Osatyökykyinen, mutta täysin työhaluinen – täydellisen työntekijän etsimisen sijaan työtä voisi muokata

Helsinkiläinen Elina, 28, keräilee työkseen isossa marketissa asiakkaiden verkko-ostoksia. Tätä työtä hän on tehnyt nyt 1–4 päivää viikossa reilun puolen vuoden ajan. Työ on Elinan ensimmäinen palkkatyö ikinä. Elinan nimi on muutettu aiheen arkaluonteisuuden vuoksi.

– Onhan se mukava, kun saa tienata itse elantoaan ja rahaa on enemmän kuin työttömänä ollessa. Siitä tulee myös hyvä mieli, kun voi ajatella, että kerää jonkun vanhan ihmisen ostokset, joka ei itse pääse kauppaan, Elina sanoo.

Elinan työuran alun viivästyminen ei johdu yrittämisen puutteesta. Elina on hakenut työtä kerta toisensa jälkeen, mutta ovet eivät ole auenneet.

– Sanotaan, että minun kaltaisiani ei nyt voida ottaa. Olen jo monet kerrat ajatellut, että ihan sama sitten, jos en kelpaa. Onneksi on ollut ystäviä ja ihmisiä, jotka ovat tukeneet.

Elina on osatyökykyinen. Vakuutusyhtiö on arvioinut, että hänen työkykynsä on alentunut 30 prosenttia. Työkyvyn alenema juontaa 13 vuoden takaiseen mopo-onnettomuuteen, josta Elinalle jäi pysyvä aivovamma ja rannevamma. Onnettomuuden peruna Elinalla on muisti- ja uniongelmia sekä ranteen kipeytymistä. Lisäksi hän väsyy tavallista nopeammin.

Lyhyiden työpäivien teko muutamana päivänä viikossa on kuitenkin onnistunut aikaisista aamuista huolimatta. Vaikka Elina on työpäivän jälkeen usein väsynyt, hän on tyytyväinen siihen, että työ tuo arkeen rytmiä ja saa lähtemään kotoa ihmisten ilmoille.

Osatyökykyisyydellä on tiukat rajat

Elinan kaltaisia osatyökykyisiä on Suomessa satoja tuhansia. Arviot vaihtelevat 300 000:sta 600 000:een. Noin viidennes osatyökykyisistä on alle 35-vuotiaita. Osatyökykyisyyden taustalla voi olla synnynnäisiä tai onnettomuudessa syntyneitä vammoja, fyysisiä sairauksia, neuropsykiatrisia häiriöitä, päihde- tai mielenterveysongelmia, traumataustaa…

Virallinen osatyökykyisyys perustuu pitkälti lääkärin lausuntoon.

– Osatyökykyisyyden määrittelyssä pitää olla rajat, mutta nyt ne ovat liian tiukat. Järjestelmämme on aika sokea moniongelmaisuudelle. Kroonistunut polvivamma, neuropsykiatrinen häiriö ja traumataustasta johtuva psyykkinen haaste eivät välttämättä yksittäin täytä osatyökykyisyyden kriteerejä, mutta yhdessä kyllä. Lääkärit eivät kuitenkaan katso nyt kokonaisuutta, työelämäasiantuntija ja valmentaja Marleena Hiltunen Hoivatiestä sanoo.

Hoivatie on yhteiskunnallinen yritys, joka järjestää räätälöityä valmennuspalvelua työttömille työnhakijoille, joiden työllistyminen on ollut hankalaa. Palvelu auttoi myös Elinaa löytämään ensimmäisen työpaikkansa.

Hiltunen tähdentää, että osatyökykyisyys ei ole vakio. Sama ihminen voi olla yhteen työtehtävään täysin työkyvytön ja toiseen täysin työkykyinen. Samoin työkyky vaihtelee eri elämänvaiheissa. Ihminen voi olla vaikkapa masennuksen vuoksi osatyökykyinen, mutta tervehdyttyään täysin työkykyinen.

Vaalien jälkeen nuorten huoli on kasvanut

Osa osatyökykyisistä on mukana työelämässä, mutta valitettavan moni ei. Työllistyminen on osatyökykyisille tavallista vaikeampaa.

– Valitettavasti monilla aloilla osatyökykyisyyden leima on työnantajien silmissä vahva. On vähän sellaista nimby-ajattelua – osatyökykyisten työllistäminen on hyvä juttu, mutta ei minun bisneksessäni, Marleena Hiltunen sanoo.

Jatkuvat ”Kiitos, mutta ei kiitos” -palautteet lannistavat nuoria työtä hakevia osatyökykyisiä. Epätoivo ja näköalattomuus, masentuneisuus ja jaksamattomuus valtaavat vähitellen alaa, vaikka aluksi olo olisikin ollut toiveikas.

