Maailman ay-väki kokoontuu Tanskassa

Blogi 03.12. 09:19 Ristelä Pekka
SAK:n kansainvälisten asioiden päällikkö Pekka Ristelä

Kansainvälinen ammattiyhdistystoiminta on suurelta osin arkista puurtamista, jossa maisema ei vaihdu. Asiakirjoihin paneutumista, sähköposteja, puheluita. Yhteydenpitoa ja vaikuttamista yli rajojen, mutta ei läheskään aina matkoja – ja hyvä niin, koska liika lentomatkailu ei tee hyvää ihmiselle eikä ilmastolle.

Joskus yhteisessä liikkeessä toimivien ihmisten on kuitenkin hyvä tavata, keskustella kasvotusten ja tutustua paremmin. Ehkä myös kohottaa yhteishenkeä ja näyttää ulospäinkin, mistä kansainvälisessä ammattiyhdistysliikkeessä on kyse.

Tärkein ja odotetuin ammattiyhdistysliikkeen globaaleista kokoontumisista on neljän vuoden välein järjestettävä, tällä kertaa Kööpenhaminassa kokoontuva ITUC:n kongressi. Ay-liikkeen maailmanjärjestö ITUC edustaa jäseniä 163 maasta ja puhuu kansainvälisen politiikan pöydissä koko maailman työntekijöiden puolesta. ITUC:lla on myös tärkeä tehtävä koordinoida ay-liikkeen kansainvälistä yhteistyötä ja varmistaa, että vaikeimmissakin oloissa elävät työntekijät saavat yhteisen liikkeen tuen.

Sunnuntaina käynnistyneen kongressin asialistalla on tuttuja asioita suomalaisenkin ay-liikkeen arjesta: Työntekijöiden järjestäytymisen edistämistä, demokratian ja neuvotteluoikeuden puolustamista ja työehtojen turvaamista työn saadessa uusia muotoja. Ilmastonmuutoskin puhuttaa paljon. Kongressi hyväksyy järjestön tavoitteet seuraaville vuosille ja valitsee eri tehtäviin henkilöitä niitä toteuttamaan.

Miten innostetaan ihmiset mukaan liikkeeseen, vaikka välittömiä hyötyjä ei ole tarjolla?

Oman mausteensa kongressille tuo pohjoismainen kokouspaikka. Ammattiyhdistysväki ympäri maailman tuntee pienten pohjoisten maidemme maineen vauraina, vakaina ja tasa-arvoisina hyvinvointivaltioina. Myös sen tietää moni, että meillä ammattiliittoihin kuuluu suuri enemmistö kaikista työntekijöistä. Yhtä korkeaa järjestäytymisastetta ei ole saavutettu missään muualla maailmassa.

Monet ihailevat Pohjoismaita, mutta on meilläkin opittavaa muilta. Miten rakennetaan joukkovoimaa, vaikka suurin osa työstä tehtäisiin epävirallisessa taloudessa? Miten innostetaan ihmiset mukaan liikkeeseen, vaikka välittömiä hyötyjä ei ole tarjolla?

Vaikeimmistakin maista tulevalta ammattiyhdistysväeltä kuulee upeita tarinoita siitä, mihin yhteistyöhön ja solidaarisuuteen uskovat ihmiset pystyvät, kunhan tahto on kova ja tavoite selvä. Niissä tarinoissa jos missä kiteytyvät perusasiat siitä, mistä ammattiyhdistysliikkeessä lopulta on kyse.