Lapsiasiavaltuutetun vuosikirja 2019 "Kansallinen lapsipolitiikka – onko sitä"

Lapsiasiavaltuutettu
lapsiasiavaltuutettu@oikeus.fi

LAPS/38/2018

Lapsiasiavaltuutettu pyytää lausuntoa hallituskauden 2015–2019 vaikutuksista lapsiin ja Suomen kansallisesta lapsipolitiikasta. Lapsiasiavaltuutetusta säädetyn lain mukaisesti lapsiasiavaltuutettu antaa vuosittain valtioneuvostolle kertomuksen, ns. Vuosikirja, toimialaltaan. Vuoden 2018 toimintasuunnitelman mukaisesti lapsiasiavaltuutettu keskittyy lasten oikeuksien ja hyvinvoinnin tarkastelun lisäksi kansallisen lapsipolitiikan tarkasteluun ja kehittämiseen.

Yleisesti ottaen Sipilän hallituksen lapsipolitiikka on epäjohdonmukaista ja sen tavoitteet ovat jääneet osin epäselviksi. Tätä ilmentävät erityisesti perhevapaauudistuksen kaatuminen, varhaiskasvatuslain uudistaminen väärin keinoin sekä varhaiskasvatusoikeuden rajaaminen. Toisaalta hallitus on alentanut varhaiskasvatusmaksuja, jotta varhaiskasvatuspalveluiden käyttö lisääntyisi. Hallituksen poukkoileva lapsipolitiikka ei ole antanut selkeää kuvaa siitä, millaisena hallitus näkee varhaiskasvatuksen merkityksen tulevaisuudessa.

Varhaiskasvatuksen asiakasmaksujen alentamisesta

Vuoden 2016 budjettiriihen yhteydessä pääministeri Juha Sipilän hallitus sopi toimenpiteistä, joilla pyritään nostamaan työllisyysastetta. Keväällä 2017 kehysriihessä hallitus päätti osana kannustinloukkujen purkamista varhaiskasvatusmaksujen alentamisesta.

Varhaiskasvatusmaksuja alennettiin pieni- ja keskituloisilta sekä perheiltä, joilla on useampi lapsi varhaiskasvatuksessa. Maksujen alentamisen myötä tuhansia perheitä siirtyy maksuttomaan varhaiskasvatukseen. Asiakasmaksujen alentamisen voidaan nähdä lisäävän työnteon kannustavuutta, parantavan perheiden taloudellista tilannetta ja mahdollistavan useamman lapsen osallistumisen varhaiskasvatukseen.

SAK kokee maksunalennusten tervetulleeksi muutokseksi helpottamaan suomalaisten lapsiperheiden tilannetta. Päätöksen mukaiset toimet helpottavat erityisesti pieni- ja keskituloisten naisten ja yksinhuoltajien työllistymismahdollisuuksia purkamalla osan varhaiskasvatuslaissa piilevistä kannustinloukuista. Työllistyminen merkitsee sosiaaliturvan kannalta muun muassa paremman eläkkeen kertymistä yksilölle, mutta myös pienempiä sosiaaliturvamenoja valtiolle. Lisäksi valtion verotulot lisääntyvät työllisyysasteen kasvaessa.
Vaikka varhaiskasvatuksen asiakasmaksujen pienentämisellä on suoria vaikutuksia lapsiperheiden taloustilanteeseen sekä lasten osallistumiseen varhaiskasvatukseen, varhaiskasvatuksen asiakasmaksut ovat vain yksi niistä tekijöistä, jotka vaikuttavat esimerkiksi pienituloisten naisten työllistymiseen. Jotta lapsiperheiden asemaa ja naisten työllistymistä voidaan kokonaisvaltaisesti parantaa, tulisi ottaa huomioon kaikki yksittäiset tekijät, kuten esimerkiksi perhevapaajärjestelmä. 

Päivähoitomaksujen alentaminen vaikuttaa positiivisesti erityisesti pieni- ja keskituloisten sekä monilapsisten perheiden taloudelliseen tilanteeseen. SAK katsoo, että tämä on erittäin tervetullut muutos, sillä maksujen alentaminen kasvattaa vastaavalla summalla kyseisien perheiden ostovoimaa. Päivähoitomaksujen alentamisella parannetaan huomattavasti pienituloisimpien perheiden lasten mahdollisuutta osallistua varhaiskasvatukseen.

SAK näkee muutoksen parantavan myös lasten keskinäistä tasa-arvoa varhaiskasvatuksessa. Varhaiskasvatuksen on todettu olevan merkittävä tekijä lapsen kehityksen, myöhemmän koulumenestyksen sekä syrjäytymisen ehkäisemisen kannalta. Suomessa on muihin EU-maihin sekä Pohjoismaihin verrattuna selkeästi alhaisempi osallistumisaste varhaiskasvatukseen. SAK näkeekin, että kaikkien lasten mahdollisuuksia osallistua varhaiskasvatukseen on parannettava entisestään. Uudistuksen mukaiset alennukset asiakasmaksuihin ovat tarpeen, mutta SAK kannattaa pidemmällä tähtäimellä kokonaan maksutonta varhaiskasvatusta, jotta varhaiskasvatus olisi todellakin tasa-arvoinen kaikkia lapsia kohtaan.

