SAK:n luottamushenkilöpaneeli: Seksuaalista häirintää tulee esiin aiempaa useammin

Joka viides SAK:lainen luottamushenkilö kertoo, että hänen työpaikallaan on tullut esiin seksuaalista häirintää viimeisen vuoden aikana. Vuonna 2018 osuus oli 13 prosenttia. Yksityisillä palvelualoilla häirintää on esiintynyt yli kolmanneksella työpaikoista, ja häiritsijä on usein asiakas. Työpaikkojen ohjeistus ja häirintään puuttuminen ovat parantuneet, mutta ohjeet eivät aina jalkaudu työntekijöille asti.

Tutkimuksen tarkoitus

Selvitimme, miten työpaikoilla ehkäistään seksuaalista häirintää, kuinka yleistä häirintä on ja miten työnantajat puuttuvat siihen. Osa kysymyksistä kysyttiin samassa muodossa vuonna 2018, joten tuloksia voidaan verrata.

Keskeiset havainnot

• Ohjeistus on yleistynyt. Vastaajista 68 prosenttia kertoo, että työpaikalla on ohjeistus seksuaalisen häirinnän ehkäisemiseksi ja siihen puuttumiseksi. Vuonna 2018 osuus oli 55 prosenttia. Ohjeistus on yleisin julkisilla palvelualoilla (75 %) ja harvinaisin teollisuudessa (63 %). Ohjeistuksesta kerrotaan useimmin intranetissä (65 %) ja perehdytyksessä (48 %), koulutuksessa vain 17 prosentilla työpaikoista.
  Tieto ei kulje. Anonyymi ilmoituskanava on työntekijöiden tiedossa 42 prosentilla työpaikoista. Yli puolet luottamushenkilöistä (57 %) ei tiedä, onko esihenkilöitä koulutettu tunnistamaan häirintää ja puuttumaan siihen.
• Häirintää tulee esiin aiempaa useammin. Vastaajista 20 prosenttia kertoo, että työpaikalla on tullut esiin seksuaalista häirintää viimeisten 12 kuukauden aikana (2018 13 %). Yksityisillä palvelualoilla osuus on 36 prosenttia (2018 19 %), julkisilla palvelualoilla 18, teollisuudessa 13 ja kuljetusalalla 12 prosenttia.
• Häirintä on useimmiten sanallista (81 %), mutta lähes puolessa tapauksista myös fyysistä (48 %). Häiritsijä on useimmiten kollega (69 %).
• Asiakas mainittiin häiritsijäksi 38 prosentissa tapauksista, yksityisillä palvelualoilla 59 ja julkisilla palvelualoilla 48 prosentissa. Oma esihenkilö oli häiritsijä 13 prosentissa tapauksista.
• Puuttuminen on parantunut. Häirintä tuli työnantajan tietoon 77 prosentissa tapauksista. Asianmukaisesti häirintään on puututtu 61 prosentissa tapauksista, kun vuonna 2018 osuus oli 49 prosenttia. Työnantaja on useimmiten selvittänyt tapauksen kuulemalla osapuolia (68 %) ja keskustellut häiritsijän kanssa (57 %). Häiritsijä sai varoituksen 26 prosentissa ja hänen työsuhteensa päättyi 22 prosentissa tapauksista. Kahdeksassa prosentissa työnantaja ei ollut ryhtynyt mihinkään toimenpiteisiin.
• Työterveyshuolto on jäänyt sivuun. Se ei ole ollut mukana 45 prosentissa työnantajan tietoon tulleista tapauksista, ja häirinnän kohdetta se on tukenut 16 prosentissa.
• Kyselyn avovastauksissa toistuvat puutteet ohjeissa ja niiden huono tunnettuus, häirinnän vähättely ja vitsikulttuuri sekä vaikeus puuttua tilanteisiin, joissa häiritsijä on esihenkilö. Moni kertoi myös, että asiat on hoidettu heidän työpaikallaan hyvin.

Johtopäätökset

Ohjeistus on yleistynyt, ja häirintään puututaan aiempaa useammin asianmukaisesti. Ohjeet eivät kuitenkaan aina tavoita työntekijöitä: Ilmoituskanavia ei tunneta, eikä esihenkilöiden koulutuksesta ole tietoa. Ohjeistuksesta on kerrottava perehdytyksessä ja koulutuksissa, ei pelkästään intranetissä.

Palvelualoilla asiakkaiden häirintä vaatii omat toimintatapansa. Työnantajan on puututtava myös asiakkaan käytökseen ja tuettava työntekijää.
Työterveyshuolto pitää saada mukaan häirintätapausten käsittelyyn nykyistä useammin.

Tutkimuksen toteutus

SAK:n luottamushenkilöpaneelin aineisto (n=935) kerättiin lokakuussa 2026. Vastaajat ovat SAK:laisten liittojen luottamusmiehiä ja työsuojeluvaltuutettuja. Vertailuaineisto (n=1 082) kerättiin luottamushenkilöpaneelissa vuonna 2018.

Kysy tästä tutkimuksesta

Ari-Matti Näätänen

Tutkimusasiantuntija

Yhteiskuntapolitiikka 044 505 5974 ari-matti.naatanen@sak.fi

Lähetä sähköpostia Lue lisää henkilöstä Lue lisää minusta