Kun Suomi-neito melkein luokalle jäi
"Kun asiasta on jo käytetty opetushenkisiä sanoja, haluan kertoa teille tarinan erään Suomi-neidon opintopolusta."
Tatu Knuutila, Ekonomisti
Euroopan unionissa jäsenmaiden taloudenpitoa valvotaan ja ohjataan monimutkaisen sääntökehikon kautta. Pohjimmiltaan taloudenpitoa koskevissa säännöissä jäsenmaat jaetaan kahteen ryhmään sen mukaan, katsotaanko maan taloudenpidon olevan ”kunnossa” vai ei.
Vaikka sääntöihin liittyy paljon monimutkaisia yksityiskohtia, pääsäännöt ovat suoraviivaisia: julkisen talouden alijäämä ei saisi ylittää kolmea ja velan määrä suhteessa bruttokansantuotteeseen ei saisi ylittää 60 prosenttia. Jos maa ei täytä näitä ehtoja, sen tulisi vähintään edetä niitä kohti, jotta maan katsotaan kunnioittavan sääntöjä.
Jos maa rikkoo yhteisiä pelisääntöjä, se päätyy ”liiallisen alijäämän menettelyyn”. Tämä menettely on saanut julkisessa keskustelussa ristimänimen ”EU:n tarkkailuluokka”.
Kun asiasta on jo käytetty opetushenkisiä sanoja, haluan kertoa teille tarinan erään Suomi-neidon opintopolusta. Se alkaa vuodesta 2024.
Perinteisesti Suomessa on pidetty tärkeänä sitä, että Suomi-neito pärjää koulussa ja saa hyviä arvosanoja. Opiskelu, se kannattaa aina! Vielä viime vuoden alussa yliopettaja Orpo totesi, että ” tarkkailuluokalle emme halua”. Opettaja Purra puolestaan vaati, että kesken lukuvuoden on tehtävä tukitoimia, jotta arvosanat paranevat.
Näistä toimista päätettiinkin kesken vuoden, jotta alijäämien arvosana ei päätyisi ”hallitsemattomaan luisuun”. Tukiopetusta annettiin erityisesti arvonlisäverotusta kiristämällä.
Viime kesänä myös tehtiin päätös siitä, että alijäämän sopeutustoimien suoritusaikaa on tarpeen pidentää neljästä vuodesta seitsemään. Suomi-neidon opiskeluaika venyi, mutta tämä ei johtunut investoinneista, joita olisi ihan perusteltua tehdä esimerkiksi koulutuspolitiikkaan. Sen sijaan lisäajan vastineeksi sitouduttiin toteuttamaan ns. rakenteellisia uudistuksia. Jää nähtäväksi, mitä nämä luvatut sosiaaliturvan ja toimeentulotuen ”kokonaisuudistukset” lopulta tarkoittavat.
Koulun rehtori eli Euroopan komissio ei kuitenkaan ollut täysin vakuuttunut Suomen tukitoimista. Suomen arvosanat menivät uudelleen tarkastukseen viime vuoden lopussa. Lopputuloksena todettiin, ettei näillä päätöksillä Suomen opintomenestys vielä kohene, mutta menköön tämän kerran. Pääset Suomi kokeesta läpi rimaa hipoen.
Tämän EU-koulun tutkintovaatimuksia eli finanssipolitiikan sääntöjä on päivitetty viimeksi keväällä 2024. Suomen edustajat, kutsuttakoon heitä valtiovarainministeriön erityisopettajiksi, olivat vaatineet vaatimustason kiristämistä. Seuraukset, eli kasvanut julkistalouden sopeuttamisen paine, tulivat kuitenkin viime syksynä erityisopettaja Majaselle yllätyksenä.
