Kansallisen energia- ja ilmastostrategian luonnos

Kysymykset energia- ja ilmastostrategiassa esitettävistä linjauksista

Kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen ja nielujen kasvattaminen (strategian luku 2.2)

Avoin vastaus kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä ja nielujen kasvattamista koskien

Ilmastolaissa Suomen päästövähennystavoitteeksi on päätetty -60 % vuoteen 2030 mennessä, -80 % vuoteen 2040 mennessä ja -90 % pyrkien kuitenkin -95 % vuoteen 2050 mennessä verrattuna vuoden 1990 tasoon. Lisäksi Orpon hallitus on sitoutunut 2035 hiilineutraalisuustavoitteeseen.

Tilastokeskuksen pikaennakon mukaan vuoden 2024 kokonaispäästöt ilman maankäyttösektoria olivat 38,8 Mt CO2-ekv. Päästöt ovat laskeneet vuoden 1990 vertailutasosta 46% ja 55% vuodesta 2003, jolloin päästöt olivat korkeimmillaan aikajanalla 1990-2024. Energiaperäisten päästöjen osuus kokonaispäästöistä on laskenut tasaisesti, mutta oli edelleen 69% Suomen kokonaispäästöistä. Viime vuonna energiateollisuuden päästöt (8,6 Mt CO2-ekv) alittivat ensimmäisen kerran kotimaan liikenteen päästöt (9,8 Mt CO2-ekv.) Teollisuuden ja rakentamisen polttoperäiset päästöt olivat 4,8 Mt CO2-ekv.

Positiivista kehityksessä on erityisesti se, että sähkön tuotannosta jo 95% perustuu päästöttömiin energialähteisiin ja kaukolämmön tuotannostakin yli 60%. Kaukolämmön osalta puhdas siirtymä on kuitenkin edelleen selkeästi kesken.

Maankäyttösektorin muutos nielusta päästöksi ei heijastu tavoitteissa ja toimissa juuri lainkaan

Strategialuonnoksessa esitetään selkeästi toteutuneet kokonaispäästöt, päästökauppasektorin ja taakanjakosektorin päästöt sekä arviot näiden päästökehityksestä uusilla toimilla. Niiden mukaan kokonaispäästöt olisivat uusilla toimilla vuonna 2030 reilut 28 Mt CO2-ekv ja vuonna 2040 noin 12 Mt CO-ekv., mikä vastaa ilmastolain tavoitteita 60% päästövähenemästä vuodelle 2030 ja 83% vuodelle 2040 vuoteen 1990 verrattuna.

Arvion suuri puute on kuitenkin se, ettei se huomioi lisäisten tarvittavien ilmastotoimien kannalta keskeistä muutosta Suomen päästöissä suhteessa edelliseen energia- ja ilmastosuunnitelmaan. Maankäyttösektori (LULUCF) on muuttunut viime vuosina nielusta huomattavan suureksi päästölähteeksi.

Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan Suomelle olisi syntymässä ensimmäiselle EU:n LULUCF-velvoitekaudelle jopa 110 – 115 Mt CO2-ekv alijäämä. Vaikka metsämaan jousto (22 Mt CO2-2kv) ja Suomen erillisjousto (5 Mt CO2- ekv) olisivat käytössä, jäisi alijäämäksi edelleen n. 84 Mt CO2-ekv. Näillä oletuksilla vuoden 2026-2029 alijäämä on silti valtava: 42,5 Mt CO2-ekv.

KEITO-hankkeen mukaan maankäyttösektori on vielä ennakoituakin suurempi nettopäästölähde, jos runkopuun hakkuut nousevat hakkuusuunnitelmassa arvioidulle tasolle. Strategian WEM-skenaarion mukaan vuonna 2035 Suomen maankäyttösektori olisi 15,8 Mt Co2-ekv nettopäästö ja vastaavasti WAM-skenaarion mukaan 15,2, Mt CO2 ekv. päästö. Nykytilaan verrattuna maankäyttösektorin nettopäästö olisi siis sekä perus- että politiikkaskenaariossa nykyistä suurempi.

Vaikka Suomen LULUCF-sektorin nettonielujen määrän laskelmiin tehtäisiinkin teknisiä korjauksia. Niiden jälkeenkin Suomen maankäyttösektori on selkeästi päästö vuoden 2025 jälkeenkin. Näin ollen Suomi voi joutua tekemään yksikköostoja jopa miljardien edestä muilta jäsenmailta, jos niitä on tarjolla. Tämä on veronmaksajille ja taakanjakosektorin toimijoille todella kallista kompensointia, eikä sen varaan pitäisi laskea.

-+-

Maankäyttösektorin päästötoimien vähäisyys ei ole reilua niitä toimialoja ja työntekijöitä kohtaan, joille kohdentuisi lisäisiä toimia maankäyttösektorin päästöjen kompensoimiseksi.

Esitettyjen maankäyttösektorin päästövähennystoimien vaikutukset muihin toimialoihin pitäisi arvioida osana energia- ja ilmastostrategiaa.

Esitetyt politiikkatoimet ei ole ekologisesti kestäviä, eikä tulevia sukupolvia ja heidän hyviä elinolosuhteita kunnioittavaa.

–

Lisätoimia LULUCF-sektorille tarvitaan ml. sosiaalisten vaikutusten arviot

Strategiassa pitäisi esittää huomattavasti enemmän sellaisia vaikuttavia toimia, joilla maankäyttösektoripäästöt saadaan selkeästi laskuun ja metsien hakkuut tieteellisesti arvioiden kestävälle tasolle. Kaikki MISU- strategiantoimet pitää toteuttaa. Ne jäävät kuitenkin vaikutuksiltaan riittämättömiksi (maksimissaan on toimilla arvioitu tavoitettavan 4,7 Mt CO2-ekv vähennykset, mutta päätetyillä toimilla n. 3 Mt CO2-ekv per vuosi). MISU-toimien lisäksi tarvitaan huomattavia lisätoimia, jotta LULUCF- sektorin laskennalliset päästöt saadaan nopeasti alas.

