Sopimisen rakenteet ovat rapautuneet, mutta kollektiivinen sopiminen kyllä säilyy
Kolmipäiväisen Eurooppa-foorumin yksi keskustelunaihe oli työ- ja elinkeinoministeriön järjestämä tilaisuus otsikolla Suomen työmarkkinamalli tulevaisuudessa - luottamuksen uusi alku?
Yhteinen etu saa jäädä
Työelämäprofessori Anders Blom ja tutkija Samuli Laine kertoivat teettämästään laajasta kyselytutkimuksesta. Työnantajien ja työntekijöiden edustajat eivät antaneet ruusuista kuvaa työmarkkinoiden sopimisen tilasta. Enemmistö työnantajapuolen edustajista on sitä mieltä, että nykyisessä sopimustoiminnassa yleinen etu jää sivuseikaksi.
Työministeri Tuula Haatainen ei ollut esityksessään yhtä pessimistinen. Hän näki luottamuksen olevan suomalaisen työmarkkinasopimisen ytimessä.
Vaikka tänä vuonna on koettu pitkä UPM:n lakko ja sote-alan sopimukset ovat Tehyn ja Superin osalta auki, ministeri Haatainen vetosi työmarkkinaosapuoliin, että nämä istuisivat alas ja löytäisivät yhdessä sovun, eli paremman työmarkkinamallin.
Metsä Group solmi talvella kattavan työehtosopimuksen nopeasti Paperiliiton kanssa. Näin yhtiö vältti metsäteollisuuden lakot. Metsä Groupin pääjohtaja Ilkka Hämälä vastasi työministerin pyyntöön rakentavasti. Hän tähdensi koko työntekijäpuolen mukaan ottamista paikalliseen sopimiseen.
– Omien työntekijöidemme lisäksi laskemme tähän mukaan myös ammattiliitot, koska meidän alan työntekijöiden järjestäytymisaste on korkea. Muutoin molemminpuolista luottamusta ei synny, Hämälä totesi.
Vanha ei toimi, uutta ei ole tilalle
SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta toivotti kuulijoille hyvää Ukrainan itsenäisyyspäivää ja kertoi järjestönsä lahjoittaneen yhdessä työnantajien EK:n kanssa rahaa Ukrainan sodasta kärsineille siviileille.
– Tämänkin teimme yhdessä, joten kyllä työmarkkinaosapuolten välillä yhteistoiminta pelaa.
Elorannan mukaan jatkuvan muutoksen sijaan voisi työmarkkinoilla puhua jopa murroksesta. Uusi sopimisen malli ei synny hetkessä, eivätkä vanhat tavat katoa nopeasti.
– Murros on epäjatkuvuutta, epävarmuutta ja uuden tasapainon hakemista. Sääntöperusteisuus hapertuu ja vanhat sopimukset, käytänteet ja toimintamallit väistyvät, Eloranta sanoi.
– Uuden mallin haussa on vähän pedagogista hulinaa ilmassa. Mutta muuten työmarkkinoilla eletään nyt voimapolitiikan aikaa.
Elorannan mukaan ennusteet ay-liikkeen kuolemasta eivät pidä paikkaansa. Hän ottaa esimerkin arkisesta uuden työnteon tavasta.
– Wolt-kuskit työskentelevät ilman työsuhdetta ja ilman ammattiliittoja. Helsingissä Autotalon ravintoloiden edustalla näkyy näitä alustatalouden sankareita isoina joukkoina. He sopivat asioista keskenään, niin että kaikille riittää työtä ja leipää, Jarkko Eloranta totesi.
– Yhdessä sopiminen säilyy siis varmasti, vaikka ammattiliittoja ei olisi paikalla lainkaan. Ja mehän olemme paikalla.
Jaakko Takalainen
