasakoilla.
Hyvät kuulijat!
Suomalaisilla työmarkkinoilla on vahva sopimisen perinne. Ammattiliittojen tärkein yksittäinen tehtävä on tehdä sopimuksia. Päättyvä työmarkkinakierros on osoittanut, ettemme voi pitää sopimisen kulttuuria itsestäänselvyytenä.
Oman lisänsä työmarkkinakierrokseen on tuonut nopeasti kiihtynyt inflaatio, joka on syönyt suomalaisten ostovoimaa historiallisella tavalla. Päättyneellä kierroksella nähtiinkin poikkeuksellisen suuria prosentti- ja euromääräisiä palkankorotuksia. Siitä huolimatta korotukset eivät riitä kattamaan elinkustannusten nousua. Tässäkin tilanteessa pahiten kärsiviä ovat pienituloiset. SAK:n hiljattain tekemän kyselyn perusteella jopa 11 prosenttia duunarityötä tekevistä on köyhyysriskin piirissä. On varmistettava, ettei työssäkäyvien köyhyydestä tule pysyvää ilmiötä. Ihmisen on tultava toimeen palkallaan.
Onkin syytä kysyä olisiko työnantajilla ollut varaa suurempiin korotuksiin? Tulosjulkistusten perusteella suomalaiset pörssiyritykset pärjäsivät viime vuonna varsin hyvin. Yritykset pystyivät pääsääntöisesti siirtämään kohonneet kustannukset tuotteidensa hintoihin kiihdyttäen inflaatiota entisestään. Palkansaajien näkökulmasta tilanne on sietämätön – kohonneet hinnat ovat poikkeusoloista huolimatta paisuttaneet yritysten voittoja kansalaisten hyvinvoinnin kustannuksella.
On oikeutettua kysyä, onko tämä inflaation ahneuslisä ollut reilua? Mielestäni ei. Yksittäisten yritysten päätöksiin emme toki voi vaikuttaa. Siksi esitimmekin jo viime keväänä niin sanottujen kiky-maksujen siirtoa takaisin työnantajalle. Suomi ei kärsi enää kilpailukykyongelmasta, Suomi kärsii ostovoimaongelmasta.
Keskeisissä kilpailijamaissa nähdyt palkankorotukset ovat olleet suurempia kuin meillä. Kiky-maksujen siirto toisi rahaa suomalaisen palkansaajan lompakkoon ja vahvistaisi julkista taloutta.
Vaikka EK irtautui työehtosopimustoiminnasta jo vuosia sitten, päättyvällä työmarkkinakierroksella nähtiin työnantajien piirissä poikkeuksellisen voimakasta tes-koordinaatiota. Sen seurauksena ay-liitto toisensa jälkeen törmäsi Etelärannassa sovittuun palkankorotuskattoon.
Suomen työmarkkina- ja neuvottelumalli on edelleen käymistilassa. Jos yhteistä näkemystä ei ennen seuraavia työehtoneuvotteluja löydy, niin pelkäänpä, että koetun kaltainen voimien mittelö työmarkkinoilla jatkuu. Yhden osapuolen, EK:n, pakolla ajama malli ja ratkaisu ei kestä työmarkkinapainetta. Sen olemme nähneet ja sen tulemme näkemään.
Hyvät kuulijat!
Epävarmuuksista huolimatta Suomessa on viime vuosina nähty myös myönteistä kehitystä. Marinin hallitus saavutti epärealistisena pidetyn 75 prosentin työllisyysasteen. Työllisyys kasvoi, koska talous kasvoi.
Suotuisan talouskehityksen ansiosta monilla aloilla kärsitään suoranaisesta työvoimapulasta. Lukuisat yritykset ovat kertoneet, että osaavan työvoiman saatavuus on suurin yksittäinen kasvun este. Tässä tilanteessa koulutuksesta leikkaaminen vain pahentaisi osaajapulaa.
Työllisyyden ja talouden suhde on siis ilmeinen. Siitä huolimatta Suomeen on pesiytynyt viheliäinen ajatus siitä, että työttömyys olisi yksilön oma vika tai valinta. Suurin osa työttömäksi joutuvista työllistyy uudelleen työttömyyden ensimmäisinä kuukausina. Jos vain uutta työtä löytyy.
