Työelämän ammattilaiset: Kerran ahtaaja, aina ahtaaja

Työ satamassa on kovaa ja vaativaa, mutta se tarjoaa myös mahdollisuuksia tehdä monipuolisia töitä ja edetä uralla. Rasmus Turtia luuli tulevansa ahtaajaksi vähäksi aikaa, mutta hän viihtynyt jo kymmenen vuotta sataman tuulissa.

”Minusta piti tulla urheilutoimittaja. Kävin vuoden valmistavan koulutuksen, mutta silmiin osui ilmoitus, jossa Finnsteve hakee ahtaajia. Rahatilanne oli tiukka ja satamassa pääsi nopeasti tienesteihin kiinni. Hain ja sille tielle jäin.

Koulutus ammattiin on tapahtunut työn ohessa. Satama-ala on siitä hieno, että voit aloittaa “ketjun jatkona” surrarina, ja edetä uusiin tehtäviin. Nyt työskentelen toimihenkilön sijaisena Gatehousessa, missä hoidan asiakaspalvelua, laskutusta ja ajolupia. Siinä palvellaan kuljetusyhtiöitä ja ympäri maailmaa tulevia rekkakuskeja.

Kielitaitoa tarvitaan, erityisesti englantia. Koska asiakkaat voivat olla mistä päin maailmaa hyvänsä, myös Google-kääntäjä on kova sana.”

Satama-ala on siitä hieno, että voit aloittaa ketjun jatkona surrarina, ja edetä uusiin tehtäviin.

“Olen tehnyt töitä aiemmin surrarina, konekuskina ja merkinantajana, signal manina. Surraus on fyysisintä työtä, jossa kiinnitetään lasti laivan kansiin lukoilla ja ketjuilla. Konekuskina liikutellaan trailereita vetomestareilla, muuta tavaraa trukeilla sekä kontteja kurottajilla ja lukeilla.”

”Merkinantaja vastaa esimerkiksi RoRo-aluksella lastin purkamisesta tai sen sisään ottamisesta. Hän ohjaa toimintaa radiolla ja vastaa kaikkien turvallisuudesta. Se on iso vastuu, varsinkin jos laivan kannella suhailee myös sähköasentajia, merimiehiä tai muita, jotka eivät tunne sataman käytäntöjä.

Joskus lastaus on senttipeliä ahtaissa paikoissa. Kun toimit konekuskin silminä ja saat ohjattua radion kautta ison trailerin juuri oikealle paikalleen, siinä tuntee aitoa ammattiylpeyttä. Toisaalta jos jokin menee pieleen, se on minun vikani.

Kun sain merkinantajan pätevyyden, työ jännitti alussa hemmetisti. On aika absurdia olla parikymppinen ja ohjata kavereita, jotka ovat tehneet hommaa vuosikymmeniä. Äijät laittoivat nuorta miestä vähän tiukemmalle, mutta yksi sanoi viisaasti: ensimmäiset parikymmentä vuotta on vaikeampaa, sitten helpottaa.”

Kauniina päivinä satama meren äärellä on tietysti upea työpaikka.

“Ahtaajan työ vaatii peruspositiivista asennetta. Satamassa tuulee aina, välillä on tosi kylmä ja väsyttää, mutta sään mukaan mennään. Hyvä fyysinen kunto on välttämätöntä – jos kunto loppuu, homma loppuu. Ihan perustoimistomiehen lihaksilla ei pärjää, ja vuosien myötä kroppaan tulee väkisin vantteruutta.

Vaikka koneet nostavat käytännössä kaiken lastin, esimerkiksi surrauksessa ketju ja lukko painavat toistakymmentä kiloa. Jos nostat ne kerran, se ei tunnu missään, mutta jos heittelet niitä tuhat kertaa päivän aikana, se on aika monta tonnia terästä. Se kuluttaa. Talvella ollaan ääriolosuhteissa ja välillä työasennot ovat sellaisia, että nivelet ovat tiukilla. Näitä asioita yritetään työterveyden kanssa jatkuvasti parantaa.”

”Urheilutaustasta on apua. Olen pelannut lätkää ja harrastanut budo-lajeja. Käyn säännöllisesti täällä työpaikan kuntosalilla, juoksen sekä pelaan golfia ja tennistä. Kaikkea tätä tarvitaan, jotta paikat kestävät.

Työ on opettanut sitkeyttä. Kun tekee fyysistä hommaa huonossa säässä, asiat oppii hyväksymään sellaisina kuin ne tulevat. Vaihtelevuus on kuitenkin syy, miksi olen täällä pysynyt, ja kauniina päivinä satama meren äärellä on tietysti upea työpaikka.”

Me huolehdimme, että Suomi pyörii ja ihmiset saavat tilaamansa tavarat.

“Ahtaajat ovat kriittinen osa huoltovarmuutta. Suomen ulkomaankaupasta lähes 95 prosenttia kulkee laivoilla. Me huolehdimme, että Suomi pyörii ja ihmiset saavat tilaamansa tavarat.

Nuorelle, joka miettii tätä alaa, sanoisin, että mahdollisuudet ovat isot. Täällä aloitetaan surrarina ja varmistetaan, että osaat pitää itsesi hengissä etkä ole vaaraksi itselle tai muille. Nyrkkisäännön mukaan 50 työvuoron jälkeen aletaan katsoa, mitä muuta voisit osata, ja sitten avautuvat koulutukset merkinantajaksi, vetomestariksi tai vaikkapa konttilukkien kuljettajaksi. Huipulla ovat isot konttinosturit.

Satamassa sanotaan, että jos selviät ensimmäisen talven yli, olet todennäköisesti täällä toisenkin. Kahden talven jälkeen et lähde enää pois. Suurin osa meistä ei ole suunnitellut ahtaajan uraa, mutta kun yhteisöön ja työn rytmiin pääsee sisään, se vie mennessään.”

Tämä juttu on osa SAK:n Työelämän ammattilaiset -sarjaa. Esittelemme noin kerran kuukaudessa SAK:n ammattiliittojen jäseniä ja heidän työtään.