Wahlroos kiittää, duunari maksaa 

”Paras Suomessa tehty hallitusohjelma 50 vuoteen”. Näin kuvasi miljonääri Björn Wahlroos Petteri Orpon hallituksen ohjelmaa, jonka perusteella hyvinvointivaltion palveluista ja tulonsiirroista on leikattu vuositasolla lähes viiden miljardin euron edestä.

Kun miljonääri kehuu poliittista ohjelmaa, mitä se tarkoittaa duunareille?

Osa-aikatyön yleistyminen on ollut Suomessa erittäin nopeaa. Nykyisin yli 410 000 suomalaista tekee osa-aikatyötä. Se on 131 000 enemmän kuin 13 vuotta sitten. Yli 200 000 osa-aikatyöntekijää on matalasti koulutettuja. Suurin osa heistä työskentelee ravintoloissa, hotelleissa, kaupanalalla sekä hallinto- ja tukipalveluissa. Näitä kutsutaan usein matalapalkka-aloiksi, koska siellä erityisesti osa-aikaisten työntekijöiden palkat ovat siellä hyvin pieniä: tällä hetkellä keskimäärin 1500 euroa kuussa.

Usein osa-aikatyö ei ole työntekijän oma valinta. SAK:n selvityksessä lähes puolet kertoo, ettei kokoaikatyötä ole tarjolla. Kolme neljästä haluaisi tehdä nykyistä enemmän tunteja. Ulkopuolisille osa-aikatyö näyttäytyy joskus haluttomuutena tehdä töitä. Työntekijät itse kuitenkin korostavat, ettei näin ole, sillä kokoaikaisia paikkoja ei yksinkertaisesti ole.

Matalapalkkaisen osa-aikatyön yleistymisen merkittävin syy on ollut aukioloaikojen vapauttaminen. Ajatuksena on ollut, että kun kansalaiset pääsevät kuluttamaan mihin kellonaikaan tahansa, se lisää liikevaihtoa ja yritystoiminnan kannattavuutta. Tämä on tarjonnut mahdollisuuksia lisäansioihin yritysten omistajille. Työpäiväkorjattu liikevaihto esimerkiksi kaupanalalla on Tilastokeskuksen mukaan kasvanut suhteellisesti lähes 60 prosentilla viimeisen 20 vuoden aikana.

Miksi aukioloaikojen vapauttaminen on ollut kultakaivos osalle yrityksiä. Syy tähän on selvä: osa-aikatyö mahdollistaa merkittäviä kustannusetuja. Ensinnäkin myyntiä on mahdollista saada useammalta tunnilta. Lisäksi työnantaja voi kohdentaa työvuoroja ruuhkahuippuihin. Tämä tarkoittaa, että työntekijöitä tarvitsee palkata vain osaksi päivää esimerkiksi työaikojen päättymisen aikoihin tai pyhäruuhkiin. Hiljaisina aikoina henkilöstömäärän voi pitää sitten minimissään. Tämä järjestely kasvattaa työn tuottavuutta tehtyä työtuntia kohden.

Myös sairausajanpalkka määräytyy työtuntien mukaan, jolloin osa-aikaisen työntekijän sairauspoissaolon hinta työnantajalle on merkittävästi kokoaikaista työntekijää edullisempi. Pienempiin työnantajakustannuksiin kuuluu lisäksi se, että loma-ajan palkka määräytyy ansioiden mukaan, ja jos tunnit ovat liian pienet, ei osa-aikatyöntekijälle kerry palkallista vuosilomaa välttämättä ollenkaan.

Osa-aikatyöntekijöiden ongelma on usein elämiseen riittämätön palkka, kun työtunteja on liian vähän. Tätä on pyritty Suomessa ratkaisemaan työssä käyvien työttömyysturvaa kehittämällä. Suojaosa mahdollisti pienen osa-aikatyön siten, että 300 euron työtulot eivät vaikuttaneet sovitellun työttömyysetuuden määrään. Vastaava suojaosa tehtiin myös asumistukeen, jonka tulorajoja kehitettiin ottamaan aiempaa paremmin huomioon osa-aikaisten työntekijöiden taloudellinen asema.

Vuonna 2024 Suomen hallitus päätti lopettaa kummatkin. Se myös toteutti esimerkiksi työttömyysturvan porrastuksen, mikä heikensi entisestään matalapalkka-alojen työntekijöiden toimeentuloa. Osa-aikaduunareiden toimeentulo on heikentynyt useilla sadoilla euroilla ja ongelmat ovat edelleen kärjistymässä.

Yksi leikkauspolitiikan vaikutuksista on, että työssäkäyvien köyhyys on yleistynyt. Tällä hetkellä 55 prosenttia Suomen noin 130 000 palkkaköyhästä on osa-aikaisia ja määrä on noussut lähes kolmanneksella hallituskauden alusta. Sovitellulla työttömyysturvalla olevien SAK:n aloilla työskentelevän osa-aikatyöntekijän tulot ovat tällä hetkellä bruttona noin 1500 euroa.

SAK:laisen alojen osa-aikatyötekijöistä joka viides (21 %) tekee töitä useammalle työnantajalle saadakseen tunteja, jotta tulot riittäisivät elämiseen. Tästä huolimatta peräti 17 prosentilla on pikavippejä tai ulosottovelkoja, mikä kertoo ainakin osittain toimeentulo-ongelmien kärjistymisestä. 38 prosenttia on samaa mieltä väitteestä ”minulla ei ole varaa ruokaan tai vaatteisiin”.

Osa-aikatyö hyödytti pitkään sekä työnantajia että työntekijöitä, mutta vuoden 2024 turvaleikkaukset ovat muuttaneet tilanteen nopeasti ja rajusti. Aiemmin osa-aikatyö oli win-win-ratkaisu: työnantajat saivat joustavaa työvoimaa ja työttömyysturva täydensi elämiseen riittämättömiä palkkoja. Nyt kun tuista on voimakkaasti leikattu, jäljellä on vain halpa ja epävarma työ, jonka varaan elämän rakentaminen on vaikeaa.

Ratkaisu ei ole pelkästään työttömyysturvan korjaaminen. Työnantajien on tarjottava lisää kokoaikaista työtä tai lisää työtunteja, jos työntekijä sitä toivoo, vaikka se pienentäisi yrityksen ja sen osakkeenomistajien voittoja. Arvostus työntekijöitä kohtaan on osoitettava konkreettisesti riittävinä työtunteina, ei vain ympäripyöreänä vastuullisuuspuheena. Muutoin on riskinä, että matalapalkkaiset palvelualat saattavat tulevaisuudessa kärsiä vakavasta työvoimapulasta, jos esimerkiksi nuoret lopettavat hakeutumasta aloille, joilla ammattilaista odottaa liian pienen palkan vuoksi vastentahtoinen osa-aikatyö.

Osa-aikatyöntekijöiden näkökulmasta hallitusohjelma on huonoin ainakin 50 vuoteen. Kun miljonääri kiittää, osa-aikainen duunari maksaa.