Suunnitelmat työttömyysturvan heikentämiseksi eivät siis tosiasiallisesti olisi työllisyystoimia vaan leikkauksia. Niiden sosiaalista hintalappua on mahdotonta tarkkaan arvioida, mutta miinusmerkkinen se on. Etenkin, jos Suomi ja Eurooppa ajautuu yhä todennäköisempänä pidettyyn taantumaan.
Uudelleen työllistymisen suurimmat esteet ovat ikä, terveys ja osaaminen. Mikään näistä ei muutu tai poistu työttömyysturvaa, ihmisten toimeentuloa heikentämällä. Suurin osa työttömyysturvan saajista on ansainnut työssä ollessaan alle 2500 euroa kuukaudessa. Heidän ansiosidonnainen työttömyyspäivärahansa on reilun tonnin suuruinen. Sen leikkaaminen vie ihmiset vain etuudelta toiselle – työnantajien osittain maksamasta työttömyysturvasta veronmaksajien rahoittaman sosiaaliturvan piiriin.
Hyvät toverit!
Työelämän kovien sopimisasioiden lisäksi ammattiyhdistysliike on ollut aina kiinnostunut myös työelämän laadusta ja sen kehittämisestä.
Meille kaikille on varmasti tuttua työelämän uudenlainen kuormittavuus. Nykypäivän työelämän suuri vitsaus onkin työn henkinen kuormittavuus. Sen seuraukset näkyvät selkeästi myös sairauspoissaolotilastoissa. Liiallinen henkinen työkuormitus ei uhkaa vain asiantuntijoiden ja korkeasti koulutettujen henkilöiden terveyttä. Kyseessä on lähes kaikkia työntekijöitä koskeva ilmiö, joka koskettaa duunareita kaikilla aloilla.
Liian usein ajatellaan, että kyseessä on yksilön henkilökohtainen ongelma ja työnantaja ratkaisee sen tarjoamalla työterveyshuollon palveluja. Niitäkin tarvitaan, mutta tärkeämpää olisi puuttua ongelman juurisyihin. Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä nuorten mielenterveysongelmien ratkaisuun.
Kesäkuun alussa astuu voimaan työturvallisuuslain päivitys, jonka mukaan työnantajan tulee selvittää ja arvioida työssä ilmenevät kuormitustekijät. Se on hyvä alku. Sen lisäksi työpaikoilla on panostettava ennaltaehkäisevään ja
korjaavaan toimintaan kuormituksen hallitsemiseksi.
Työelämän laatu ei ole ainoastaan yksilöä koskettava kysymys. Työelämän laadulla on myös kansantaloudellinen ulottuvuus. Parantamalla työelämän laatua voidaan vaikuttaa myönteisesti niin tuottavuuden kasvuun kuin työurien pidentymiseenkin.
On ymmärrettävä, että valtaosaa eläkeikää lähestyvistä työntekijöistä vaivaa huoli omasta jaksamisestaan. Ilmeinen ratkaisu tilanteeseen on huolehtia siitä, että ikääntyneemmät työntekijät voivat halutessaan jatkaa työntekoa kevennetyin työjärjestelyin. Yksi keino olisi mahdollistaa nelipäiväinen työviikko 60-vuotta täyttäneille työntekijöille siten, että heille maksettaisiin osittainen kompensaatio menetetystä palkasta.
Hyvät kuulijat, vapun viettäjät, kevään juhlijat!
Me olemme luoneet Suomeen yhden onnistuneimmista yhteiskunnista. Väitän, että sen tärkein voimavara on kansalaisten keskinäinen luottamus, sopiminen ja yhteiskuntarauhan vaaliminen.
Tuopa tulevaisuus eteemme minkälaisia haasteita hyvänsä, ne on helpompi kohdata vaalimalla sitä luottamusta, johon menestyksemme on tähänkin asti perustunut!
Oikein hyvää vappua ja mukavaa kevättä teille kaikille!