Energia- ja ilmastostrategian yksi tavoite pitää olla sen varmistaminen, että puun hakkuut Suomessa ovat tutkitun tiedon mukaisella kestävällä tasolla. Puun polttoa energiankäytöksi on vähennettävä. Sähköistyminen antaa hyvät mahdollisuudet myös teollisuuspuun polttamisen vähentämiseksi. Esim. ylimääräinen vero teollisuuspuun polttamiselle on parempi vaihtoehto kuin sen kielto. Myös metsälakia olisi muutettava siten, että puiden hakkuita koskevat ikä- ja läpimittakriteerit olisivat ekologisesti kestävämpiä ja Metsähallituksen puunhakkuun tuotto-odotuksia olisi maltillistettava. Metsänomistajille tulee suunnata METSO-ohjelman lisäksi ohjeistustyyppistä tukea, joka mahdollistaa nykyistä paremmin mm. luonnontilaisen metsän määrän. Maankäytön muutosmaksu on otettava käyttöön ja raivaus on tehtävä luvanvaraiseksi.

Lisäksi strategiassa pitäisi tunnistaa ja ennakoida paremmin se, miten metsien muuttuminen nielusta päästöksi vaikuttaa itse metsä- ja sahatoimialojen lisäksi myös niiden työntekijöihin. Muutos luo paineita toimialalle mm. nostamalla riskiä raaka-aineen riittävyydelle ja hinnankorotukselle. Esimerkiksi Venäjään kohdistuvat pakotteet sekä paljolti metsäbiomassaan nojaavat teollisuuden vähähiilitiekartat vaikuttavat puupohjaisten raaka-aineiden tarpeeseen lähivuosina edelleen merkittävästi.

Myös maankäyttösektorin ilmastosuunnitelma pitäisi päivittää jo tällä vaalikaudella vastaamaan paremmin Suomen ilmastolain päästötavoitteita. Suunnitelmassa olisi arvioitava mm. sitä, kuinka kalliiksi LULUCF:n yksikköostot voivat tulla Suomelle. Olisi myös selvitettävä, mitä epäonnistunut maankäyttöstrategia maksaisi taakanjakosektoreille joustomahdollisuuden menetyksen muodossa.

Maankäyttösektorin erittäin huolestuttava kehitys velvoittaa toimialaa mittaviin päästövähennystoimiin jo ennen vuotta 2030. Ilman lisätoimia Suomi ei tule saavuttamaan EU-päästövähennysvelvoitteita.

Maankäyttösektorin päästövähennystoimien tilanne ja vaikutukset muihin toimialoihin pitäisi arvioida energia- ja ilmastostrategiassa.

Uusi maankäyttösektorin ilmastosuunnitelma on laadittava jo tällä vaalikaudella.

Esitettyjen lisätoimien pitäisi huomioida ympäristövaikutukset paremmin

Turvepohjaisten alueiden metsittämistoimet ovat erittäin kannatettavia ja niiden edistämiseksi on varattava riittävä rahoitus.

Puuston kasvutiheyden nostaminen on myös sinänsä kannatettava esitys. Voimakkaan harvennuksen välttäminen on jo kuitenkin sertifiointijärjestelmän osana, joten esitetyn toimen vaikutus on vaatimaton. Vaikuttaa siltä, että metsäharvennuksia olisi ennen kaikkea valvottava enemmän ja virheitä sanktioitava, jotta ylilyönneiltä vältyttäisiin.

Luonnoksessa esitetyistä lisätoimista linjatessa pitäisi painottaa vahvemmin päätösten ympäristövaikutuksia. Esimerkiksi yksi esitetyistä keskeisimmistä toimista, tuhkalannoitus, aiheuttaa Luontopaneelin mukaan ravinteikkaita, fosforipitoisia huuhtoumia. Nämä ovat riski vesiluonnon monimuotoisuudelle. Lisäksi tuhkalannoitus edistää myös turpeen hajoamista, vaikka lisää myös hiilen sitoutumista puuhun. Lannoituksen ilmastovaikutuksen kannalta onkin ratkaisevaa, miten puustoa hyödynnetään ja kuinka pitkäikäisiin lopputuotteisiin puuraaka-aine käytetään (SOMPA-tutkimushanke), joten tämä olisi huomioitava esimerkiksi pakollisen neuvonnan lisäämisenä osaksi tuhkalannoituskokonaisuutta.

Kokonaisuudessaan esitetyt LULUCF- toimet nojaavat liikaa metsän- ja maanomistajan haluun, vapaaehtoisuuteen. Toimien vaikuttavuutta saisi lisättyä säädösohjauksella. Kuitenkin esimerkiksi ennallistamisasetuksen toimeenpanossa on pyrittävä siihen, että teollisuuden puunsaanti ei häiriinny kohtuuttomasti.

Päästökauppa ja hiilidioksidin talteenotto keskeisiä toimia energia- ja teollisuustoimialoille

Myös teollisuudessa päästökehitys voisi olla voimakkaammin laskusuuntaista. Onkin sinänsä perusteltua, että Suomi panostaa edelleen kunniahimoiseen päästökauppaan ja lisääntyvässä määrin myös hiilidioksidin talteenottoon. Toimet edistävät mm. paperi- ja kartonkitehtaiden sekä energialaitosten siirtymistä hiilinegatiivisiksi. Geologista hiilidioksidin varastointia SAK ei kuitenkaan kannata, sillä se sisältää suuria ympäristöriskejä ja on erittäin kallista. Suomeen ei ole tarvetta luoda oikeudellisia puitteita hiilidioksidin kuljettamiseksi Norjaan ja Tanskaan pysyvää varastointia varten.

