Palkka-avoimuus ei ole kateus- vaan tasa-arvokysymys

Blogi 08.03. 09:10 Lehto Anu-Tuija
SAK:n lakimies Anu-Tuija Lehto

Suomessa ei ole totuttu puhumaan palkoista. Moni pitää palkkaa henkilökohtaisena asiana, joka ei kuulu muille. Pelätään ehkä kateutta tai kyseenalaistamista.

Samalla kuitenkin salamyhkäisyys on luonut kulttuurin, jossa hinnoitellaan oman osaamisen arvoa sokkona. Yhteiskunnallisen ongelman tästä tekee se, että nykyinen toimintamalli pitää yllä perusteettomia palkkaeroja sukupuolien välillä.

Siksi tänä naistenpäivänä onkin syytä puhua palkoista. Aihe on ajankohtainen, koska naisen euro on sitkeästi polkenut paikoillaan 83 sentin kohdalla. Tämän lisäksi asiasta on nyt hyvä puhua, koska kolmikantainen työryhmä pohtii parhaillaan, miten palkka-avoimuutta lisättäisiin lainsäädännön keinoin.

Onneksi kielteinen asenne palkka-avoimuuteen on alkanut pikkuhiljaa murentua. Monissa yrityksissä on ryhdytty puhumaan palkoista: koko henkilökunnalle on kerrottu työntekijöiden palkkoja ja palkkausperusteita.

Alle on listattu muutamia asioita, jotka puoltavat palkka-avoimuutta:

  1. Palkasta kertominen on kilpailuetu.
    Se osoittaa, että työnantajalla ei ole mitään salattavaa. Palkoista voidaan jo rekrytointivaiheessa puhua avoimesti ja suoraan.
    Työntekijän voi olla vaikea selvittää palkkaa. Kun palkkahaitari kerrotaan heti alussa, sekä työnantajan että työnhakijan aikaa säästyy. Työnantajan tarjoama palkkataso kertoo työn vaativuudesta usein enemmän kuin hakuilmoitus. Näin työnhakija tietää, minkä palkkatason työstä on kyse, eikä hae turhaan paikkaa, jossa palkka on liian pieni tai oma osaaminen ei ole riittävää palkkatasoon nähden.
  2. Palkoista puhuminen tuo esiin palkkauksen mahdolliset epäkohdat.
    Palkka-avoimuus auttaa havaitsemaan paitsi sukupuoleen perustuvaa myös etnisyyteen tai muihin ominaisuuksiin liittyvää palkkasyrjintää.
    Palkka-avoimuus edistää työntekijöiden tasapuolista kohtelua, mikä taas parantaa työilmapiiriä ja lisää työntekijöiden sitoutumista työnantajaan.
  3. Paikallisen sopimisen laajentaminen palkkoihin edellyttää palkka-avoimuutta.
    Kun palkan määräytymisperusteet ja palkkataso ovat kaikkien tiedossa, työntekijät tietävät, miten omaan palkkaan voi vaikuttaa.
  4. Palkka-avoimuus helpottaa oman osaamisen hinnoittelua.
    Nuoret eivät useinkaan tiedä alan palkkatasosta. Heille opiskelujen jälkeen tarjottava tuhannen euron ”harjoittelupaikka” voi kuulostaa hyvältä, vaikka kyse on työstä, josta pitäisi maksaa kaksi kertaa enemmän. Myös pitkään työmarkkinoilta poissaolleilla voi olla vaikeuksia hinnoitella osaamistaan. Usein naiset hinnoittelevat osaamisensa miehiä matalammalle.


Palkka-avoimuutta edistävän työryhmän tehtävä on muun muassa puuttua perusteettomiin sukupuolten välisiin palkkaeroihin. Jotta tavoitteeseen päästään, työntekijällä pitää olla oikeus selvittää, maksetaanko hänelle samaa palkkaa kuin muille samaa tai samanarvoista työtä tekeville. Työnantajan antamissa tiedoissa pitäisi näkyä kaikki palkan osat – myös bonukset ja muut työpaikalla maksettavat lisät.

Kyse on siitä, millaista yhteiskuntaa ja työelämää me haluamme.

Palkka-avoimuus ei toteudu, jos työntekijä ei tiedä, mistä palkka koostuu. Työpaikalla noudatettavien järjestelmien on oltava ymmärrettäviä, avoimia ja läpinäkyviä. Miesvaltaiset tehtävät arvioidaan palkkausjärjestelmässä usein naisvaltaisia tehtäviä vaativimmiksi.

Työryhmän pitää saada työnsä valmiiksi tämän kuun loppuun mennessä. Näillä näkymin työryhmällä on vielä pitkä matka saavuttaakseen pääministeri Sanna Marinin hallitusohjelman tavoitteet.

Palkkojen avaamisessa ei ole kyse vain yksilön oikeuksista. Kyse on laajemmasta yhteiskunnallisesta kysymyksestä. Kyse on siitä, millaista yhteiskuntaa ja työelämää me haluamme

 Haluammeko yhteiskuntaa ja työelämää, jossa voidaan avoimesti puhua palkkaeroista ja muista kipeistä asioista ja keskustelujen avulla ratkaista erimielisyyksiä? Vai haluammeko yhteiskuntaa ja työelämää, jossa palkkasalaisuutta vaalitaan ja jossa tämän vuoksi vallitsee näennäinen sopu ja yhteisymmärrys, joka kuitenkin perustuu siihen, että tosiasioista ja epäkohdista ei tiedetä eivätkä työntekijät tämän vuoksi kykene puuttumaan epäkohtiin?