Yhtenä tärkeimpänä varhaiskasvatuksen tasa-arvoistavana tekijänä SAK näkee subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajoituksen purkamisen. Täyden päivähoito-oikeuden koskeminen vain kokoaikaisesti työskentelevien tai opiskelevien vanhempien lapsia vaikeuttaa työllistymistä, sillä kynnys ottaa vastaan tilapäistä työtä nousee kohtuuttomaksi, jos työnhakijan lapsi on osa-aikahoidossa. Tämän lisäksi subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen jakaa lapset kahteen ryhmään; niihin, joiden vanhemmat työskentelevät ja niihin, joiden vanhemmat ovat työttömiä. Jako epätasa-arvoistaa lapsia.

Hallitus päätti budjettiriihessä keväällä 2018 myös kohdentaa maksuttoman varhaiskasvatuksen kokeiluihin uuden 5 milj. euron määrärahan. Maksuttoman varhaiskasvatuksen kokeiluja jatketaan ja laajennetaan 5-vuotiaiden osalta. Laajentamisen tavoitteena on saada kokeiluun lisää kuntia ja nostaa siten 5-vuotiaiden lasten osallistumisastetta varhaiskasvatuksessa. SAK näkee määrärahan tervetulleena, mutta riittämättömänä. Pitkällä tähtäimellä varhaiskasvatuksen tulisi olla täysin maksutonta.

Uudesta varhaiskasvatuslaista

Eduskunta hyväksyi uuden varhaiskasvatuslain keväällä 2018. SAK kannattaa usean eri varhaiskasvatuksesta sovellettujen lakien kokoamista yhdeksi kattavaksi laiksi. Tämä selkeyttää muun muassa ammattihenkilöiden mahdollisuuksia soveltaa säännöksiä, mutta erityisesti helpottaa oikeuksiaan selvittävän henkilön saada vaivatta tietoja laista. Esityksessä varhaiskasvatuslaiksi säädetään uutena lapsen edun ensisijaisuudesta varhaiskasvatuksen toiminnassa. SAK pitää lähtökohtaa ensisijaisen tärkeänä, ja sen toteutumista on myös valvottava.

SAK kantaa huolta erityisesti vuorohoidon lähipalveluperiaatteesta ja lapsen edun toteutumisesta vuorohoidossa. Ongelmia vuorohoidon saatavuudessa on erityisesti esiintynyt pääkaupunkiseudun ulkopuolella, jossa kodin, vanhemman työpaikan ja vuorohoitopaikan etäisyydet saattavat vaihdella huomattavasti aiheuttaen näin lapselle ja vanhemmille paljon vaivaa järjestää vuorohoitoon osallistuminen tai jopa estää vanhemman mahdollisuus vastaanottaa töitä normaalien varhaiskasvatuspalvelujen aukioloaikoina.

SAK:n mukaan jokaisella lapsella tulee olla aito oikeus varhaiskasvatukseen. Siksi täysi subjektiivinen päivähoito-oikeus on palautettava. Täyden päivähoito-oikeuden koskeminen vain kokoaikaisesti työskentelevien tai opiskelevien vanhempien lapsia vaikeuttaa työllistymistä, sillä kynnys ottaa vastaan tilapäistä työtä nousee kohtuuttomaksi, jos työnhakijan lapsi on osa-aikahoidossa. Tämän lisäksi subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen jakaa lapset kahteen ryhmään; niihin, joiden vanhemmat työskentelevät ja niihin, joiden vanhemmat ovat työttömiä. Rajaamalla oikeus varhaiskasvatukseen vanhempien tilanteen mukaan asetetaan lapset eriarvoiseen asemaan. Lisäksi lapsen oikeus varhaiskasvatukseen riippuu myös kunnasta, jossa lapsi asuu; kunnat saavat itse päättää, rajoittavatko ne subjektiivista oikeutta varhaiskasvatukseen. Rajaus jättää ulos varhaiskasvatuksen piiristä usein myös ne lapset, jotka sitä eniten tarvitsevat. Vuoden 2018 alusta voimaanastuneen aktiivimallin myötä voidaan olla myös tilanteessa, jossa työtön vanhempi ei varhaiskasvatuspaikan puuttumisen takia voi ottaa työtä vastaan, jolloin työtöntä lapsiperhettä rokotetaan vielä rahallisestikin.

Uudessa varhaiskasvatuslaissa lastentarhanopettajan kelpoisuutta rajoitetaan siten, että jatkossa tehtävään edellytetään kasvatustieteen kandidaatin tutkinnon suorittamista, johon sisältyvät varhaiskasvatuksen tehtäviin valmentavat opinnot. Varhaiskasvatuksen sosionomeille luodaan oma erillinen tehtävä.