Vaikka mm. päästökauppa ja hiilidioksidin talteenotto ovat SAK:nkin mielestä kannatettavia, on tärkeää hahmottaa, että niillä ei voi kompensoida tai ratkaista maankäyttösektorin haasteita. Lisäksi strategiaa toimeenpantaessa olisi tärkeää tunnistaa se, että esimerkiksi teollisuuden päästökehityksessä on edelleen merkittävää epävarmuutta mm. fossiilivapaan terästuotannon käynnistymisen osalta. Myös riittävän ja kohtuuhintaisen uusiutuvan energian saatavuus arveluttaa investointeja harkitsevia yrityksiä.

SAK ei kannata EU:n päästökauppadirektiivin avaamista. Jos näin kuitenkin tapahtuu, on tärkeää, että Suomi on varmistamassa direktiivin kehittyvän entistä kunnianhimoisempaan suuntaan kilpailukyvyn lisäksi ympäristövaikutuksiltaan. Lisäksi yhdyskuntajätteenpoltto pitäisi saada täysin päästökaupan piiriin ilman jäsenmaille annettavaa mahdollisuutta lykätä hinnoittelun aloittamista vuoteen 2030. Koska lentoliikennettä ja merenkulkua tuetaan jo nykyisellään suhteellisen paljon, on vaikea hahmottaa mitä tarvetta on valmistelulle, jossa arvioidaan nykyisten rahoitusinstrumenttien soveltuvuus ja riittävyys meri- ja lentoliikenteen puhtaan siirtymän tarpeisiin ja esitetään tarpeen mukaan uusia tukitoimia. Esityksessä jää auki mm., mitä nämä uudet tukimuodot olisivat tai mitä ne maksaisivat. Erityisesti tässä taloudellisessa tilanteessa, jossa tehdään massiivisia sopeutuksia, on haastava. SAK ei kannata sitä.

Puhtaan, kestävän tuotannon kehittämiseen ja työntekijöiden osaamisen päivittämiseen pitää ohjata riittävät resurssit, jotta Suomen päästövähennystavoitteen kannalta keskeiset hiilivapaat tuotantoprosessit saadaan täysimääräisesti käyntiin. SAK ei kuitenkaan kannata verohyvitystä, joka kohdistuu lähes yksinomaan investointeihin, jotka olisivat toteutuneet joka tapauksessa. Sen lisäksi että sen ilmastovaikutus on vaatimaton, on toimi todella kallis. Puhdasta siirtymää nopeuttaviin suoriin tukiin sekä energiatukiin SAK suhtautuu sitä vastoin suhtautuu positiivisesti.

Energiaintensiiviselle teollisuudelle ja energiasektorille tarvitaan lisäisiä toimia varmistamaan, että puhdas siirtymä on reilu myös alan työntekijöille. Luonnoksessa ei esitetä valitettavasti edelleenkään toimia ja rahoitusta esimeriksi esimerkiksi metallin ja öljyn jalostuksessa tai energialaitoksilla toimivien työntekijöiden osaamisen päivittämiseksi puhtaan siirtymän edellyttämän liiketoiminnan onnistuneen jatkon varmistamiseksi.

Vaikka energiatuotannon päästöt ovat edelleen 69% Suomen päästöistä, ei sillä voi perustella näin voimakasta energia- ja ilmastostrategian painostusta päästökauppasektoriin, sillä maankäyttösektorin muuttuminen nielusta suureksi co2- päästöksi vaatii pikaisia toimia.

Taakanjakosektorin päästöt ovat vähentyneet päästökauppasektoria suhteellisesti vähemmän

Strategialuonnoksen toimista linjatessa pitää tunnistaa paremmin se, että taakanjakosektorin päästöt ovat alentuneet suhteellisesti päästökappasektorin päästöjä hitaammin johtuen erityisesti maatalouden ja liikenteen päästöjen heikosta kehityksestä. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että esitetyt lisätoimet eivät ole riittäviä, jotta EU:n Suomen taakanjakotavoite 50% päästövähennyksistä verrattuna vuoteen 2005 toteutuu. Lisätoimia ja toisaalta nykypäätösten purkua erityisesti liikennesektorille tarvitaan jo ennen vuotta 2030. Strategiassa pitäisi arvioida lisäksi jo nyt taakanjakosektorille siirtyvä ilmeinen riski koskien maankäyttösektorin huomattavaa päästöjenvähennysvajetta kaudella 2021 -2025. On todennäköistä, että vaje siirtyy katettavaksi taakanjakosektorille. (Maatalouden, liikenteen ja muiden taakanjakosektorin politiikkaesityksistä tarkemmin SAK:n KAISU-lausunnossa).

Vaikuttavia lisätoimia metsäsektorille tarvitaan myös siksi, ettei alan alijäämä siirrä vastuuta päästöjen vähentämisestä sen sijaan taakanjakosektorille. Jos näin tapahtuu, voi päätös tuoda lisäkustannuksia mm. logistiikka- ja palvelusektoreille ja vaikuttaa negatiivisesti niiden työllisyyteen. Lisäksi kustannustason nousu näillä aloilla näkyisi hyvin todennäköisesti suoraan kansalaisten arjessa, mm. liikkumisessa ja kotien lämmityksessä.

Myös taakanjakosektorilla, erityisesti liikenteessä ja maataloudessa, on tehtävä esitettyjä suurempia lisäisiä päästövähennystoimia.

Uusiutuvan energian edistäminen (strategian luku 2.3)

Avoin vastaus uusiutuvan energian edistämistä koskien

Uusiutuvan energian edistämistoimet ovat pääasiassa kannatettavia. SAK ei kuitenkaan kannata edelleenkään Orpon (kuten myös osaltaan Marinin) hallituksen toimeenpanemaa jakeluvelvoitteen vaikutusta heikentävää muutosta. Se olisi peruttava välittömästi, sillä kyseessä on arvion mukaan liikennesektorin vaikuttavin toimi. Myös jakeluvelvoitteen joustomekanismipäätös pitäisi perua.

Lisäksi strategiassa pitäisi painottaa vielä vahvemmin sitä, että sähkön tuotannon kasvun myötä Suomelle avautuu mahdollisuus teollisen pohjan vahvistamiseen. Suomen pitää pyrkiä korkean jalostusarvon tuotteiden valmistukseen. Tässä yhteydessä olisi myös arvioitava, onko datakeskusten alennettu sähkövero perusteltu. Se saattaa ohjata elinkeinorakennetta epäoptimaalisesti matalan kotimaisen jalostusarvon tuotantoon.

Merituulivoiman rakentaminen on tärkeää suomalaisen teollisuuden kehittymisen ja investointien kannalta. Strategialuonnoksessa esitetään merituulivoimaloiden kiinteistöveron laskua aluevesillä keinona merituulivoimainvestoitien vauhdittamiseksi. Se ei ole suositeltavaa, sillä veroporkkanan käyttö uhkaa johtaa kaivostoiminnasta tuttuun kiistelyyn siitä, antaako Suomi luonnonvaransa liian halvalla yritysten käyttöön. Merituulivoiman rakentamisesta tulisi koitua valtiolle merkittäviä tuloja myös silloin, kun ne toimivat aluevesirajan ulkopuolella mutta Suomen talousalueella.

Vety ja sähköpolttoaineet (strategian luku 2.4)

Avoin vastaus vetyä ja sähköpolttoaineita koskien

Vety- ja sähköpolttoaineet osiossa on tunnistettu keskeisiä asioita, mutta painotusta voisi muuttaa vielä niin, että toimien ensisijaisena tavoitteena on selkeämmin mahdollistaa sellaisen vedyn putkiverkon tekeminen, joka tukee Suomeen rakennettavia kiinteitä laitoksia. Nyt luonnos painottaa hyvin vahvasti sellaisen infrastruktuurin kehittämistä, joka sopii ennen kaikkea vedyn vientiin.

Suomen sinänsä perustellulla tavoitteella tuottaa 10% EU:n uusiutuvasta ja vähähiilisestä vedystä ei ole laajaa kansantaloudellista eikä työllistävää hyötyä, jos Suomeen ei onnistuta houkuttelemaan kestävästä vedystä riippuvaista toimintaa ja tuotantoa. Ilmastovaikutuksien vuoksi on perusteltua tukea pelkästään uusiutuvan vedyn valmistamista.

Hyvä, että strategiassa keskitytään vedyn lisäksi myös sähköpolttoaineiden tuotannon kehittämiseen.

Energiatehokkuuden edistäminen  (strategian luku 2.5)

Avoin vastaus energiatehokkuuden edistämistä koskien

Kaikki energiatehokkuustoimet ovat perusteltuja. Niitä voisi olla myös enemmän, sillä keskimäärin energiatehokkuuden lisäämistoimet ovat kustannustehokkaita. Osa esityksistä voisi olla velvoittavia tavoitteen saavuttamisen varmistamiseksi. On myös tärkeää, että käytännön toimia toteutetaan aidosti energiatehokkuus ensin- periaatteen mukaisesti.

Energiaturvallisuus (strategian luku 2.6)

Avoin vastaus energiaturvallisuuden edistämistä koskien

Huoltovarmuusnäkökulmien merkitys on korostunut kipeällä tavalla kuluneen kolmen vuoden aikana. On erinomaista, että kysymys on kattavasti esillä myös tässä uusimmassa energia- ja ilmastostrategiassa. Toimitus- ja huoltovarmuuden vahvistaminen edellyttää kattavaa selvitystyötä ja teeman läpileikkaavaa tarkastelua Suomen energiajärjestelmässä. Esitetyt toimet kaasun, lämmön ja yleisen toimitus- ja huoltovarmuuden parantamiseksi sekä energiajärjestelmän kyberturvallisuuden vahvistamiseksi ovat kannatettavia ja yleisen energian ja öljyn toimitus- ja huoltovalmiuden parantamiseksi pääasiassa kannatettavia. Näissä kokonaisuuksissa esitetään myös uusia tukimuotoja, jotka voivat tulla kalliiksi.

Sähkön toimitus- ja huoltovarmuuden edistämisen yhtenä strategisena tavoitteena pitää olla teollisuuslaitosten sähköverkkoon liittymisen tekeminen helpoksi. Suomen ei tule myöskään edistää automaattisesti EU-rahalla tehtäviä siirtolinjoja Keski-Eurooppaan, joiden tarkoitus on sähkön hinnan tasaaminen. Käytännössä tämä voisi johtaa Orpon hallitusohjelman vastaiseen lopputulemaan: sähkön hinta Suomessa toimiville teollisuuslaitoksille ja asukkaille nousisi. Kohtuuhintainen ja puhdas sähkö on Suomen keskeisiä kilpailuetuja, ja siitä on pidettävä kiinni. Kohtuuhintainen energiajärjestelmä nostetaankin aivan oikein yhdeksi energian toimitus- ja huoltovarmuutta yleisesti käsittelevän kappaleen tavoitteista.

On tärkeää, että sähkömarkkinoiden joustoa edistetään ensisijaisesti markkinoiden kautta, mutta kuitenkin niin että mahdolliset ennakoimattomat hintapiikit eivät ole kohtuuttomia pieni- ja matalamman keskitulon kotitalouksille (vrt korona-aikaiset tuet, jotka eivät kohdentuneet lainkaan pienituloisimmille).

Strategialuonnoksessa esitettyjen toimien lisäksi huoltovarmuudesta ja energiaomavaraisuudesta huolehdittaessa tulee tarkastella täydentävien energiaratkaisujen ilmasto-, monimuotoisuus- ja ihmisoikeusvaikutuksia. Suomen energiapalettia ei tule täydentää kokonaiskestävyydeltään kyseenalaisilla ratkaisuilla, vaan energiajärjestelmää vahvistavat ratkaisut tulee valita sellaisten vaihtoehtojen joukosta, jotka eivät heikennä YK:n kestävän kehityksen tavoitteita.

Ydinenergian käyttö (strategian luku 2.7)

Avoin vastaus ydinenergian käyttöä koskien

Strategian lähtökohta ydinvoiman lisärakentamisesta tarvittaessa on perusteltu. Ydinvoiman rakentamisen ja tuotannon on kuitenkin oltava markkinaehtoista eikä sille tule myöntää tukea julkisista varoista. Jos ydinvoimaa rakennetaan, on jo sen kilpailutusvaiheessa ja myöhemmin valvonnan osalta panostettava huomattavasti enemmän resursseja sen varmistamiseen, ettei Olkiluodon kolmosreaktorin rakentamista haitanneet erityisesti ulkomaalaiseen työvoimaan liittyvät epäselvyydet työehtojen osalta uusiudu. Yritykset, jotka tarjoavat Suomen työehtoja matalampia palkkoja työntekijöilleen pitää sulkea rakentamishankkeesta jo ennakoivasti ulos. Myös työsuojeluviranomaisten resursseja, toimivaltuuksia ja valvontaa on vahvistettava. Lisäksi ammattiliittojen toimivallan työmaalla tulee olla vahva ja selkeä.

SAK suhtautuu pienydinvoiman rakentamiseen positiivisesti, jos sitä tarvitaan fossiilisiin polttoaineisiin perustavusta lämmityksestä irtautumiseen. Pienydinvoiman turvallisuuskysymyksiin pitää kuitenkin suhtautua yhtä vakavasti kuin perinteisen ydinvoimalan, se ei saa olla heikompaa. Yritystukia niille voisi tarvittaessa myöntää ainoastaan TKI-panostuksiin ja valikoivasti referenssi- ja demonstraatiohankkeisiin.

Energiamarkkinoiden kehittäminen (strategian luku 2.8)

Avoin vastaus energiamarkkinoiden kehittämistä koskien

Energiastruktuurin, kaasumarkkinoiden ja lämpömarkkinoiden kehittämisen osalta strategialuonnoksen esitykset ovat pääosin kannatettavia.

Sähkömarkkinoiden kehittämistoimista SAK suhtautuu varauksellisesti vesivoimaa koskeviin esityksiin niiden negatiivisten ympäristö- ja biodiversiteettivaikutusten vuoksi.

Hyvä, että strategiassa esitetään toteutettavaksi lainsäädäntö, joka mahdollistaa määräaikaisen EU:n sähkömarkkinamallin mukaisen hintakaton sekä kulutukseen lyhytaikaisesti vaikuttavan huipunrajaustuotteen käyttöönoton hintakriisin aikana. Erityisesti hintakattotoimia suunnitellessa on kehitettävä keinoja, joilla varmistetaan se, että hintapiikit eivät ole kohtuuttomia erityisesti pieni- ja matalamman keskitulon kotitalouksille (vrt korona-aikaiset tuet, jotka eivät kohdentuneet lainkaan pienituloisimmille).

Energiaköyhyys olisi ollut perusteltua pitää esillä energiamarkkinoiden kehittämisen asiakokonaisuudessa, kuten edellisessä strategiassa. Muuttunut energiapoliittinen tilanne lisää teeman käsittelyn merkitystä entisestään.

Nykyisen energiahinnoittelujärjestelmän rakenteet kaipaavat kuitenkin laajempaakin uudelleentarkastelua. Energiakriisi on osoittanut järjestelmän valuvikojen olevan suurempia kuin vain hetkittäiset hintapiikit. Iso ongelma on se, että kallein sekä saastuttavin energiamuoto määrittää energian hinnan. Energia- ja ilmastostrategiassa pitäisi olla vastauksia myös tähän, vaikka kokonaisuutena strategia kyllä panostaa hyvin siihen, että energiantuotannossa siirrytään uusiutuviin energialähteisiin ja pois fossiilisista energiamuodoista.

Tutkimus, innovointi ja kilpailukyky (strategian luku 2.9)

Avoin vastaus tutkimusta, innovointia ja kilpailukykyä koskien

Uusien innovaatioiden kehittäminen ja vakaa rahoitus vähähiilisille ratkaisuille on erittäin tärkeä osa hiilineutraalin yhteiskunnan rakentamista. Puhtaan energiateknologian TKI-rahoitus on perusteltua laajemmin kuin panostamalla ensisijaisesti korkean teknologiatason markkinoillepääsyyn. Panoksia tarvitaan edelleen myös Suomessa toimivien teollisuuslaitosten energia- ja prosessikäytäntöjen vaihtamiseen päästöttömään energiaan. Tavoite nostaa TKI-rahoitus Suomessa neljään prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoteen 2030 mennessä edellyttää merkittäviä panostuksia valtiolta ja yksityisiltä rahoittajilta. Ennakoitava ja riittävä rahoitus parantaa Suomen kilpailukykyä vähähiilisten ratkaisuiden markkinoilla ja onkin kannatettavaa.

SAK ei kuitenkaan kannata toimena yhteisöveron alennusta eikä verohyvitystä, jotka kohdistuvat enimmäkseen yrityksiin, jotka olisivat tehneet investoinnit suurella todennäköisyydellä joka tapauksessa. Ne ovat yhteiskunnalle todella kalliita ja vaikutuksiltaan erittäin vaatimattomia. Puhdasta siirtymää nopeuttaviin suoriin TKI- tukiin sekä energiatukiin SAK suhtautuu sitä vastoin suhtautuu positiivisesti.

