Vuoden opo Eero Uotila: ”Innostus tarttuu puolin ja toisin”

Eero Uotila ei vielä lukiossakaan tiennyt, mitä haluaisi isona tehdä. Nyt hän on Vuoden opo, jolle nuorten ”emmä tiiä” -vastaukset ovat kutkuttava haaste.

Yksi asia oli yläkouluikäiselle Eero Uotilalle selvä. Opettajaa hänestä ei ainakaan tulisi – sitä alaa oli tullut nähtyä omien opettajavanhempien kautta ihan riittämiin.

Lukiossa Uotila puntaroi monia ammattivaihtoehtoja ravitsemusterapeutista psykologiin. Jatko-opintojen pohtiminen tuntui ahdistavalta, koska hän ei yhtään tiennyt, mitä haluaisi.

– Ahdistusta lisäsi ympäristön paine päästä nopeasti opiskelemaan, Vuoden 2026 opinto-ohjaajaksi valittu Uotila muistelee nyt, liki parikymmentä vuotta myöhemmin.

Abikeväänään Uotila pyrki pakon edessä useille aloille. Opiskelupaikkaa ei herunut, joten nuorukainen lähti armeijaan.

Parikymppisenä Uotila kohtasi kotipaikkakuntansa torilla lukioaikaisen oponsa, joka tietysti tiedusteli hänen suunnitelmiaan.

– Kun sanoin, etten oikein tiedä, hän heitti, että hae Eero opoksi. Hän ilmeisesti näki minussa jotain, mitä en itse vielä ollut nähnyt.

Ajatus opon urasta ei lopulta ollut lainkaan hassumpi. Uotila oli ehtinyt kokeilla luokanopettajan sijaisuuksia ja huomannut, että koulumaailma kiehtoi sittenkin.

– Sain hyödyntää omia vahvuuksiani ja pääsin tekemään työtä, jolla tuntui olevan merkitystä. Alakoulussa työ oli ollut hektistä, mutta opona pääsisin käymään oppilaiden kanssa myös syvällisiä keskusteluja kahdestaan.

Pian Uotila aloitti Itä-Suomen yliopistossa oppilaanohjaajan opinnot.

Omia intohimoja päin

Nyt takana on jo yhdentoista vuoden opoura pyhtääläisessä Huutjärven koulussa. Uotila nauttii siitä, että saa työssään kuulla nuorten ajatuksia elämästään ja tulevaisuudestaan.

– Minua kiinnostaa hirveästi se, miksi ihminen toimii ja ajattelee niin kuin toimii ja ajattelee.

Uotilan lämmin, positiivinen ja innostunut asenne tekivät vaikutuksen SAK:hon ja Nuorten yrittäjyys ja talous NYTiin, jotka myöntävät Vuoden opo -palkinnon. Valintaperusteiden mukaan Eero Uotila on ohjattavilleen tuki ja turva: lämmin, inhimillinen ja ammattitaitoinen. Hän kannustaa ohjaamiaan 7.–9.-luokkalaisia hyödyntämään omia kiinnostuksen kohteitaan ja vahvuuksiaan.

Käytännössä tämä näkyy esimerkiksi nuoria työelämään tutustuttavien TET-paikkojen hakemisessa. Uotila ei päästä nuorta menemään siitä, mistä aita on matalin, vaan lempeästi tuuppii tätä haastamaan itseään.

– Jos tiedän, että joku on kiinnostunut vaikka metallialasta ja suunnittelee menevänsä pizzeriaan TET-harjoitteluun, muistutan, ettei hän opi pizzeriassa niin paljon kuin metallialan yrityksessä.

Ellei nuori itse uskalla lähestyä toivomaansa TET-paikkaa, Uotila voi ensin varmistaa, ottaako työpaikka tettiläisiä. Tämän jälkeen soittaminen on nuorelle vähemmän jännittävää.

Tietämättömyys kutsuu pohtimaan

Palkintoraati otti huomioon myös Eero Uotilan kyvyn motivoida niitä, joille kouluun kiinnittyminen tuottaa vaikeuksia. Nykykoululaisissa on yhä enemmän niitä, joiden koulumenestys on heikkoa ja jotka eivät kykene itsenäiseen työskentelyyn.

Ensimmäisenä Uotila lähtee selvittämään, mistä opiskelumotivaation puute johtuu.

