Rankaiseminen ei ratkaise työttömyyttä

Keskustelu työttömyydestä ja sen seurauksista on ajankohtaisempaa kuin kertaakaan tällä vuosituhannella. Suomen työttömyysaste on noussut yli 10 prosenttiin, EU:n korkeimmaksi. Pitkäaikaistyöttömyys lähenee tasoa, joka vallitsi viimeksi 1990-luvun synkeinä lamavuosina. Käsittelemme tässä kirjoituksessa, mitä työttömyys merkitsee työnhakijalle ja mihin toimenpiteisiin työllisyyspolitiikassa tulisi tämän tiedon valossa keskittyä. Keskeisimmäksi työllisyystoimeksi on nostettu työvoiman tarjonnan edistäminen erilaisten kontrolli- ja sanktiotoimenpiteiden avulla. Väitämme, että työvoiman sanktiointi ei ratkaise työttömyysongelmaa. 

Yksi merkittävimmistä syistä Suomen työllisyystilanteeseen on heikossa talouskasvussa. Suomi on ainoa EU-maa, jossa talous BKT:llä mitattuna on supistunut viimeiset puoli vuotta. Vuodesta 2024 alkaen kotimaista kulutuskysyntää ja luottamusta omaan talouteen ovat nakertaneet leikkaukset kansalaisten sosiaaliturvasta. Jo nyt tiedetään, että toteutetut leikkaukset osuvat ennen muuta yksinhuoltajiin ja työttömiin. Koska työttömät ovat muita useammin matalammin koulutettuja, leikkaukset ovat heikentäneet etenkin heidän toimeentuloaan. 

Kansainvälisten vertailujen (esimerkiksi European Social Survey) valossa työttömyys alentaa Suomessa toimeentuloa selvästi voimakkaammin kuin muissa Pohjoismaissa. Toimeentulon heikkeneminen näkyy vahvimmin matalimmin koulutettujen työttömien arjessa. SAK:n tuoreen kyselytutkimuksen perusteella ansiosidonnaisella olevien työttömien tulot ennen noin 25 prosentin veroa vähenivät 1377 eurosta 1300 euroon ja leikkaukset osuivat voimakkaammin naisiin miehiin verrattuna. Tällä hetkellä jo 43 prosenttia SAK:n kyselyyn vastanneista työttömistä arvioi, että rahat eivät riitä ruokaan tai vaatteisiin. Työttömyysturvaleikkaukset eivät kuitenkaan ole vaikuttaneet työttömien arvioon oman työttömyytensä syistä, joissa korostuvat edelleen korkea ikä ja kokoaikatyön tarjonnan puute.  

Työttömyysturvan muutoksia on ohjannut pyrkimys lisätä työvoiman tarjontaa. Työttömyysturvan porrastamista on perusteltu sillä, että alenevan toimeentulon pelko aktivoi työttömiä hakeutumaan nopeammin töihin. On huomattava, että suomalainen työttömyysturva on jo ennestään pohjautunut vahvoihin sanktioihin ja työttömyys on aiemminkin aiheuttanut merkittävää toimeentulon alentumista. Työvelvoitteen laiminlyönneistä ja edes siihen viittaavasta käyttäytymisestä on helposti seurannut työttömyysturvan menettäminen. Lähiaikoina sanktioiden odotetaan tiukentuvan merkittävästi entisestään. 

Heikko suhdanne tekee sanktioihin perustuvasta työllisyyspolitiikasta tehotonta. Työttömyyden syyt eivät ole työttömien passiivisuudessa tai ylimitoitetussa sosiaaliturvassa, vaan suhdannetilanteen aiheuttamassa työvoiman kysynnän vähäisyydessä. On havaittu, että työttömyysturvakarenssin saaminen voi heikentää työllistymisen mahdollisuuksia etenkin heikommassa asemassa olevien ja nuorten työttömien kohdalla työmarkkinoilta syrjäytymisen kautta. 

Olennaista on, että sanktioiden lisäksi myös työttömyysturvan leikkaukset voivat heikentää työllistymisen mahdollisuuksia etenkin matalammin koulutettujen työntekijöiden aloilla. On vahvaa tutkimusnäyttöä siitä, että työttömyyteen liittyvä hyvinvoinnin lasku aiheutuu heikentyneestä toimeentulosta pikemmin kuin esimerkiksi työttömyyteen liittyvistä psykologisista kuormitustekijöistä. 

Lyhyellä aikavälillä sanktiointia tehokkaampaa työllisyyspolitiikkaa olisivat vahvat kasvutoimenpiteet. Välittömiä myönteisiä vaikutuksia voitaisiin hakea esimerkiksi laajemmalla palkkatukijärjestelmää ja rajatuilla tai määräaikaisilla työnantajamaksujen helpotuksilla tai verotukseen kohdistuvilla ratkaisuilla. Lisäksi kohtuuhintaisen asuntotuotannon vahvistaminen matalasuhdanteessa lisäisi sekä työllisyyttä että parantaisi asuntojen saatavuutta tulevaisuudessa. Vaikka aikaisempien vuosikymmenten työllisyystöitä yleisesti pidetään tehottomana tempputyöllistämisenä, on väärin väittää, etteikö työvoiman kysyntään voida vaikuttaa muilla keinoilla. 

Pidemmällä aikavälillä on olennaista huomioida, että jos työnhakijan työkyky ja sosiaaliset suhteet heikkenevät työttömyyden aiheuttaman tulojen pienentymisen myötä, myös hänen mahdollisuutensa saada työtä heikkenevät. Voidaan ajatella, että työnantajat välttelevät sellaisten henkilöiden palkkaamista, jonka olemuksessa näkyvät köyhyyden tunnusmerkit kuten esimerkiksi luottotietojen puutteet tai hoitamattomat sairaudet. Siksi työttömyyden aikaisen toimeentulon tulisi turvata vähintään perustarpeet ja ehkäistä esimerkiksi ruoka- ja vaateturvattomuutta. 

Blogi on SAK:n tutkimusasiantuntija Ari-Matti Näätäsen ja Turun yliopiston professori Heikki Ervastin yhteiskirjoitus, joka on julkaistu ensimmäisen kerran Turun sanomissa 2.1.2026.