Ketterästi kohti uutta työmarkkinamallia

Blogi 10.06. 15:26 Syvärinen Katja
Katja Syvärinen

Kun yritykset kehittävät liiketoimintaansa, kukaan ei tee suuria investointeja tai megaluokan muutoksia organisaatioonsa summamutikassa. Ennen päätöksiä varmistutaan ensin monin tavoin, että malli on mahdollisimman tarkoituksenmukainen ja toimiva. Ketterässä kehittämisessä, johon yhä useampi uskoo, kehittäminen tapahtuu hallittavan kokoisin askelin, joita voidaan tarvittaessa ottaa myös sivulle ja taakse, jos näyttää, että etenemissuunta ei ole oikea.

Työmarkkinakentällä nämä opit eivät ole vielä käytössä, vaikka työehtosopimuskierroksella tehdään miljardiluokan investointeja. Pöytään paukautetaan jättimäisiä muutoshankkeita, joiden tavoitteet voivat olla ristiriitaisia tai vaikeita ymmärtää. Tavoitteen sisältö, esimerkiksi paikallisen sopimisen lisääminen, on sen esittäjillekin epämääräinen. Yhdelle se tarkoittaa työnantajan yksipuolista määräysvaltaa aivan kaikesta, toiselle kaikkien noudattaman työehtosopimuksen puitteissa sovittavia paikallisia lisiä tai joustoja. Yhdet ilmoittavat, että meille kaikki ja toiset, ettei kenellekään mitään ja entisetkin pois. 

Ei ole ihme, että seurauksena on raivoisa riita siitä, millaisella mallilla sopimuksia tulevaisuudessa tehdään. Yksi julkisuushakuinen edunvalvoja jo oli sitä mieltä, että parasta olisi hajottaa koko työmarkkinajärjestelmä. Että jos ei saa sopia maitotinkiä joka lehmän kanssa erikseen, poltetaan koko navetta! Ja Suomi nousuun!

Kaikki vaikuttaa kaikkeen, vaikka ei harppuunalla ammuttaisikaan nuolta toisten kylkeen.

Mitä työmarkkinamallin ketterä kehittäminen voisi tarkoittaa? Ei ainakaan sitä, että nyt vaikean kierroksen päättyessä lyödään hanskat tiskiin ja sanotaan, että kaikki meni, tuhkatkin pesästä ja tästä kaskesta ei edes horsma nouse. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, vaikka ei harppuunalla ammuttaisikaan nuolta toisten kylkeen. Nyt voisi vähän aikaa hengitellä ja sitten alkaa rauhassa rakentaa Uuden Suomen Mallia. Voisi rauhassa pohtia työantajien ja työntekijöiden kesken, miten eri alojen tarpeet olisi sovitettavissa yhteen niin, että kunkin erityispiirteet voidaan huomioida. Voi kokeilla. Nyt meni näin, tehtäisiinkö ensi kerralla noin? Pitkiinkään sopimuksiin ei tarvitsisi takertua, vaan sopimuksissa olevia irtisanomisaikoja voisi käyttää myös silloin, kun oma sopimus voisi muutoin syntyäkin, mutta parempi olisi saatavissa yhteisellä sopimuksella.

Voi olla, että tässä maailmassa on paljon mukavampaa ajatella vaikka Ukrainan jälleenrakentamista kuin suomalaisen työmarkkinajärjestelmän jälleenrakentamista. Molemmat pitää kuitenkin hoitaa huolellisesti ja vastuullisesti. Samalla voidaan huomata, että molemmilla toimilla on kokoaan suurempi positiivinen vaikutus.