– Usein taustalla on, että nuori on ihan hukassa sen kanssa, mitä haluaa tehdä. Kun lähdetään raottamaan, mistä asioista hän on kiinnostunut ja missä hän on hyvä, päästään keskustelemaan aloista. Silloin huomaa, että oppilaan silmissä alkaa syttyä lamppu.

Joskus nuori vastaa ohjauskeskustelussa kaikkeen ”emmä tiiä”. Tämäkään ei Uotilaa lannista.

– Koen erityisen motivoivaksi ne oppilaat, jotka sanovat, etteivät tiedä. Se tuntuu kutsulta lähteä pohtimaan asiaa.

Uotilalla on tapana keventää ja rentouttaa tunnelmaa juttelemalla muustakin kuin opinnoista, vaikkapa oppilaan jalkapalloharrastuksesta. Myös huumorista on apua jään särkemisessä.

Opo virittelee nuoren kanssa keskustelua siitä, minkätyyppinen TET-oppija tämä on. Ohjausmateriaaleja kahlaamalla vastaan saattaa tulla asioita, joista nuori huomaa olevansa viehtynyt.

Mikäli juttu ei lähde lentoon, Uotila antaa ohjattavalleen aikaa ja tilaa. Tässä kohtaa kuvaan tulee myös tiivis yhteistyö huoltajien kanssa.

– Annan kotiin tehtävän, jota nuori voi pohtia yhdessä vanhempiensa kanssa. Sitten sovimme parin viikon tai kuukauden päähän tapaamisen, jossa voi olla myös huoltaja mukana. Usein niissä tilanteissa aletaan jo saada sanaista arkkua auki – edes kyllä tai ei -vastauksia.

Ehkä sittenkin amiksesta korkeakouluun

Kun pienen paikkakunnan ainoa opo kaipaa kollegiaalista tukea, hän pirauttaa muiden paikkakuntien oppilaanohjaajille. Monessa tilanteessa vastauksia tai uusia ideoita saa myös opojen Facebook-ryhmästä.

Pikkukunnassa työskentelyn hyvä puoli on se, että oppilaiden lisäksi tutuiksi tulevat lähialueen jatko-opintomahdollisuudet ja paikalliset työnantajat.

Eero Uotila kutsuu työnantajia opon tunneille ja vierailee itse oppilaiden TET-paikoissa. Pyhtään yrittäjätapaamisissa hän on käynyt kertomassa muun muassa koulun TEPPO-toiminnasta eli työelämäpainotteisesta perusopetuksesta, jossa kouluopetus ja työssäoppimisjaksot vuorottelevat.

Työelämän kuulumisten avulla opo pysyy kärryillä työllisyysnäkymistä ja tulevaisuuden osaamistarpeista. Uotila haluaa korostaa nuorille, että tulevaisuudessa työntekijöillä pitää olla laajaa ja monipuolista osaamista.

– Kannattaa pysyä uteliaana eikä jättäytyä yhden koulutuksen varaan. Toivon nuorten ajattelevan, että ensimmäinen tutkinto ei ole lopullinen juttu vaan vasta työuran alku.

Suomi on ottanut tavoitteekseen lisätä korkeakoulutettujen määrää. Uotila ottaa tämän ohjauksessaan huomioon muistuttamalla ammattikouluun menijöitä jatkomahdollisuuksista. Ysiluokkalainen ei välttämättä tule ajatelleeksi, että saattaisi viiden vuoden päästä janotakin lisää osaamista.

– Saatan heittää, että hoida ne logistiikkaopinnot kunnolla, niin olet kohta insinööri ja tienaat tuplaten.

Onnistumisen iloa opo kokee, kun hän näkee työnsä vaikutukset.

– Tähän työhön ei leipäänny, kun näkee, että nuorilla on selkeämpi suunta ja kirkastunut katse. Innostus on hieno palkinto, ja se tarttuu puolin ja toisin.

Minna Hotokka

Vuoden opo valittiin Valtakunnallisilla opopäivillä 6.helmikuuta jo 36. kerran. Palkinnolla halutaan nostaa esille opinto-ohjaajien tärkeää roolia nuorten tukena liittyen esimerkiksi opintojen suunnitteluun, jaksamiseen, oman osaamisen tunnistamiseen sekä jatko-opintoja ja ammatinvalintaa koskeviin kysymyksiin. Valintaraadissa olivat mukana Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry:n ja Nuorten yrittäjyys ja talous NYTin edustajat yhteistyössä Suomen opinto-ohjaajat ry:n kanssa.