Myös julkinen keskustelu vaikuttaa nuorten mielialaan. Hiltusen mukaan vaalien jälkeen nuorten valmennettavien vointi on romahtanut.

– Heidän huolensa huomisesta on kasvanut, kun puhutaan, mikä on kenenkin arvo ja mihin rahaa laitetaan. Samoin puhe työttömien kannustamisesta on loukkaavaa ja lannistavaa. Ihan kuin he eivät viitsisi. Meidän valmennettavamme miettivät joka päivä, mistä he löytävät työn, johon he kelpaavat, Hiltunen toteaa.

Valmentaja vakuuttaa ymmärtävänsä myös työnantajien pelkoja. Jos työntekijä sairastuu, työnantajalle koituu kustannuksia. Työnantajan ensisijainen tehtävä on pitää yritys toiminnassa ja kannattavana, ei järjestää suojatyöpaikkoja.

– Me emme kuitenkaan etsi mitään suojatyöpaikkoja. Väitän, että osatyökykyiset ovat ratkaisu työvoimapulaan. Rekrytoinnissa pitäisi alkaa ajatella uudella tavalla. Ei etsittäisikään täydellistä tekijää, vaan muokattaisiin työtä tekijälle sopivaksi. Osatyökykyinen voi suoriutua loistavasti monista tehtävistä, vaikka tietyt tehtävät eivät onnistuisikaan, Hiltunen sanoo.

Tukea palkkaukseen ja uskoa itseen

Marleena Hiltusen tapaan myös SAK:n työvoimapoliittinen asiantuntija Alli Tiensuu tähdentää työn muokkaamisen merkitystä osatyökykyisten työllistämisessä.

– Voi olla, että työnantajilla ei aina ole tietoa ja osaamista työn muokkaukseen. Moni ei tiedä, että siihen voi saada tukea ja apua. Työolosuhteiden järjestelytuki tarkoittaa ihan rahallista tukea työnantajalle muutosten tekemiseen, hän huomauttaa.

Vastaisuudessa myös entistä anteliaamman palkkatuen toivotaan kannustavan palkkaamaan osatyökykyisiä. Ensi heinäkuussa vamman tai sairauden perusteella myönnettävä tuki nousee 70 prosenttiin palkkakustannuksista.

Tuki on määräaikainen, mutta sitä voidaan jatkaa harkinnanvaraisesti, jos työntekijän vamma tai sairaus vaikuttaa edelleen työkykyyn.

– Osatyökykyisiä palkanneet työnantajat ovat arvioineet, että osatyökykyisillä on korkea työmotivaatio. Näyttääkin siltä, että työnantajien asenteet olisivat viime aikoina muuttuneet aiempaa myönteisemmiksi, Tiensuu arvioi.

Tukien lisäksi Alli Tiensuu painottaa osatyökykyisten kuntoutuksen ja valmennuksen merkitystä.

Elinan onnistunut työnhaku on hyvä esimerkki valmennuksen voimasta. Helsingissä Räätälöidyssä valmennuspalvelussa on vuosittain mukana kymmeniä osatyökykyisiä nuoria. Palvelun rahoittaa Helsingin kaupunki.

Marleena Hiltusen mukaan valmennus lähtee aina nuoren tarpeista. Alkajaisiksi nuori saa pohtia omia voimavarojaan, kykyjään ja mielenkiinnonkohteitaan. Moni tarvitsee apua konkreettisessa työnhaussa kuten työpaikkojen etsimisessä ja hakemusten laatimisessa.

– Paljon tämä työ on myös nuoren itsetunnon ja oman ammatti-identiteetin vahvistamista. Valmentajan tehtävä on uskoa, kun asiakas ei enää itse usko, Hiltunen sanoo.

Monissa valmennuksissa tuki päättyy, kun nuori saa työ- tai opiskelupaikan. Räätälöidyssä valmennuspalvelussa se jatkuu pidempään. Valmentaja kannattelee silloinkin, kun työ osoittautuu kuviteltua raskaammaksi ja nuoren voimat alkavat ehtyä.

– Me tulemme silloin apuun ja keskustelemaan, miten työtä voisi muovata niin, että nuori jatkaisi työssään. Olemme saaneet tästä hyviä tuloksia.

Marleena Hiltusen valmennettavista osa on työllistynyt ja osa lähtenyt opiskelemaan. Joskus tie on vienyt kuntouttavaan työtoimintaan tai työkyvyn selvitykseen.

– Otamme askelia kohti työelämää. Joidenkin pitää kävellä pidempään kuin toisten. Askel voi olla myös se, että ensin pitää kuntoutua. Työnhakua katsotaan sitten vuoden tai kahden päästä, hän summaa.

Anu Vallinkoski