Paikallinen sopiminen muuttui heikentämiseksi
Suomen Yrittäjät ja Elinkeinoelämän keskusliitto ovat jo vuosia vaatineet paikallisen sopimisen lisäämistä. SAK:n päälakimiehen Timo Koskisen mukaan kyse on käytännössä siitä, että työnantajat haluaisivat sopia paikallisesti työehtosopimusta heikommista työehdoista.
Koskisen näkemykseen yhtyvät tätä juttua varten haastatellut SAK:laisten liittojen asiantuntijat ja luottamushenkilöt.
Liitoissa on havaittu, että paikallisissa neuvotteluissa jyllää työnantajan sanelupolitiikka. Paikallisella sopimisella halutaan heikentää aiemmin sovittua tai sopia työehtosopimuksia heikommista ehdoista.
– Esimerkiksi Suomen Yrittäjät on vaatinut mahdollisuutta sopia paikallisesti palkankorotuksista ja palkkojen alentamisesta, lomarahoista ja ylityökorvauksista luopumisesta, pekkasvapaista luopumisesta ja työehtosopimukset alittavien vähimmäispalkkojen maksamisesta, Timo Koskinen sanoo.
Hänen mukaansa luottamusmiesten asemaa on parannettava, jos paikallista sopimista oikeasti halutaan lisätä.
Paineet sopia paikallisesti lisääntyneet
Tähän juttuun haastatellut liittojen edustajat arvioivat, että paineet paikalliseen sopimiseen ovat lisääntyneet, mutta paikallisten sopimusten määrä ei ole käytännössä juuri lisääntynyt. Esimerkiksi kuntasektorilla ja teknologiateollisuudessa niiden määrän arvioidaan hieman vähentyneen.
Liitoissa uskotaan, että paikallinen sopiminen lisääntyy tulevaisuudessa. Sitä ei pidetä huonona, kunhan pelisäännöt ovat kunnossa ja työntekijöiden edustajien neuvotteluasema nykyistä parempi. Esimerkiksi kaupan alalla painopisteenä on paikallisen edunvalvonnan lisääminen.
Osa työnantajista haaveilee mallista, jossa liitot sopisivat vain karkeasta palkkaraamista. Kaikki muu sovittaisiin työpaikkatasolla eikä esimerkiksi palkankorotuksia välttämättä maksettaisi kaikille työntekijöille.
Moni haastateltava toteaa, että työpaikoilla solmituissa säästösopimuksissa on oikeasti kyse työehtojen polkemisesta. Erään haastateltavan mukaan työantajista kaikki eivät miellä, että työehtosopimuksissa määrätään työehtojen minimitasosta. Osa yrittäjistä on myös sitä mieltä, että minimitaso pitäisi määritellä työpaikoilla.
Neuvottelukulttuuria kaipaa kehittämistä
Kiristynyt taloudellinen tilanne on vaikeuttanut sopimista. Pahimmillaan neuvottelutilanne on sellainen, että työntekijöitä uhataan irtisanomisilla, jos he eivät suostu työnantajan ehdottamaan sopimukseen.
Kuntasektorilla paikallista sopimista on muuttanut kuntien palvelujen ulkoistaminen ja osakeyhtiöittäminen. Toimintakulttuuri on muuttunut, kun työnantajapuolella remmiin ovat astuneet yritysmaailmasta tulleet johtajat.
Valonpilkahduksiakin löytyy. Työnantajien ja työntekijöiden kesken on solmittu sopimuksia, jotka auttavat työpaikkaa pärjäämään vaikeassa tilanteessa, mutta eivät silti tuo työntekijöille pelkkää miinusta. Esimerkiksi työaikoja ja työvuoroja on järjestelty niin, että tuotanto on tehostunut, mutta samalla myös työntekijöiden työhyvinvointi on parantunut.
Timo Koskisen mielestä paikalliseen sopimiseen liittyvistä ongelmista moni ratkeaisi, jos työntekijöiden edustajien neuvotteluasema olisi nykyistä tasavertaisempi työnantajan kanssa.