SAK näkee, että varhaiskasvatuksen henkilöstön moniammatillisuus on vahvuus, joka huomioi hyvin lasten erilaiset tarpeet. SAK ei kannata erillisten pätevyyksien muodostamista eri korkeakoulusektoreilta valmistuneille ammattilaisille. Sosionomien osaaminen vastaa tasoltaan yliopistoista valmistuneita kandidaatin tutkinnon suorittaneita ja nykytilanne on toimiva. Sosionomikoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen tutkintoja kehittämällä on mahdollista vastata hyvin muuttuviin osaamistarpeisiin. Ammatillisen tutkinnon suorittaneille ammattikorkeakoulutus on luonteva jatkokoulutusväylä. SAK:n mukaan rajaus lisää pulaa lastentarhanopettajista.

Hallitus päätti budjettiriihessä keväällä 2018, että varhaiskasvatuksen tasa-arvoa tuetaan uudella 10 miljoonan euron määrärahalla vuodelle 2019. Rahalla voidaan pienentää ryhmäkokoja ja palkata lisähenkilöstöä haasteellisilla alueilla toimivissa päiväkodeissa. Lisäpanostukset kohdennetaan alueille, joissa koulutustaso on alhainen ja työttömyys keskivertoa korkeampaa. On ensisijaisen tärkeää varmistaa, että lisäsatsaukset käytetään niille tarkoitettuihin toimiin. Suunta on oikea, mutta SAK:n näkemyksen mukaan varhaiskasvatuksen saatavuus ja laatu tulisi taata kaikille lapsille.

Vanhempien työ- ja perhe-elämän yhteensovittamiseen ei löydetty ratkaisua

Syksyllä 2017 hallitus päätti aloittaa perhevapaajärjestelmän uudistamisen. Perhevapaauudistusta ei ollut kirjattu hallitusohjelmaan, mikä vaikutti varmasti osittain siihen, että uudistukselle asetetut kriteerit olivat tiukkoja ja uudistuksen aikataulu oli epärealistinen. Uudistuksen tuli nostaa varhaiskasvatuksen käyttöastetta, lisätä työllisyyttä, parantaa naisten työmarkkina-asemaa sekä olla valtion budjetin raameihin sopiva. Koska perhevapaauudistus ei ollut hallitusohjelmassa, ei sille myöskään ollut varattu riittäviä resursseja toteuttamiseen. Uudistus kaatui lopulta hallituspuolueiden, erityisesti Kokoomuksen sekä Keskustan, erimielisyyksiin kotihoidon tuen roolista.

Perhevapaauudistus olisi SAK:n mukaan ollut ensisijaisen tärkeä helpottamaan lapsiperheiden arkea. Nykyinen on/off-perhevapaajärjestelmä ohjaa äitejä käyttämään vapaita pidemmän aikaa, mikä puolestaan vähentää isien vapaiden käyttöä. SAK:n mukaan perhevastuut tulisi jakaa tasaisemmin, jotta myös isä loisi kiinteän suhteen lapseen jo lapsen ollessa pieni. Perhevastuiden jakaminen ei hyödyttäisi vain lapsen suhdetta vanhempiin mutta myös naisten työmarkkina-asemaa.

SAK esitteli keväällä 2016 oman perhevapaamallinsa, joka tukee molempia vanhempia käyttämään oman osuutensa perhevapaista. Malli antaa perheille myös mahdollisuuden hyödyntää vapaita lyhemmissä jaksoissa. Keskeisenä SAK:n perhevapaamallissa on se, että järjestelmä joustaa perheen tilanteen ja tarpeiden mukaan. Näin vanhemmat voivat suunnitella vapaiden pitämisen tukemaan lapsenhoitoa, lapsen kehitystä sekä vanhempien tasapuolisempaa hoivavastuun jakamista.

Vaikka hallitus ei saanut syksyllä 2017 aloittamaansa perhevapaauudistusta toteutettua, on positiivista, että perhevapaauudistus etenee tällä hallituskaudella joiltain osin. Hallitus päätti budjettiriihessä 2018 parantaa erityisesti adoptioperheiden, monikkoperheiden ja yksinhuoltajien asemaa. Hallituksen päätös pidentää adoptioperheiden, yksinhuoltajien ja monikkoperheiden käytettävissä olevia vanhempainrahakausia on tasa-arvoteko perheiden yhdenvertaisen kohtelun näkökulmasta. Kokonaisvaltaista perhevapaauudistusta tarvitaan kuitenkin naisten työmarkkina-aseman parantamiseksi, isien hoivavastuun lisäämiseksi sekä perheiden arjen ja työn yhteensovittamisen helpottamiseksi.

Lapsistrategian valmistelu aloitetaan

SAK näkee positiivisena sen, että hallitus käynnistää seuraavaa hallitusta varten kansallisen lapsistrategian valmistelun. Tavoitteena on laajasti tutkittuun tietoon nojaava, lapsen etua yhteiskunnallisessa päätöksenteossa vahvistava, poikkihallinnollinen strategia. SAK näkee lapsistrategian parhaimmillaan varmistavan pitkäjänteisemmän päätöksenteon lasten hyväksi.

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry