Lisää yksilöllistä palvelua työnhakuun, vähemmän kaavamaista kontrollia

Blogi 16.09. 08:25 Laakkonen Mikko
Mikko Laakkonen

Aktiivinen työvoimapolitiikka on tasapainoilua kepin ja porkkanan välillä. Pitääkö toimeliaisuudesta palkita vai passiivisuudesta rangaista?

Kysymys ei tietenkään ole mustavalkoinen. Hallitukset hieman väristä riippuen ovat reivanneet työvoimapolitiikan painopisteitä mieleiseensä suuntaan. Juha Sipilän hallitus kiersi ruuvia tiukalle luodessaan mallin, joka saattoi tuoda työttömälle sanktioita, vaikka taustalla olisi ollut kova halu ja vilpitön pyrkimys löytää työpaikka. Tämä aktiivimallina tunnettu kokonaisuus ei uponnut monen oikeustajuun.

Sanna Marinin hallitus läväyttää kauhansa samaan keittoon pohjoismaisen työvoimapalvelumallin kautta. Vähemmän yllättäen kyseessä on melko monimutkainen soppa.

Pohjoismainen malli on mielenkiintoinen yhdistelmä kaavamaista kontrollia ja yksilön näkökulmasta monimutkaista säätelyä. Luvassa on vaatimuksia hakea tietty määrä työpaikkoja, mutta siten, että vaatimukset vaihtuvat työnhakijan tarkemman statuksen mukaan. Tämä ei kuitenkaan tee mallia joustavammaksi, vaan entistä monimutkaisemmaksi.

Työnhaun laiminlyönnistä tulevat sanktiot ja aikarajat ovat pelissä mukana – viitaukset Sipilän hallituksen suunnitelmaksi jääneeseen aktiivimalli kakkoseen eivät ole tuulesta temmattuja. Työttömät eivät jatkossakaan pääse helpolla.

SAK on johdonmukaisesti esittänyt järkeviä joustoja tähän tiukkaan kaavaan, jossa työnhakijan ensisijainen motivaattori on rangaistus: Kohdataan työnhakija yksilönä. Annetaan TE-toimiston asiantuntijan tehdä työnsä eli saattaa työnhakija työn äärelle huomioiden hakijan lähtökohdat ja paikallinen työmarkkinatilanne. Näin keitokseen saataisiin ripaus inhimillisyyttä, mutta myös tulokset olisivat parempia.

Pohjoismainen malli on edistysaskel aktiivimalli kakkosesta – vaikkakin ehkä rimaa hipoen.

Toki myös pohjoismaisessa mallissa on positiivisia elementtejä. TE-toimiston suora tuki erilaisten haastattelujen muodossa ei jää mallissa epäselväksi. Haastatteluja on jopa siinä määrin runsaasti, että nousee huoli resurssien riittävyydestä. Määrärahoja korotetaan kymmenillä miljoonilla euroilla, mutta TE-toimistojen työmäärät nousevat yhtä lailla. Tässäkin kohtaa luotto TE-toimiston asiantuntijan ammattitaitoon toisi apua. Yksilölliset palvelut toisivat tuen erityisesti niille, jotka sitä eniten kaipaavat.

No, hieman yliaktiivinen tuki on toki parempi kuin liian vähäinen tuki. Lisäksi pohjoismainen malli tuo kevennystä erilaisiin työnhakijaan kohdistuviin etuudettomiin aikoihin eli karensseihin, mikä on täysin tervetullutta. Pohjoismainen malli on edistysaskel aktiivimalli kakkosesta – vaikkakin ehkä rimaa hipoen.

Isolle osalle työhakijoista talouskasvu on tae työllistymiseen. He eivät tarvitse keppiä eivätkä porkkanaa, vaan fiksuja työnantajia, jotka ovat valmiita maksamaan kunnon palkkaa ja tarjoamaan kunnolliset työolot. Tällä hetkellä heidän työttömyytensä on kitkaluontoista.

Niille kymmenille tuhansille rakennetyöttömille, joiden työllistymiseen talouden suhdanteet eivät vaikuta, porkkana toimii keppiä paremmin. Heitä varten pohjoismaiseen malliin on integroitava vahvemmin moniammatilliset työkykyä edistävät palvelut.

Ja niiden kohdalla, joiden työttömyysjakso on tärkeää lopettaa palvelujen avulla ennen venymistä ratkaisevan pitkäksi, keppi vaatii rinnalleen porkkanaa: sanktioita ei pidä asettaa tarjoamatta kunnon puitteita ja tukea vaatimusten toteuttamiseksi. Tämä pohjoismaisessa mallissa on onneksi ymmärretty.