Suomalainen työelämä yllätti erilaisuudellaan ukrainalaisen Sofiia Yakovyshynan
Viime huhtikuussa ukrainalainen Sofiia Yakovyshyna, 20, puki ylleen työvaatteet ja aloitti siistijänä pääkaupunkiseudulla. Vain muutama viikko aiemmin hän oli matkannut sotaa pakoon tätinsä luokse Suomeen.
– En ollut edes ehtinyt etsiä töitä, vaan työpaikka tavallaan tuli minun luokseni. Siivousfirmassa työskentelevä tuttavani kertoi vapautuvasta paikasta ja kysyi, olisinko kiinnostunut. Tietysti olin, Sofiia kertoo.
Kotiseudullaan Trostianetsin kylässä Vinnytsjan kaupungin kupeessa Sofiia työskenteli lasten musiikkikoulussa laulunopettajana ja esiintyi ravintoloissa laulajana. Sodan aikana Venäjä on tehnyt iskuja myös Vinnytsjan alueelle läntiseen Ukrainaan.
Siivoustyö oli Sofiialle uutta, mutta hän on oppinut nopeasti. Latvialaisen työparinsa kanssa hän siivoaa työpäivän aikana 3–4 kotia, riippuen asuntojen koosta.
– Parasta on, kun urakka on valmis ja luo silmäyksen hohtavan puhtaaseen kotiin. Siinä näkee kättensä työn jäljen. Mukavalta tuntuu myös, kun asiakkaat kiittävät tyytyväisinä.
Työ on nuoren naisen mukaan tärkeää paitsi toimeentulon vuoksi myös siksi, että voi tuntea itsensä itsenäiseksi ja kokea tekevänsä jotain merkityksellistä. Sofiia sanoo, että hänestä ei olisi yksin kotona istujaksi.
Nyt Sofiia tekee siistijän työn lisäksi toistakin työtä osa-aikaisena taideohjaajana Espoon kaupungilla. Hän suunnittelee ja järjestää ukrainalaislapsille tarkoitettuja kerhoja.
Suomessa pomokin voi olla työkaveri
Sofiia Yakovyshynalla on haastatteluajankohtana kokemusta suomalaisesta työelämästä vasta viiden kuukauden ajalta, mutta hän on pannut merkille useita eroja ukrainalaiseen työelämään verrattuna.
– Minulla ei ole ollut koskaan tuntipalkkaa, vaan olen saanut palkan joko täydestä tai puolikkaasta työpäivästä. Työtä ei ole voinut tehdä lyhyemmissä pätkissä. Ruokatunti on kaikilla työpaikoillani ollut palkaton. Ja ruokatauolla monet käyvät kotona syömässä. Työkaverit eivät yleensä ruokaile yhdessä kuten Suomessa.
Eroa on myös esimiesten ja työntekijöiden suhteessa. Ukrainassa työyhteisö on hierarkkisempi kuin Suomessa. Esimiehet puhuvat alaistensa kanssa vain työasioista.
– Olen yllättynyt siitä, miten mukavia pomoja täällä on. Tuntuu, että henkilökunta on aika tasa-arvoista keskenään. Tai ehkä minulla on vain käynyt onni. Yllätyin myös siitä, että Suomessa työntekijöille järjestetään koulutuksia ja tapahtumia, esimerkiksi juhlia, joihin kutsutaan koko henkilöstö.
Iso ero on myös palkan suuruudessa ja ostovoimassa. Ukrainassa Sofiian laulunopettajan palkka ei riittänyt juuri mihinkään ylimääräiseen. Suomessa ollessaan hän sen sijaan on käynyt risteilyllä Tukholmassa.
– Ukrainassa minulla ei olisi varaa mihinkään tällaiseen.
Kielitaidon puute on suurin työllistymisen este
Venäjän hyökättyä Ukrainaan on Suomeen saapunut kymmeniä tuhansia ukrainalaisia pakolaisia. Moni tulokkaista on halunnut heti töihin.
– Työllistyneitä on arvioilta joitain satoja. Tarkasta määrästä ei ole tietoa. Usein työpaikka on löytynyt alkutuotannosta tai rakennus-, ravintola- tai siivousalalta, maahanmuutto- ja työllisyyspolitiikan asiantuntija Eve Kyntäjä SAK:sta sanoo.