Puhtaan siirtymän liiketoimintamahdollisuuksia arvioitaessa olisi välttämätöntä kiinnittää huomiota myös osaavan työvoiman saatavuuteen. Esimerkiksi energiatoimi- ja energiaintensiivisen teollisuuden eri alojen työntekijöitä tulee määrätietoisesti tukea osaamisen päivittämisessä, jotta siirtymä vähähiilisten ratkaisujen osaajiksi on jouheva.

Osaamistarvekartoituksia ja täydennys- ja uudelleenkoulutuksen riittävää resursointia tulee edistää pitkäjänteisesti. Osana liiketoimintastrategioiden päivittämistä kestävimmiksi pitäisi arvioida myös ilmastotoimien työllisyysvaikutukset yrityksissä, mutta myös toimialoittain. Näiden työllisyysarvioiden pohjalta valtioneuvoston pitäisi esittää energia- ja ilmastostrategiassa riittäviä työllisyys- ja koulutustoimia, joilla se turvaisi oikeudenmukaisen siirtymän työntekijöille osana siirtymää päästöttömään yhteiskuntaan.

Verotus (strategian luku 2.10)

Avoin vastaus verotusta koskien

Luonnoksessa esitetään, että hallitus tukee ilmastoneutraaliin talouteen tähtääviä investointeja vuonna 2025 myönnettävällä verohyvityksellä. Hyvitys ei ole perusteltu, sillä se kohdistuu lähes yksinomaan investointeihin, jotka olisivat toteutuneet joka tapauksessa. Se ei siis ole merkittävä päästövähennystavoitteiden kannalta. Lisäksi toimi on todella kallis.

Myöskään yhteisöverokannan alentaminen kahdella prosenttiyksiköllä vuonna 2027 ei tule tutkimustiedon perusteella vaikuttamaan energiasektorin investointeihin. Sen vaikutus energiasektorin investointeihin ei voi olla merkittävä. Lisäksi toimi on erittäin kallis.

Kuten SAK:n KAISU-lausunnossakin todetaan ja tässäkin lausunnossa ylempänä, on liikennepolttoaineiden hiilidioksidiveron alentaminen vuoden 2024 alusta kompensoimaan jakeluvelvoitteen noususta aiheutuvaa keskimääräisistä hintavaikutusta vuosina 2024–2027 haitallinen ilmastolle. Lisäksi se heikentää päästöohjausta.

Kaikki nämä kolme mainittua esitystä pitää perua, sillä ne ovat täysin päinvastaisia toimia kuin mitä energia- ja ilmastostrategialla tavoitellaan.

Verojen alentamisen ja investointitukien sijaan parempi vaihtoehto voisi olla tarvittaessa valtionyhtiön perustaminen (Suomen malmijalostus-Finnish Minerals Group tapaan) esimerkiksi kohdennetusti merituulivoimakapasiteettiin, jos riittävää edistystä ei synny markkinaehtoisesti. Ensisijainen toimintatapa on kuitenkin markkinalähtöinen ja yritysvetoinen liiketoimintamalli.

Ilmastonmuutokseen sopeutumisen vahvistaminen (strategian luku 2.11)

Avoin vastaus ilmastonmuutokseen sopeutumista koskien

Sopeutustoimet ovat oikeansuuntaisia. Ei kuitenkaan riitä, että luodaan edellytyksiä julkisten ja yksityisen sektorin yhteistyölle ilmastoriskien hallintaa koskevan tietoisuuden lisäämiseksi ja toimintatapojen kehittämiseksi. Myös työmarkkinatoimijoille pitää luoda lisää edellytyksiä tiedon ja yhteistyön lisäämiselle erityisesti koskien ilmastonmuutoksen, kuten lämpenemisen vaikutuksia työturvallisuuteen.

Elinkeinoelämän toimijoiden lisäksi ammattiliittojen edustajia on tärkeä koota pohtimaan, miten varautumista ilmastonmuutoksen vaikutuksiin voitaisiin yhteistyössä kehittää mm. osana laajempaa huoltovarmuustyötä, mutta myös laajemmin.

Myös ilmastonmuutokseen sopeutumisessa on tärkeää panostaa osaamistarpeiden kartoittamiseen ja ennakointiin.

EU-vaikuttaminen (strategian luku 2.12)

Avoin vastaus EU-vaikuttamista koskien

Suomen pitäisi vaikuttaa EU:n 2040 tavoitteisiin niin, että ne olisivat ilmasto- ympäristö- ja biodiversiteetinkin osalta kunnianhimoiset. Tällä hetkellä komission esitys ei ole sitä, koska mm. 90% päästövähennystavoitetta on löysätty mm. sisällyttämällä huomattava määrä artikla 6. toimia tavoitteen sisään.

EU2040 ja Suomen tavoitteena pitäisi olla vahvemmin mukana työntekijöille oikeudenmukaisen siirtymän toteutumisen edistäminen osana päästöttömään elinkeinorakenteeseen siirtymistä.

Koska maankäyttösektorin päästöt ovat nousussa Suomen lisäksi muuallakin Euroopassa, on riittävät LULUCF- toimet saatava sisään 2040 strategiaan. Ei riitä, että Suomi keskittyy edistämään ensisijaisesti päästökauppasektorin toimien jatkoa EU- tasolla.

Kunnianhimoiset energiatehokkuus ja uusituvan energian tavoitteet ovat edelleen ajankohtaisia EU:ssa, vaikka Suomi onkin edistynyt itse näissä tavoitteissa hyvin. Myös niille on perusteltua antaa tuki.

Kysymys politiikkatoimien vaikutusarvioista

Nykytilanne ja arviot politiikkatoimien vaikutuksista (strategian luku 3)

Avoin vastaus politiikkatoimien vaikutusarvioista

Kts. vastaus yllä kohdassa koskien erityisesti kohtaa 3.1. ilmastotavoitteiden saavuttaminen.

