Teppo Eskelinen kertoo, että pääomien vapauttaminen ei lisännyt investointeja. Olennaisin seuraus oli se, että raha hakeutui veroparatiiseihin ja talous finanssoitui. Kuva Ari Korkala.
Globalisaatio – mitä se mulle kuuluu?
SAK Tampereen paikallisjärjestön luentosarjassa yritetään ymmärtää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu. Teppo Eskelisen luennolla pohdittiin, mitä globalisaatioksi kutsutun ilmiön taustalla on.
Tamperelaiset ay-aktiivit ovat huomanneet, että ammattiyhdistysliikkeen merkitys on unohtunut jäsenistöltä. Liitot nähdään enemmän asiantuntijoiden hoitamina vakuutuslaitoksina kuin kansanliikkeenä. Siitä seuraa, että kun kamppaillaan työehdoista, työväenliikkeeltä puuttuu voima.
Työväenliikkeessä tarvitaan uutta potkua yhdessä toimimiseen. Näin sanoo Viljami Vaskonen, Tampereen Ratikan liikennöinnin pääluottamusmies (JHL). Potkua Vaskonen, teollisuusliittolainen Teemu Valli ja SAK Tampereen paikallisjärjestö hakevat järjestämällä luentosarjan Yhteiskunnallisen ajattelun työkalupakki duunareille.
Luennoilla on lähdetty liikkeelle kapitalismin synnystä ja lainalaisuuksista sekä käyty läpi työväenliikkeen vaiheita. Sarja päätyy nykypäivään.
Yksi duunarin elämään vaikuttavista ilmiöistä on globalisaatio. Globalisaatiosta kävi luennoimassa yhteiskuntatieteiden yliopistonlehtori Teppo Eskelinen.
Vaihtoehdottomuuspuhe rantautui Suomeen
Talous ylittää valtioiden rajat, eikä sitä voi enää hallita kansallisesti. Kansainvälistä kauppaa ja rahavirtoja on pakko avata. Verotusta täytyy keventää, työehtoja höllätä. Jos niin ei tehdä, Suomen kilpailukyky heikkenee.
Tamperelaiset myötäilevät, kun Eskelinen kuvaa, miten Suomessa alettiin 1990-luvulla puhua, että talouden globalisaatioon on mentävä mukaan, eikä vaihtoehtoja ole.
– Todellisuudessa vaihtoehtoja tietenkin oli, hän toteaa.
Tuotannon ja kaupan hajauttaminen valtionrajojen yli on vanha ilmiö. Jo 1800-luvulla oli yrityksiä, jotka pyörittivät puuvillateollisuutta neljällä mantereella. Mikä siis muuttui, kun tultiin 1990-luvulle?
Talousjärjestelmän muokkausta pääoman ehdoilla
Kapitalistiseen talousjärjestelmään on rakennettu sisään tarve tuottaa voittoa pääomalle. Järjestelmä on vakaa niin kauan kuin talous kasvaa. Jos voittoa ei tule, taloutta laajennetaan uusille alueille.
1970-luku oli hyvää aikaa hyvinvointivaltion kannalta, mutta pääoma tuotti huonosti. 1980-luvulla pääomien liikkeitä alettiin vapauttaa. Investoinnit, lainat ja osakeostot kulkivat vapaammin valtionrajojen yli, mutta taloutta oli vaikeampi hallita kansallisesti.
1990-luvulla luotiin kansainvälinen sääntöjärjestelmä, joka velvoitti avaamaan markkinoita ja kohtelemaan ulkomaisia yrityksiä tasapuolisesti. Se ulottui aiemmin kansallisen sääntelyn piiriin kuuluneille aloille kuten maatalouteen, pankkipalveluihin, vakuutuksiin tai telekommunikaatioon.
Enää ei siis vain käyty kauppaa rajojen yli. Kansainväliset yritykset pääsivät osaksi kansallista infrastruktuuria kuten terveydenhuoltoa, rahoitusjärjestelmää ja viestintää. Tämän pelättiin kaventavan valtioiden mahdollisuuksia tehdä omaehtoista teollisuus- ja palkkapolitiikkaa. Osittain näin olikin, mutta tätä käytettiin myös tarkoitushakuisesti uusliberalistisen talouspolitiikan ajamiseen.
Tieto pyrittiin muuttamaan kauppatavaraksi. Vahvan patenttisuojan avulla esimerkiksi lääkkeet ja ohjelmistot valjastettiin tuottamaan voittoa osakkeenomistajille.
– Globaalin etelän maissa yritykset patentoivat ja kaupallistivat vuosituhansia vanhaa tietoa, jota paikalliset eivät olleet huomanneet patentoida, Eskelinen kertoo.
Kansallista päätöksentekoa suitsittiin investointisuojasopimuksilla. Ideana oli, että valtiot joutuvat korvausvastuuseen, jos ne muuttavat toimintaympäristöä vaikkapa parantamalla työelämäoikeuksia. Juuri investointisuojasopimus ECT:n perusteella sähköverkkoyhtiö Carunan omistajat haastoivat Suomen valtion oikeuteen pari vuotta sitten, kun Energiavirasto alkoi säännellä sähkön siirtohintojen nousua.
Tarvitaan globaalia työväenliikettä
Globalisaatiosta siis puhuttiin hallitsemattomana voimana, mutta puheen alla talousjärjestelmää muokattiin aktiivisesti. Globalisaatio sanana kuvasi näitä toimia huonosti. Tilanne hämärtyi entisestään, kun kansainvälistyminen ja kulttuurivaihto niputettiin samaan käsitteeseen.
Duunari voi oppia tästä ainakin sen, että kannattaa kuunnella valppaasti, mitä yhteiskunnallisen puheen alla ajetaan. Entä mitä muuta?
Eskelisen mukaan sen, että työn halventamiseen ei kannata suostua ehdoitta.
– Tuotannon siirtymistä halvan työvoiman maihin tapahtui paljon, mutta siirtymä ei ollut sillä tavalla perusteellinen, että mitään ei olisi jäänyt jäljelle, Eskelinen sanoo.
Kolmas asia tulee sekä Teppo Eskelisen että Viljami Vaskosen suusta. Valtionrajat ylittävässä, kansainvälisesti säännellyssä talousjärjestelmässä tarvitaan valtionrajat ylittävää työväenliikettä. Yritykset toimivat valtionrajojen yli, joten toimivat työehdot Aasiassa ovat duunarin etu myös Euroopassa.
Vaskonen muistelee vuoden 2022 tapahtumia. Metsäyhtiö UPM halusi solmia liiketoimintakohtaisia työehtosopimuksia ja Paperiliitto julisti lakon. Suomessa lakkoiltiin 112 päivää, mutta ulkomaiset paperitehtaat ja Fray Bentosin sellutehdas Uruguayssa pyörivät koko ajan. Yhtiö sai haluamansa työehtosopimukset.
– UPM teki Suomessa parinsadan miljoonan euron tappiot, mutta koko konserni teki voittoa, koska tuottavia tehtaita oli muualla. Että tuossakin esimerkiksi jotain tarttis varmaan tehdä, Vaskonen toteaa.
Niin, onkos tämä vähän niinkuin… Kaikkien maiden työläiset, liittykää yhteen!
Katri Puranen