Tuottavuuden rakennuspalikoita ovat yhteisöllisyys, avoin vuoropuhelu ja kannustava johtaminen

Tuottavuus rakastaa työhyvinvointia. Tähän lauseeseen kiteytyy työelämän asiantuntijatalo Lähtijöiden tuoreen tutkimuksen ydinsanoma. Tutkimuksessa syvennytään siihen, millainen työhyvinvointi ja työssä viihtyminen vaikuttavat tuottavuuteen.

Monet tutkimukset kertovat, että työhyvinvoinnilla, työssä viihtymisellä ja työn imulla on positiivisia vaikutuksia tuottavuuteen. Tätä yhteyttä on kuitenkin vaikea konkretisoida.

– Me halusimme tutkia, mistä tekijöistä tuottavuutta lisäävä työhyvinvointi syntyy ja toisaalta, mikä sitä estää. Tämä on myös luonteva jatke aiemmille tutkimuksillemme, kertoo Liisa Holma Lähtijöistä. Hän on yksi tutkimuksen tekijöistä.

Tänä syksynä julkaistu tutkimus Tuottavuus rakastaa työhyvinvointia perustuu kirjallisuusanalyysiin, 35:n erilaisissa rooleissa toimivan henkilön haastatteluihin sekä kyselyyn, johon vastasi yli 2 200 henkilöä. Tulokset voidaan yleistää koskemaan laajasti suomalaisia työntekijöitä.

Tutkimuksen tärkeimpiä havaintoja on yhteisöllisyyden ja vuoropuhelun merkitys tuottavuutta kasvattavassa työhyvinvoinnissa. Tutkimuksen mukaan yhteisöllisyys on työpaikkojen supervoima, jota ei valitettavasti vaalita riittävästi. Yhteisöllisyys kytkeytyy avoimeen ja rakentavaan vuoropuheluun.

– Suomalaisilla työpaikoilla tarvitaan rutkasti nykyistä enemmän vuoropuhelua ja erilaisten ihmisten arvon ymmärtämistä. Myös hyvä johtajuus on edelleen liian monella työpaikalla hakusessa, Liisa Holma sanoo.

Kiinnostava on myös havainto siitä, että suorittava työ muistuttaa yhä enemmän asiantuntijatyötä ja asiantuntijatyöhön on tullut suorittavan työn piirteitä.

Liisa Holman mukaan oli yllätys, että pohjoismaiden välillä on huomattavia eroja, kun kysytään, mitkä seikat vaikuttavat siihen, että voit tehdä työsi hyvin. Suomessa korostuvat hyvä johtaminen ja esihenkilötyö (36 %) sekä mahdollisuus vaikuttaa työn sisältöön ja toteutustapaan (36 %). Ruotsissa ykkönen on toimiva työn ja vapaa-ajan tasapaino (46 %), toisena tulee riittävä palkka (31 %). Tanskassa puolestaan työntekijät painottavat fyysistä ja psyykkistä hyvinvointia (33 %) ja työssä viihtymistä ja hyvää tiimihenkeä (31 %).

– Muissa pohjoismaissa työntekijöiden näkökulma on laajempi ja se kattaa sekä työn että muun elämän. Meillä keskitytään tiukemmin työhön ja siihen suoraan vaikuttaviin tekijöihin.

Yhteisöllisyys ei synny itsestään

Lähtijöiden tutkimuksessa kaksi kolmesta vastaajasta (66 %) kertoi pitävänsä erittäin tärkeänä työyhteisöä ja lähimpiä työkavereita työssä viihtymisen kannalta.

– Mielikuva introverteista etätöissä viihtyvistä suomalaisista ei tutkimuksemme mukaan pidä paikkaansa, sillä enemmistö (77 %) vastaajista haluaa nähdä työkavereitaan kasvotusten säännöllisesti. Monille yhteisöllisyys ja hyvä työkaveruus ovat jopa palkkaa tärkeämpiä, Liisa Holma sanoo.

Hän korostaa, että johtamisella on yhteisöllisyyden rakentumisessa ratkaiseva rooli.

– Jokainen työntekijä voi vaikuttaa yhteishengen syntymiseen, mutta sitä ei voi ulkoistaa pelkästään yksilöille, vaan yhteisöllisyyttä pitää tietoisesti rakentaa ja siinä esihenkilöillä ja johtajilla on keskeinen rooli.