Kenties tämän ikävän yllätyksen vuoksi valtiovarainministeriön kansliapäällikkö peräänkuulutti vielä vuoden 2025 alussa, että Suomi-neidon uutta opintosuunnitelmaa laadittaessa ei pidä langeta tyhmyyksiin. Esimerkiksi mittavat veronkevennykset olisivat Majasen mukaan huono politiikkatoimi, koska ”kokemukset eivät hirveän hyvin tue sitä, että veronkevennyksillä saataisiin aikaan merkittävää [talouden] kasvua”. Tämä olisi Suomelle vaarallista ja haitaksi.
Lopulta poliittiset opettajat saivat uuden opinto-ohjelman eli julkisen talouden suunnitelman valmiiksi puoliväliriihessä, ja miten siinä kävikään. Suunnitelma sisältää miljardiluokan veronkevennyksiä, erityisopettaja Majasen sanalla ei ollut merkitystä. Kuluvan vuoden julkistalouden alijäämän uskotaan kasvavan vielä suuremmaksi kuin mitä se viime vuonna oli.
Toisaalta yhtä suurta ihmetystä herättää se, että lehtitietojen mukaan myös erityisopettajien kanta teki parissa viikossa noin 540 asteen käännöksen. Tuossa pyörähdyksessä kerkeää tekemään yhden piruetin ja sen päälle vielä täyskäännöksen. Tilanne herätti niin paljon hämmennystä ja kritiikkiä julkisessa keskustelussa, että valtiovarainministeriön erityisopettajat joutuivat useaan otteeseen selittelemään kantojaan.
Samassa yhteydessä poliitikot pyysivät Suomi-neidon opinnoille poikkeuslausekkeen käyttöönottoa. Taustalla oli ennen kaikkea mittava puolustusmenojen kasvu, mutta tämän varjolla oli mahdollista myös tehdä yli kahden miljardin euron edestä veronkevennyksiä. Poikkeuslauseke tarkoittaa sitä, että julkistalouden alijäämiä voitaisi katsoa läpi sormien. Askelmerkithän ovat tässä hieman nurinkuriset: ensin tehdään päätöksiä, joista osa laittaa julkistalouden tilannetta tieten tahtoen kuralle. Vasta jälkikäteen kysyttiin, onko tämä ok.
Tilannetta ei kaunista sekään, että tuoreimmat tilastot osoittivat Suomen julkistalouden olleen paljon heikompi kuin viime vuonna oletettiin. Kun alijäämä (4,4 %) ja velkasuhde (82,1 %) ovat tätä tasoa – ja puoliväliriihen päätökset heikentävät tilannetta – EU:n tarkkailuluokalle joutuminen näyttää jo varmalta. Vai näyttääkö sittenkään?
Monen meistä yllätykseksi EU:n tarkkailuluokan rehtori eli komissio teki päätöksen, ettei Suomi joudukaan liiallisen alijäämän menettelyyn. Yhtä häkellyttävää on se, ettei komissio ottanut käytännössä lainkaan kantaa niihin poliittisiin päätöksiin, jotka vievät Suomea päinvastaiseen suuntaan kuin mitä komissio itse suosittelee. Ei mikään ihme, että päätöksestä on seurannut mediassa kriittisiä Vilma-viestejä esimerkiksi YLEllä ja Helsingin sanomissa.
Mitä tähän kaikkeen nyt sanoisi? Uudet EU:n finanssipolitiikan säännöt eivät ainakaan vaikuta sen uskottavammilta kuin edeltäjänsä. Tilanteesta tekee vielä äimistyttävämmän se, että Suomi on itse takavuosina vaatinut tiukkoja sääntöjä ja piiskaa muille maille. Tämän ”tarkkailuluokan” taloudelliset vaikutukset olisivat todennäköisesti pieniä, mutta sen välttäminen on tärkeää imagon säilyttämiseksi. Komission päätöstä päästää Suomi veräjästä on todennäköisesti edeltänyt viikkojen poliittinen neuvottelu ja veivaus.
Aika velikultia.
HS.fi sivulle menevät linkit ovat maksumuurin takana.