Hapertuuko luottamus? – Työelämässä kaivataan nyt palkansaajien keskinäistä solidaarisuutta

Sosiologian emeritus professori Harri Melin peräänkuuluttaa palkansaajien keskinäistä solidaarisuutta ja palkansaajakeskusjärjestöjen yhteisiä ulostuloja. Palkansaajien keskinäisen solidaarisuuden rapautumisesta ovat huolissaan myös ay-aktiivit Teemu Valli ja Eveliina Koivisto.

Professori Harri Melin puhui 2020-luvun työelämästä ja työn tulevaisuudesta SAK Tampereen Paikallisjärjestön luentosarjassa Yhteiskunnallisen ajattelun työkalupakki duunareille. Melin muistutti, että työmarkkinapolitiikassa on niin vahvat keskinäiset riippuvuudet, että jos yhden väestönosan työ- ja sopimusoikeuksia heikennetään, se tulee näkymään myös muualla.

Melinin kanssa samoilla linjoilla olivat tilaisuuteen osallistuneet teollisuusliiton jäsenet Teemu Valli ja Eveliina Koivisto. Heitä huolettaa luottamuksen hapertuminen eri yhteiskuntaluokkien välillä. Valli on 3D-mittakoneen käyttäjä ja luentosarjan toinen järjestäjä, Koivisto postinjakaja ja Posti Palvelut Oy:n Pirkanmaan luottamushenkilö.

– Säilyykö luottamus työpaikoilla? Säilyykö yhteiskunnallinen luottamus? Ja kuinka me sitä rakennetaan, Valli pohtii.

Molemmista tuntuu kuin Suomeen haluttaisiin luoda palvelusväkiluokka, jonka on tehtävä sitä, mitä tarjotaan, koska vaihtoehtoja ei ole.

Koivisto esimerkiksi työskentelee suhteellisen pienipalkkaisessa matalan kynnyksen osa-aikatyössä, jota tekee myös moni maahanmuuttajataustainen työntekijä. Luottamushenkilönä Koivisto näkee, miten kovat paineet muualta tulleilla on hankkia riittävä toimeentulo, että he saavat jäädä Suomeen.

Lakko-oikeuden rajoittaminen iskee kaikkiin

Työelämä on muuttunut aina. Harri Melinin mukaan tällä hetkellä muutokseen vaikuttavat voimakkaimmin globalisaatio, digitalisaatio ja työmarkkinapolitiikka. Työmarkkinapolitiikka määrittelee, keiden ehdoilla muutosta tehdään.

Petteri Orpon hallituksen politiikka on kaventanut koko työtä tekevän väen työelämäoikeuksia ja työelämäkansalaisuutta. Ammattiyhdistysliike on ollut jakautunut, eikä ole pystynyt vaikuttamaan muutoksiin. Melin antaa esimerkin keväältä 2024.

Hallitus toi eduskuntaan lakiesitykset, joiden tavoitteena oli rajoittaa poliittisia lakkoja eli työntekijän mahdollisuuksia vaikuttaa. SAK pisti kampoihin, kun taas toimihenkilöjärjestöt pysyttelivät sivummalla.

– Lakko-oikeuden rajoittaminen ei kuitenkaan iske vain SAK:laisten liittojen jäseniin vaan kaikkiin palkansaajiin, Melin sanoo.

Teollisuustyöläisten lapsista tuli opettajia

Mikä sitten mättää? Miksi ammattiyhdistysliike on hajanainen? Mihin voima on kadonnut?
Ensinnäkin Suomi on keskiluokkaistunut.

Vielä 1970-luvun alussa Suomi oli pienviljelijöiden ja työläisten yhteiskunta, mutta 1980-luvulta lähtien duunarityöt ovat vähentyneet. Työpaikkoja ovat syöneet koneet ja automaatio, työtahdin kiristäminen ja tuotannon siirtäminen pois Suomesta. Toisaalta suomalaisten koulutustaso on noussut.

– Sosiaalidemokraattinen projekti on onnistunut toteuttamaan itsensä. Teollisuustyöläisten ja siivoojien lapsista on tullut maantiedon opettajia ja ekonomeja. Ekonomin todellisuus ja maailmankuva taas ovat erilaisia kuin teollisuustyötä tekevällä, Melin sanoo.