Nopeasti katsottuna 3.3. kappaleessa esitetyt valtiontalousvaikutukset ovat kohtuulliset lukuun ottamatta investointiverohyvitystä ja yhteisöveroalennusta, joita emme kannata. Ne eivät kallista hinnasta huolimatta myöskään vähennä selkeästi co2- päästöjä.

3.4. Kansantaloudelliset vaikutukset

KEITO-malli, sen kuvaus ja tulokset on laadittu sinänsä hyvin. Mallin aineistot ovat pääosin relevantteja, mutta väestöennuste vanha. Yhteenvetotaulukko mallien tuloksista olisi tosin parantanut vielä luettavuutta eikä vaatisi juurikaan lisäpanostusta viranomaisilta.

Mallin suurimpana heikkoutena on se, että luonnolle ja siihen liittyville ulkoisvaikutuksille ei ole laskettu hintaa taloudellisesta näkökulmasta. Jos näin olisi tehty, päästövähennystoimilla olisi havaittavissa huomattavasti positiivisempia taloudellisesti vaikutuksia, niin kuin esim. Dasguptan parin vuoden takaisessa raportissa on esitetty. Myös luonto- ja ympäristövaikutuksille pitäisi laskea hinta. Näin vältyttäisiin päästövähennystoimien talousvaikutuksia koskevalta virheelliseltä olettamalta.

Kasvuvaikutuksen arvellaan mallissa vaihtelevan +0,1 ja -0,1 %-yksikön välillä. Käytännössä suunnitelluilla toimilla ei vaikutusta, mikä on oletettavaakin. Valtiontalousvaikutuksia listaava taulukko vahvistaa oletusta omalla tavallaan. Se tuo hyvin esiin, että valtion budjetin näkökulmasta kaikkien toimien yhteenlaskettu summa on pieni. Kun listasta vielä poistetaan kaikkien kalleimmat ja samalla tehottomimmat toimet, verotuki ja yhteisöveroprosentin alentaminen, selviää valittujen energia- ja teollisuus- sekä maankäyttösektorien päästövähennystoimien vaatimattomuus.

Koska WEM-skenaario perustuu historialliseen trendiin, voi sen toteutumiseen liittyä erityisesti rakennemuutoksen yhteydessä isoa epävarmuutta, koska sitä ei trendissä tunnisteta. Joka tapauksessa, WEM- oletuksena on, että tuottavuudessa tai työvoiman saatavuudessa ei tapahtuisi isoja muutoksia. Oletukset voivat kuitenkin vaihdella todellisuudessa paljonkin.

Hyvä kuitenkin, että WEM- toimenpidekokonaisuuden työllisyysvaikutuksia on pyritty arvioimaan yleisellä tasolla. WAM-skenaarion valittuihin politiikkatoimiin ei kuulu juurikaan työn tarjontaan vaikuttavia toimia. Yksityiskohtaisempi, tarkemmin eri ammattiryhmien tilanteeseen ja osaamistarpeisiin pureutuva analyysi olisi kuitenkin tarpeen: nyt tarkastelu jää yleiselle tasolle, eikä esimerkiksi työvoiman siirtymistä eri toimialojen välillä tai työntekijätasoista osaamistarpeiden muutosta käsitellä riittävästi. Koska analyysi jää tekemättä, ei strategiassa myöskään esitetä mahdollisesti hyvinkin tarvittavia työntekijöille kohdennettuja politiikkatoimia puhtaan siirtymän oikeudenmukaisuuden edistämiseksi ja varmistamiseksi.

Strategiassa pitäisi tarkastella ilmasto-, koulutus- ja työllisyyspolitiikan yhteyksiä ilmastotoimien vauhdittamassa elinkeinorakenteen murroksessa. Kattava työllisyysvaikutusten arviointi edistäisi työntekijöiden ja elinkeinoelämän resilienssiä ja ennakointikykyä murrosvaiheessa ja osaltaan parantaisi ilmastopolitiikan legitimiteettiä. (kts. myös kohta Muuta kommentoitavaa energia- ja ilmastostrategiaan).

Onnistunut, sosiaalisesti oikeudenmukaisesti toteutettu siirtymä saattaa lisätä työpaikkoja, vaikka investoinnit laskisivatkin ajan myötä. Strategialuonnoksessa arvioidaan kysyntäerien kautta tarkasteltuna suurimmat kasvuvaikutukset tulevan yksityisen kulutuksen ja investointikysynnän kautta. SAK:n arvion mukaan suurimmat vaikutukset syntyvät lisäinvestoinneista energiateknologiaan, minkä myötä syntyy uusia pysyviä tuottavuushyötyjä. Lisäksi on tärkeää investoida myös energiatehokkuuden lisäämiseen ja tuotantoprosesseihin sekä muun muassa liikenteen sähköistymiseen. Investoinnit myös uudistavat talouden tuotanto- ja kulutusrakennetta ja luovat uusia tehokkaampia tapoja toimia.

Työllisyyden arvioidaan lisääntyvän kuitenkin suhteessa enemmän muussa teollisuudessa (esim. rakentaminen), kuin itse energiasektorilla, vaikka välillisesti kyse on ensisijaisesti energiateknologiasta. Teollisuutta (20%) enemmän kansantalouden arvioidaan kasvavan yksityisellä palvelusektorilla (40%). On tosiaankin epätodennäköistä, että työllisyys paranisi samassa suhteessa. Esim. maantieliikenteen osalta Suomessa on olemassa riski sille, että yritysten korkeat logistiikkakustannukset voivat heijastua yritysten kilpailukykyyn ja sen kautta työllisyyteen.

