Ruotsi on yli 55-vuotiaiden työllisyyden huippumaa

Ruotsi on yli 55-vuotiaiden työllisyyden huippumaita: 55–64-vuotiaiden työllisyysaste on Euroopan kärkeä, ja joustava osa-aikainen eläköityminen tarjoaa enemmän pelivaraa työuran lopun yksilölliseen suunnitteluun. Vaikka Ruotsissakin on ongelmia pitkäaikaistyöttömyyden ja työkyvyttömyyden kanssa, on ikääntyneen työntekijän asema kuitenkin verrattain vakaa.

Erityisesti työsuhteen turvassa Ruotsi eroaa monista verrokkimaistaan. Irtisanomissuojalakiin (Lagen om anställningsskydd, LAS), sisältyy irtisanomisjärjestys. Tämä niin sanottu ”viimeisenä sisään, ensimmäisenä ulos” -periaate, jota sovelletaan henkilöön liittymättömistä syistä tehtyihin irtisanomisiin, antaa vahvaa turvaa juuri pitkän uran tehneille. Irtisanomisjärjestys ei ole sidottu ikään, vaan palvelussuhteen kestoon, mutta suojaava vaikutus kohdistuu tietenkin kaikista useimmin juuri iäkkäämpiin työntekijöihin.

Irtisanomisjärjestys herättää tunteita Suomessa, mutta on Ruotsin LO:n juristin Hanna Björknäsin mukaan vakaa osa ruotsalaista työelämää. Irtisanomissuojasta huolimatta Ruotsin järjestelmä on joustava: irtisanomisjärjestyksestä voidaan sopia tarvittaessa toisin, ja yritykset voivat suojata muutaman avaintyöntekijän irtisanomiselta.

Irtisanomisjärjestyksen tuoma suoja on merkityksellinen, sillä se koskee juuri sitä ryhmää, joka on työttömäksi jäädessään kaikista heikoimmassa asemassa. Ikääntyneen työttömyys pitkittyy helposti, ja sosiaalisen osattomuuden riski on korkea. Ikäsyrjintä rekrytoinneissa on kansainvälinen, Ruotsiakin koskeva ongelma.

Hiljattain työmarkkinaosapuolet sopivat Ruotsissa LAS:n täsmennyksistä ja joustavuuden lisäämisestä. Vaikka myönnytyksiä tehtiin, saivat palkansaajat vastineeksi entistä laajemman ja toimivamman työnantajien maksaman muutosturvan sekä uudenlaisen aikuisille suunnatun valtion opintotuen.

Muutosturva (omställningstöd) tarkoittaa työsuhteen päättyessä tarjottuja palveluita, joita tuottavat Ruotsissa työnantajien rahoittamat sektorikohtaiset muutosturvaorganisaatiot. Esimerkiksi yksityisen sektorin Trygghetsfonden (TSL) tarjoaa irtisanotuille henkilökohtaisen ohjaajan, joka kartoittaa työntekijän osaamisen, koulutuksen tai osaamisen validoinnin tarpeen sekä tarvittaessa työkyvyltään heikentyneen erityisen tuen tarvetta.

Tarvittaessa työntekijä ohjataan valtion tarjoaman ”muutosopintotuen” (omställningsstudiestöd) piiriin. Tukea jaetaan työllistymistä tai uranvaihtoa tukeviin opintoihin ja yli 40-vuotias voi saada tukea pitkiinkin opintoihin.

”Ruotsin käytännöt sekä suojaavat ikääntyneitä että luovat merkittävää turvaa niille, jotka kuitenkin joutuvat työttömäksi.”

Henkilökohtainen uraohjaus on todettu tutkimuksessa toimivaksi keinoksi työurien tukemiseen. Niin organisaatioiden omat raportit kuin Ruotsin työnantajien keskusliitto Svenskt Näringslivin selvitys toteavat, että muutosturva ja opintotuki toimivat hyvin. Vuonna 2025 pelkästään TSL:n kautta sai tukea noin 20 000 työntekijää, joista yli 90 prosenttia löysi uuden työn vuoden sisällä. Lähes 30 prosenttia siirtyi myös edellistä työtään korkeamman vaativuustason työhön.

Ruotsin käytännöt sekä suojaavat ikääntyneitä että luovat merkittävää turvaa niille, jotka kuitenkin joutuvat työttömäksi. LO:n Björknäs korostaa, että murroksessa olevilla työmarkkinoilla tarvitaan myös mahdollisuuksia muuttaa suuntaa ja kouluttautua uudelleen. Niin työntekijät kuin työnantajat hyötyvät siitä, että osaaminen pysyy ajan tasalla.

Suomessa on sekä heikennetty työsuhdeturvaa että suljettu mahdollisuuksia uudelleenkouluttautumiseen. Yli 55-vuotias ei siis ole turvassa työssään, mutta ei voi myöskään ilman mittavaa henkilökohtaista panosta suunnata toisaalle.

Kannattaisiko Suomessakin harkita uudelleen työntekijän asemaan tehtyjä heikennyksiä? Voisiko uudelleentyöllistymisen ja osaamisen kehittämisen tukeminen luoda turvaa ja luottamusta tulevaan muutoksen keskellä?