Toiseksi ammatillinen järjestäytyminen on vähentynyt. Jäsenmäärästä syntyvä voima hupenee. 1990-luvun alussa liittoihin kuului yli 80 prosenttia palkansaajista. Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan vuonna 2023 15–74-vuotiaista vain noin 51 prosenttia kuului ammattiliittoon.

Samaan aikaan yhä suurempi osa palkansaajista kuuluu yksityiseen YTK Työttömyyskassaan. YTK takaa ansiosidonnaisen päivärahan, mutta ei neuvottele työnantajan kanssa työn tekemisen ehdoista.

Kolmas tekijä on työelämän ja koko kulttuurin yksilöllistyminen. Yhteisöjen sijaan keskitytään omaan itseen. Myös YTK markkinoi tuovansa turvaa yksilölliseen työelämään ja tarjoaa nimenomaan henkilökohtaisia palveluja. Ammattiliittojen voima taas perustuu siihen, että asioita edistetään yhdessä.

Työelämäkysymykset neuvottelupöytiin

Harri Melinin viesti on, että työelämään tarvitaan muutosta ja muutoksen tekemiseen tarvitaan tekijöitä. Hän muistuttaa, että suomalainen ammattiyhdistysliike on menestystarina. Ay-liike on pystynyt viemään läpi miltei kaikki tavoitteet, mitä sillä on ollut.

– Mutta sitten tavoitteet loppuivat. Tavoiteohjelma pitäisi päivittää 2000-luvulle. Palkka on perusta, mutta työssä on kyse paljosta muustakin, Melin sanoo.

Ammattiyhdistysliikkeen pitäisi pystyä nostamaan esiin ihmisten arkea koskettavia kysymyksiä. Osaamista esimerkiksi pitää päivittää ja kohentaa jatkuvasti, jotta työntekijät pystyvät vastaamaan työn muutoksiin ja pysyvät työkykyisinä. Digitalisaation myötä työ on alkanut läikkyä vapaa-ajalle, mikä on myös työsuojelullinen asia. Lisäksi tarvitaan luottamusta työn jatkumiseen.

Puhetta siitä, että tekoäly vie työpaikkoja, Melin pitää osin pelotteluna, jolla työntekijät saadaan pinnistelemään.

– Teknologia on Kehruu-Jennystä saakka vienyt työpaikkoja, mutta luonut samalla uutta työtä. Olennaista on, miten muutosta johdetaan, hän sanoo.

Jotta työ olisi turvallista, palkitsevaa ja kestävää, työntekijöiden äänen pitäisi kuulua enemmän. He tuntevat parhaiten oman työnsä arjen ja vaatimukset.

Ammattiyhdistysliike voisi esimerkiksi tuoda neuvottelupöytiin työaikajärjestelyt ja mahdollisuudet osaamisen päivittämiseen. Tasokorotusta kaivattaisiin naisvaltaisten palvelualojen ja julkisen sektorin työpaikkojen alimpiin palkkoihin.

Keskustelulla luottamusta rakentamaan

Luottamuksen rakentamiseen Harri Melin tarjoaa yhdeksi lääkkeeksi avointa keskustelua yli keskusjärjestörajojen. Eveliina Koivisto ja Teemu Valli kaipaavat avointa keskustelua ja vahvempaa demokratiaa myös liittojen sisälle, ruohonjuuritasolta hallintoon.

Koivisto arvioi, että monia asioita voisi muuttaa rohkeammin.

– Ay-liikkeen tapa viestiä ei tavoita nuoria eikä heijasta nykypäivän yhteiskuntaa. Keskusjohtoisuus tappaa jossain määrin luovuutta ja yksilöiden omaa tekemistä, hän listaa.

Vallin mielestä ay-liikkeen pitäisi pitää jatkuvasti yllä yhteiskunnallista pöhinää, esimerkiksi Tampereen luentosarjan kaltaista pohdintaa työelämästä ja työväenliikkeestä.

– Se yhdistää meitä eri ammatissa toimivia ja auttaa näkemään oman työn yhteiskunnallisesti mielekkäänä, Valli sanoo.

Lue lisää SAK Tampereen paikallisjärjestön järjestämästä Yhteiskunnallisen ajattelun työkalupakki duunareille -luentosarjasta.

Katri Puranen