Yhteisöllisyys vahvistuu, jos työpaikalla vuorovaikutus on avointa ja kaikki tulevat kuulluksi. Menestyvät työpaikat ovat niitä, joissa johto osaa yhdistää yksilön vapauden ja työyhteisön tarpeet.

Tehokkuus viety jo liian pitkälle

Suomalaisten työpaikkojen helmasynti on pitkälle viety tehokkuusajattelu. Tiukasti tuloksiin keskittyvä ajattelu ei ruoki luovuutta ja innovatiivisuutta eikä siten edistä parhaalla mahdollisella tavalla työntekijöiden tuottavuutta.

– Meillä on tehostettu paljon, nyt olisi aika miettiä tiimien yhdessä tekemistä ja sen mahdollisuuksia. Kasvuyrityksistä tiedämme, että niissä juuri yhdessä tekeminen on oleellista, sillä luovuus edellyttää yhdessä oloa.

Liisa Holma kaipaa suomalaisten johtajien koulutukseen lisää johtamisen ja psykologian opintoja.

– Ihmisymmärryksen ja psykologisen osaamisen puute on järjetön ongelma meillä! Johtajien pitäisi ymmärtää ihmisten erilaisuutta ja sitä, mikä työntekijöitä motivoi.

Työpaikoilla pitäisi raivata aikaa työstä ja sen kehittämisestä keskustelemiseen niin, että kaikki saavat osallistua. Jos tilaa tällaiseen keskustelemiseen ei ole, työtekijät käyvät sitä helposti epävirallisesti.

– Silloin voi syntyä virhetulkintoja ja pahimmillaan huhut alkavat velloa.

Suorittava työ lähenee asiantuntijatyötä

Digitalisaation seurauksena asiantuntijatyön ja suorittavan työn erot kaventuvat vauhdilla. Monet koneet ja työkalut vaativat yhä enemmän syvällistä osaamista.

Tutkimukseen haastateltu työntekijä kuvasi muutosta näin:

”Perinteiset ammatit vähenevät, ja työntekijöistä on tullut yhä enemmän asiantuntijoita. Tekniikan ja robotiikan nopea kehitys tekee osaamisesta hyvin yksilöllistä – jos tällainen työntekijä sairastuu, hänen työlleen ei aina löydy korvaajaa. Monia aiemmin esihenkilöille kuuluneita tehtäviä on siirtynyt työntekijöille: ohjeistukset on usein englanniksi, ja sen mukana tulee vaatimus kielen osaamisesta. Järjestelmien käyttö ja tiedonhaku vaatii myös omaa aktiivisuutta, ja työpäivät venyvät helposti virallisten tuntien ulkopuolelle. Ennen työnjohto palveli työntekijää, nyt työntekijän on itse haettava tiedot ja ratkaistava ongelmat. Tämä on muuttanut työn luonteen ja lisää vaatimuksia.”

Liisa Holman mukaan johtajat eivät täysin ymmärrä, miten paljon suorittava työ on muuttunut, ja tämä turhauttaa työntekijöitä.

– Suorittavan työn johtamisessa tulisi yhä enemmän ottaa käyttöön samat työkalut kuin asiantuntijatyössä. Työntekijöille tulee tarjota mahdollisuus suunnitella omaa työtä ja ajankäyttöä. Erityisesti huomiota tulisi kiinnittää työn henkiseen kuormittavuuteen ja siihen, että työ ei valu toistuvasti vapaa-ajalle.

Puutteellinen palautuminen syö tuottavuutta

Vauhdilla etenevä digitalisaatio lisää työn kognitiivista kuormaa niin suorittavan työn tekijöillä kuin asiantuntijoilla. Ei ole tuulesta temmattua puhua digistressistä.

– Molemmilla työntekijäryhmillä virheiden pelko, jatkuvat ohjelmistopäivitykset ja teknisten ongelmien ratkaiseminen kuluttavat energiaa.

Tutkimusten mukaan työn kuormittavuus ja puutteellinen palautuminen syövät nopeasti tuottavuutta. Toisaalta tuottavuuden kannalta on tärkeää, että organisaatiot pysyvät mukana digitalisaation kehityksessä ja esimerkiksi osaavat hyödyntää tekoälyn tarjoamia mahdollisuuksia.

– Nopeassa muutoksessa johdon on tärkeää miettiä, miten varmistetaan riittävä osaaminen ja sen jakaminen, tuetaan työntekijöiden hyvinvointia ja löydetään tasapaino autonomian ja tehokkuuden välillä, Liisa Holma sanoo.

Pirjo Pajunen