Etelä-Karjala-ohjelma 2026-2029 ja sen ympäristöselostus

Yleispalaute Etelä-Karjala-ohjelmasta 2026-2029

SAK pitää tärkeänä, että Etelä-Karjalan maakuntaohjelma kokoaa yhteen maakunnan keskeisimmät kehittämisen painopisteet. Ohjelma ei ole ainoastaan viranomaisten työkalu, vaan se tarjoaa näkökulmia laajasti eri toimijoille sekä avaa ymmärrystä siitä, miksi valitut teemat ovat merkityksellisiä ja mitä mahdollisuuksia ne luovat alueen elinvoimalle ja hyvinvoinnille.

Maakuntaohjelma toimii myös välineenä kuntien, viranhaltijoiden ja elinkeinoelämän työssä. SAK korostaa, että ohjelman toimeenpanossa on varmistettava työntekijöiden näkökulman vahva huomiointi. Työelämän laatu, osaamisen kehittäminen ja työelämän nivelvaiheiden tukeminen ovat edellytyksiä sille, että alue pystyy vastaamaan työmarkkinoiden muutoksiin. Ohjelman painotukset tulee kytkeä kuntien strategioihin, erityisesti työllisyysstrategioihin – siten, että ne aidosti tukevat työntekijöiden asemaa ja työmarkkinoille kiinnittymistä.

SAK katsoo, että ohjelman käytännön toteuttaminen edellyttää vahvaa sitoutumista kaikilta alueellisilta toimijoilta sekä konkreettisia toimenpiteitä, jotka parantavat työntekijöiden arkea, turvaavat osaavan työvoiman saatavuuden ja mahdollistavat uusien työpaikkojen syntymisen. Maakunnan tulevaisuuden elinvoimaisuus ja kestävä kehitys voidaan varmistaa vain, jos työntekijöiden ääni kuuluu aidosti päätöksenteossa ja ohjelman toimeenpanossa.

Tarkempi palaute ohjelmasta

Luku 5 Strategiset valinnat 2026-2029 (maakuntaohjelman kehittämistavoitteet)

SAK pitää tärkeänä sitä, että osaaminen on nostettu maakunnan kolmen pitkän aikavälin tavoitekokonaisuuden joukkoon. Nykyisten yritysten toimintaedellytyksien turvaamisen lisäksi osaamisella on suuri merkitys myös uusien yritysten sijoittumiselle alueella.

Osaava työvoima ja vetovoimaiset, vastuulliset työpaikat ovat Etelä-Karjalan kilpailukyvyn ja työllisyyden vahvistamisen perusta. Tämä edellyttää laaja-alaista ja tiivistä yhteistyötä työmarkkinaosapuolten, koulutusorganisaatioiden ja yritysten välillä.

Erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten merkitys alueen elinvoiman ja työllisyyden kannalta on huomattava, ja niiden tarpeiden huomioiminen osaamisen kehittämisessä on välttämätöntä.

Työvoiman saatavuus ja osaamisen jatkuva päivittäminen on nostettu ohjelmassa hyvin esiin kaikki koulutusasteet huomioiden. Panostamalla niihin voidaan turvata olemassa olevat työpaikat ja houkutella alueelle uusia investointeja.

Euroopan komission tunnistama ammatillisten osaajien riittämättömyys koskee myös Etelä-Karjalaa. Samaan aikaan työnantajien tarjoama koulutus on vähentynyt, ja hallituksen koulutusleikkaukset ovat heikentäneet aikuiskoulutuksen mahdollisuuksia. Tämä kehitys uhkaa suoraan osaavan työvoiman saatavuutta. Tilannetta voidaan, ja tulee, korjata hyödyntämällä EU:n rakennerahastoja entistä vahvemmin osaamisvajeen paikkaamiseen.

Osana puhdasta siirtymää yritysten liiketoimintamallit ja mm. valmistusprosessit muuttuvat, mikä heijastuu työntekijöiden työnkuviin sekä osaamistarpeisiin. Tämä ja ilmastotoimien työllisyysvaikutukset pitäisi arvioida maakuntasuunnitelmissa ja linjata työllisyyttä edistävistä ja ylläpitävistä toimista. Jos tietoa ei ole, mahdollisia negatiivisia sosiaalisia vaikutuksia ei minimoida, koska ehkäiseviä keinoja ja resursseja ei ole.  

Rakennerahaston ml. komission oikeudenmukaisen siirtymärahasto-tyyppisiä (JTF) varoja pitää kohdentaa puhtaan siirtymän eturintamassa olevan energiaintensiivisen teollisuuden ja laajasti energiatoimialan työntekijöiden osaamisen päivittämiseen ja työllisyyden edistämiseen. Myös ERS+ ja globaalirahastojen varoja pitäisi kohdentaa nykyistä enemmän työntekijöille oikeudenmukaista siirtymää vahvistaviin toimiin. Kohdennetaan varoja erityisesti työntekijöiden ja työttömien uudelleen- ja täydennyskoulutukseen ja työllisyyttä edistäviin toimiin. Osa EU:n ja kansallisesta vihreän siirtymän rahoituksesta kohdennetaan velvoittavana yritysten TKI- ja infrastruktuurin tukemisen lisäksi työntekijöiden osaamisen vahvistamiseen.