Äärimmäisen helppoa
On äärimmäisen helppoa olla jotain äärimmäistä ja näin ollen myös helppoa mieltä. Sellaista, että katsotaan asiaa vain yhdestä, mielellään omasta näkökulmasta. Karsitaan turhat rönsyt ja sävyt pois. Ei välitetä muista eikä kokonaisuudesta.
Äärimmäisyyksillä ja helppouksilla saa myös otsikoita. Media suorastaan odottaa, milloin joku on taas valmis lyömään asiat halki, poikki ja pinoon. "Rajat kiinni." "Ammattiyhdistysliike lopetettava." "Työttömät metsätöihin." Esimerkkejä riittää.
Tuollaisiin yksioikoisiin mielipiteisiin törmää tänä päivänä yhä useammin mediassa ja julkisessa keskustelussa. Ei siis pelkästään sosiaalisessa mediassa.
Eikä äärimielipiteitä, helppouksia tarvitse hakea äärioikealta tai äärivasemmalta. Niitä löytyy läpi koko yhteiskunnan, sen eri tahoilta ja tasoilta. Eikä äärimielipiteitä juurikaan tarvitse perustella. "Aika ja markkinat vaativat" riittää yleensä perusteluksi asialle kuin asialle.
Mutta entä kun tarvitsisi luoda jotain kestävää, oikeudenmukaista, eri väestöryhmiä huomioon ottavaa? Sitähän suomalainen yhteiskunta tarvitsisi nyt enemmän kuin pitkään aikaan.
Kestävää yhteiskuntaa ei voi rakentaa liian yksipuolisesti. Maailma ei ole mustavalkoinen. Vanhan totuuden mukaan kumarrus yhteen suuntaan soitattaa hanuria toisaalle.
Erityisen vaarallista on, että enenevässä määrin näitä äärimielipiteitä kuulee yhteiskunnan hyväosaisten suusta. Johtavat poliitikot ja talousviisaat, niin pienten kuin suurten yritysten johtajat, nobelistitkin päästävät suustaan sammakoita, joilla näkemysten heikkoudesta huolimatta kuitenkin muokataan mielipideilmastoa. Syyllistetäänkin.
Loppujen lopuksi kysymys on meistä ihmisistä. Siitä millaisia me olemme. Olemmeko saalistavia petoja vai olemmeko sosiaalisia eläimiä. En tiedä, olisiko joku kolmas tie väylä parempaan, mutta äärinäkemysten pohjalle yhteiskuntaamme ei pidä rakentaa.
Harri Järvinen
Yhteyspäällikkö, SAK
Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Kouvolan Sanomissa 7. marraskuuta 2016.