3.5. Ympäristövaikutusten arviointi on tärkeää (SOVA)

Laaja-alainen ympäristövaikutusten arviointi on keskeinen osa ilmastopolitiikan ja päästövähennystoimien kokonaiskestävyyden arviointia. Sitä pitäisi myös hyödyntää päätettäessä politiikkatoimissa. Nyt näin ei ole, sillä hallitus on päättänyt ja esittää useita sellaisia ”ilmastotoimia” joilla on co2-päästöjä lisäävä vaikutus. Tällaisia toimia ovat esimerkiksi jakeluvelvoitteen löysääminen, turve- ja polttoaineveron alentaminen, valmisteverojen indeksikorotuksen jäädyttäminen ja hiilidioksidiveron alennus. Myös vetytuotannon edistämisen osalta on oltava tarkka, mistä elektrolyyseistä käytetty sähkö on peräisin, jotta tavoiteltavat ympäristövaikutukset saavutetaan. Yritysvastuuta pitäisi korostaa lisäksi esimerkiksi biopolttoaineiden tuotannon osalta, koska niiden tuottaminen voi aiheuttaa maankäytön muutoksia.

SAK kannattaa pienydinvoiman edistämistä, mutta siten, että sen ympäristövaikutukset ja sosiaalinen hyväksyttävyys tulee varmistaa ennen asiassa etenemistä. Lisäksi toteamme, että toiminnan ympäristövaikutuksia olisi tutkittava tarkemmin ennen lopullisia päätöksiä, sillä toistaiseksi tutkimusta on aiheesta vähän.

Muuta kommentoitavaa energia- ja ilmastostrategiaan liittyen

Avoin vastaus energia- ja ilmastostrategiaan liittyen

Työntekijöille oikeudenmukaisen siirtymän takaavat toimet saatava osaksi strategiaa

Työntekijöille oikeudenmukaisen siirtymän periaatteiden huomioiminen ja toimet osana energia- ja ilmastopoliittista strategiaa on ensisijaisen tärkeää. Tällä hetkellä luonnoksessa ei ole lainkaan toimien sosiaalista oikeudenmukaisuutta varmistavia toimia, jotka kohdistuvat työntekijöihin.

Oikeudenmukaisen siirtymän periaatteille on kansainvälisessä politiikassa tunnistetut ja tunnustetut määritelmät ja kriteerit, joita Suomikin on sitoutunut edistämään. Nimenomaisesti työntekijälähtöisen määritelmän mukaista tulkintaa tukevat mm. Pariisin ilmastosopimus sekä kansainvälinen työjärjestö ILO. Pariisin ilmastosopimus sitoo myös Suomea, joten työntekijöiden oikeudenmukaista siirtymää tulisi edistää kansallisessa ilmastopolitiikassamme myös kansainvälisten sopimusten velvoittamana.

Jotta myös työntekijät kokevat ilmastopoliittiset toimet hyväksyttävinä, on tärkeää vahvistaa heidän luottamustaan mahdollisten menetysten (esim. työpaikka, työnkuva) kompensointiin mm. riittävällä sosiaaliturvalla, työntekijöiden riittävän uudelleenkoulutuksen resursointiin sekä kestävien työpaikkojen edistämiseen.

Käytännössä tämä tarkoittaa mm. sitä, että ilmastosuunnitelmia valmistellessa arvioidaan toimien negatiiviset ja positiiviset työllisyysvaikutukset sekä ennakoidaan muutokset työntekijöiden osaamistarpeissa, jotta työttömyydeltä vältyttäisiin. Näiden arvioiden jälkeen strategiassa esitetään riittävät toimet negatiivisten vaikutusten minimoimiseksi työntekijöille.

Yksi toimiva tapa on tehdä työllisyys- ja osaamistarvevaikutusten arvioinnista velvoittava osa kaikkien energia- ja ilmastopoliittisten suunnitelmien ja toimenpideohjelmien valmistelua.

SAK on esittänyt tätä YK:n Pariisin sopimuksen allekirjoittamisesta saakka 2015. On huomattavaa, että myös Suomi on sitoutunut turvaamaan työntekijöiden turvan murroksessa, joka on kunnianhimoisten ja välttämättömien päästövähennystoimien toteutuessa väistämätön. Myös työnantajalla on vastuu tässä kokonaisuudessa mm. työntekijöidensä osaamisen ylläpitämisestä ja ammattiliitoilla jäsentensä tietoisuuden lisäämisestä.

Työmarkkinaosapuolia tulee kuulla ja osallistaa tasapuolisesti. Ammattiyhdistysliike edellyttää, että sitä kuunnellaan yhtenä keskeisenä sidosryhmänä nykyistä paremmin. TEM:n ja YM:n pitäisikin kutsua ammattiliitot ja muut relevantit sidosryhmät suunnittelemaan, seuraamaan ja arviomaan ilmastopolitiikan strategioiden kunnianhimoa yleensä ja niiden sosiaalisia vaikutuksia. Myös toimialakohtaisten vähähiilitiekarttojen valmistelussa ammattiliitot olisi tärkeä ottaa vahvemmin mukaan suunnitteluun, toimintaan ja toimeenpanoon ja myös näissä olisi tärkeää tehdä toimialakohtaiset työllisyys- ja osaamistarvekartoitukset. Tiekarttatyö auttaisi TEM:ä osaltaan näissä työllisyys- ja osaamistarvekartoituksissa.

Lausuntoajan sijoittaminen keskelle kesälomia herättää kysymyksiä

Kun lausunnon antaminen on ajoitettu keskelle suomalaisten kesälomia ei voi välttyä kysymykseltä, haluaako valtioneuvosto oikeasti hyvin perusteltuja lausuntoja. Valittu lausuntoaika ei antanut valitettavasti tarpeeksi aikaa perehtyä TEM:n eikä KAISU:n strategialuonnosesityksiin kunnolla eikä erityisesti KEITO- vaikutusarvioihin.

Tämä on erittäin valitettavaa, sillä kyseessä on laaja, tärkeä kokonaisuus, jolla on merkitystä Suomessa eri toimialojen ja kilpailukyvyn kehityksen lisäksi työelämän laadulle ja ihmisten hyvinvoinnille.