Tekeekö voittoinflaatio paluun vai ovatko yritykset valmiita kantamaan vastuuta?

Inflaatio eli hintojen nousu on taas kiihtymässä energiahintojen nousun myötä – mutta jääkö tällä kertaa kustannusten nousu pelkästään palkansaajien kannettavaksi?

Ukrainan sodan alkuvaiheessa hintojen nousua ruokki myös voittoinflaatio eli yritykset nostivat katteitaan. Tämä tarkoittaa, että yritykset nostivat hintoja enemmän kuin niiden omat kustannukset nousivat. Jos sama toistuu, palkansaajien ostovoiman palautuminen voi hidastua ja Suomen hintakilpailukyky heikentyä. Nythän ennusteeni on ollut, että ostovoimakuoppa täytyisi heti vapun jälkeen.

Suomessa inflaatio kiihtyi 1,3 prosenttiin maaliskuussa. Vielä helmikuussa inflaatio oli 0,6 prosenttia ja tammikuussa -0,2 prosenttia. Eli tammikuussa hinnat laskivat vuodentakaiseen verrattuna.

Vuosi-inflaatio kiihtyi kahden kuukauden aikana siis 1,5 prosenttiyksikköä. Syynä on pitkälti Iranin sodan aiheuttama energiahintojen nousu. Näiden vaikutus inflaation kiihtymiseen oli 1,1 prosenttiyksikköä (sähkö, diesel, bensiini ja lämmitysöljyt).

Jos katsotaan taaksepäin, Ukrainan sodan alettua inflaatio kiihtyi korkeimmillaan yhdeksään prosenttiin. Siinäkin alkuperäisenä syynä oli energiahintojen nousu, mutta inflaatiota kiihdytti entisestään voittoinflaatio, mikä paisutti hintojen nousua.

Voittoinflaatiosta tuli keskeinen käsite, kun IMF:n tutkijat osoittivat, että yritysten voitot ovat kasvaneet Ukrainan sodan puhkeamisen jälkeen.

Toisin sanoen voitot eivät vain säilyneet ennallaan, jolloin energiahintojen noustessa tuonti-inflaation kustannukset olisivat jääneet kokonaan palkansaajien maksettaviksi. Sen sijaan yritysten katteiden kasvu paisutti hintoja eli kiihdytti inflaatiota entisestään. Tämä puolestaan lisäsi palkansaajille kohdistuvia kustannuksia hintojen noususta entisestään supistuvan ostovoiman myötä. Kansainvälisessä talousmediassa alettiinkin puhua jo ahneusinflaatiosta (eng. ”greedflation”).

Valtiovarainministeriön mukaan voittojen kasvu ei paisuttanut inflaatiota Suomessa 2022–2023 inflaatiopiikin aikana niin paljon kuin euroalueella keskimäärin. OECD:n mukaan Suomessa voittoinflaatio kiihtyi muita maita myöhemmin vasta vuosien 2023 loppupuolella ja 2024 alkupuolella, joten lopulta voittoinflaatio oli Suomessakin merkittävä hintoja paisuttanut tekijä.

Nähtäväksi jää, onko suomalaisilla yrityksillä tällä kertaa malttia olla rahastamatta energiahintojen nousulla, ja sen sijaan kantaisivat itse osan kustannuksista. Riskinä on, että yritykset kasvattavat katteitaan ja kiihdyttävät inflaatiota entisestään tälläkin kertaa. Tämä hidastaisi palkansaajien ostovoiman vahvistumista, jonka ennakoimme palautuvan edellistä inflaatiopiikkiä edeltävälle tasolle vapun jälkeen, mutta rapauttaisi myös hintakilpailukykyä.

Voittoinflaatio rapauttaisi hintakilpailukykyä

Käsitteellisesti merkillepantavaa on, että kustannuskilpailukykyä hieman laajempi käsite on hintakilpailukyky. Kustannuskilpailukyvyssä korostuu yrityksen näkökulma, jonka kustannuksista on kyse. Sen sijaan hintakilpailukyvyssä korostuu hinta, johon vaikuttavat muutkin tekijät kuin yrityksen kustannukset. Esimerkiksi tarjonnan lisääminen alentaa hintaa, mutta se ei välttämättä vaikuta yrityksen kustannusrakenteisiin mitenkään.

Hintakilpailukykyä on mahdollista parantaa myös voitoista tinkimällä. On aiheellista kysyä, miksi hintakilpailukykyä pitäisi parantaa tinkimällä palkoista, kun saman voi saavuttaa myös tinkimällä katteista ja siten voitoista.

Financial Timesin kolumnisti Martin Sandbu kysyi aiheellisesti , miksi Englannin keskuspankki vaati kiihtyneen inflaation seurauksena palkkamalttia mutta ei voittomalttia. Sandbun mukaan kyse on älyllisestä vinoumasta taloustieteessä. Hinta–palkka-spiraali vaatii kaksi osapuolta (palkansaajat ja yritykset), eikä ole mitään perusteita vaatia palkansaajia kantamaan täysimääräisesti tuonti-inflaation kustannukset.

Aivan yhtä hyvin yritysten omistajia voitaisiin vaatia kantamaan tuonti-inflaation kustannukset tinkimällä voitoistaan.

Poliittisten päättäjien on syytä olla Suomessa valmiita ottamaan käyttöön kohdennettuja hintakattoja ja windfall-veroja voittoinflaation hillitsemiksi. Tämä tukisi myös suomalaista hintakilpailukykyä. Viimeksi muun muassa Saksa, Britannia, Espanja ja Italia hyödynsivät näitä välineitä onnistuneesti joko inflaation hillitsemiseksi tai kansalaisten tukitoimien rahoittamiseksi, mutta samalla hintakilpailukyvyn vahvistamiseksi. Suomen on syytä olla valppaana tällä kertaa, jos inflaatio alkaa jälleen kiihtyä.