– Työnantajan pitäisi kertoa neuvottelujen pohjaksi avoimesti työpaikan taloudellisesta tilanteesta ja tulevaisuuden suunnitelmista. Sopimukset pitäisi neuvotella niin selkeiksi, että niihin jää mahdollisimman vähän tulkinnanvaraa. Lisäksi työnantajan pitäisi muistaa, että yksipuolinen heikennyksiin painostaminen ei ole neuvottelemista.
Koskisen mukaan tuomioistuimiin etenevissä paikallista sopimista koskevissa riidoissa valtaosassa on kyse epäselvien sopimusten tulkinnasta.
Lyhytnäköistä ja hölmöä
Luottamusmies Mika Junnila on neuvotellut 30 vuotta kestäneen ay-uransa aikana monia paikallisia sopimuksia. Työpaikalla on sovittu onnistuneesti muun muassa henkilöstörahastosta ja liukuvista työajoista. Sähköliittoon kuuluva Junnila on energiayhtiö TVO:n palveluksessa.
Junnilan mukaan talouden taantuma on muuttanut tilannetta.
– Viime vuosina paikallinen sopiminen on vähentynyt ja lähinnä sopimukset ovat olleet heikennyksiä entiseen.
Junnila on muutoksesta pahoillaan.
– Parhaimmillaan paikallinen sopiminen lisää työntekijöiden kiinnostusta omaan edunvalvontaansa ja toisaalta myös sitoutumista työantajaan.
Junnilaa työnantajapuolen käytös hämmästyttää, se on hänen mielestään kovin lyhytnäköistä.
– Paikallisen sopimisen idea on neuvotella sopimuksia, joista molemmat osapuolet hyötyvät. Minusta on hölmöä, että työnantaja viitsii edes esittää työehtosopimuksissa sovitun alittamista. Silloin kyse on puhtaasta työehtojen polkemisesta.
SAK:n luottamushenkilöpaneeliin marraskuussa 2014 vastanneiden luottamushenkilöiden mukaan paikallisen sopimisen suurin ongelma on työnantajan sanelupolitiikka.
Kuunnelkaa meitä!
Kuntien talouden kiristyessä paikallista sopimista pitäisi lisätä eikä vähentää, ajattelee pääluottamusmies Sirpa Hakkarainen.
– Henkilöstöllä on ideoita oman työnsä kehittämisestä ja paremmasta organisoinnista. Ne toisivat säästöjä, mutta samalla parantaisivat työhyvinvointia, Hakkarainen perustelee. Hän edustaa Mikkelin kaupungin JHL:ään kuuluvia työntekijöitä.
Mikkelissä paikallisten sopimusten solmiminen on viime vuosina vaikeutunut. Hakkaraisen havaintojen mukaan on palattu vanhanaikaisiin käytäntöihin, joissa työnantaja turvautuu sanelupolitiikkaan eikä kuuntele työntekijöitä.
– Ymmärrän kyllä, että säästöpaineet ovat kovat ja esimiehet joutuvat helposti puun ja kuoren väliin. Hyvä esimies kuitenkin kuuntelee työntekijöitä ja tulkitsee sopimuksia myös heidän etujensa mukaisesti.
Hakkaraisen mukaan yhä useammin käy niin, että paikallisella tasolla ei päästä lainkaan sopimukseen.
– Se on sääli. Uskon, että työntekijöiden näkemysten huomioiminen hyödyntäisi pidemmällä aikavälillä myös työnantajia.
Pirjo Pajunen
Juttuun haastateltiin: Edunvalvontapäälliköt Håkan Ekström JHL ja Jyrki Virtanen Metalliliitto, neuvottelupäälliköt Juha Ojala ja Jyrki Sinkkonen PAM sekä Tero Heiniluoma Sähköliitto, sopimusvastaavat Juha Lujanen, Jari Ollila ja Sauli Väntti Sähköliitto ja palkkasihteeri Jyri Halvari AKT.