Työttömiksi työnhakijoiksi on ilmoittautunut noin 700 Ukrainan pakolaista. Tilapäisen suojelun nojalla Suomessa oleskelevat eivät ole oikeutettuja työttömyysetuuksiin.
Tulijoiden joukko on koulutukseltaan ja työhistorialtaan kirjava. Kyntäjän mukaan omaa koulutusta vastaavan työn löytäminen on ollut vaikeinta korkeakoulutetuille.
Suurin työllistymisen este on kielitaidon puute. Sosiaali- ja terveydenhuollon ammateissa työllistymistä hidastavat myös viranomaisten vaatimat luvat. Ukrainalainen sairaanhoitajan tutkinto ei kelpaa sellaisenaan Suomessa.
Eve Kyntäjä huomauttaa, että pakolaiset pitäisi nähdä ensisijaisesti turvaa hakevina ihmisinä, ei työvoimapulan paikkaajina.
– Kun työyhteisöön tulee kriisiä paennut ihminen, olisi työkavereiden hyvä ottaa hänet aidosti osaksi työporukkaa. Jutustella ja kysellä kuulumisia. Viranomaiset ja kurssit eivät kotouta, vaan ihmiset siinä arjessa, Kyntäjä tähdentää.
Luottamusmiehiltä hän toivoo erikoishuomiota tulokkaille, joille suomalainen työelämä käytäntöineen on uusi.
Kokemuksia rikkaampana kotiin
Suomalaisista ammattiliitoista Sofiia Yakovyshyna kuuli Ukrainalaisten yhdistys Suomessa ry:n järjestämässä webinaarissa pari kuukautta sitten.
– Nyt tiedän, mistä voin kysyä neuvoa ja apua. Vielä tosin en ole ehtinyt liittyä liittoon.
Toistaiseksi suomalainen työelämä on näyttänyt Sofiialle hyviä puoliaan. Joskin aivan aluksi palkanmaksussa oli ongelmia. Ilman Suomen kelpuuttamaa henkilökorttia Sofiia ei saanut pankkitiliä avattua. Kahden kuukauden odottelun jälkeen hän sai tilin ja kerralla kahden kuukauden palkan.
Tulevaisuudessa Sofiia Yakovyshyna aikoo jatkaa aloittamaansa suomen kielen kurssia ja kenties täydentää musiikkiopintojaan.
– Ehkä vien täältä saadut oppini joku päivä Ukrainaan mukanani. Haluan kyllä palata perheeni ja sukulaisteni luo. Toisaalta pidän Suomesta jo nyt hyvin paljon. Olen saanut täältä niin paljon uusia kokemuksia, että olen melkein eri ihminen kuin puoli vuotta sitten.
Työelämän pelisäännöt myös ukrainaksi
Ammattiyhdistysliike on huomioinut ukrainalaisten pakolaisten tilanteen ja tarjoaa tietoa suomalaisesta työelämästä heidän äidinkielillään. Marraskuussa 2021 avattu SAK:n ja sen jäsenliittojen tuottama Työelämän pelisäännöt -palvelu on käännetty kokonaisuudessaan sekä ukrainaksi että venäjäksi. Palvelu on suunnattu nuorille ja maahan muuttaneille.
Palvelun verkkosivuilla kerrotaan ymmärrettävästi suomalaisen työelämän käytännöistä sekä työntekijän oikeuksista ja velvollisuuksista. Ukrainaksi on julkaistu myös tiivis vihkonen, jota on jaettu muun muassa ukrainalaisyhdistysten kautta.
Työelämän pelisäännöt -palveluun kuuluu myös työsuhdeneuvonta puhelimitse. Neuvontaa on tarjolla suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Tarvittaessa digitulkkaus onnistuu myös muilla kielillä.
Syksyn mittaan niin käynnit ukrainankielisellä verkkosivulla kuin Ukrainan pakolaisten yhteydenotot työsuhdeneuvontaan ovat lisääntyneet.
– Esille on tullut tapauksia, joissa palkat on jätetty maksamatta kokonaan. Sotaa paenneet ovat työmarkkinoilla erityisen haavoittuvassa asemassa ja alttiita työperäiselle hyväksikäytölle, palvelun kehitystiimiä vetävä Marika Mantere SAK:sta kertoo.
Anu Vallinkoski
