Viisi kysymystä sopimisesta – SAK:n Rami Lindström vahvistaisi työehtosopimuksiin perustuvaa järjestelmää

Miksi on tärkeää pitää huolta Suomen työehtosopimusjärjestelmästä?

– Suomessa työn vähimmäisehdot tulevat pääasiassa työehtosopimuksista. Lainsäädännössä on toki sovittu reunaehdot tilanteisiin, joissa työehtosopimusta ei ole tai se kattaa vain osan työehdoista.

– Joissain maissa on lakisääteinen minimipalkka, mutta meillä Suomessa palkat on sovittu alakohtaisesti työehtosopimuksissa, joita sopivat työntekijöiden ammattiliitot yhdessä työnantajaliittojen kanssa. Palkkojen lisäksi työehtosopimuksissa on rutkasti lakia paremmin sovittuja asioita, kuten vuorolisiä, pidempiä vuosilomia, lomarahaa, sairausajan ja perhevapaiden palkkaa sekä tärkeitä työsuojelua koskevia säännöksiä, vain muutamia mainitakseni. Näitä ei olisi ilman työehtosopimuksia. 

Onko Suomen työehtosopimusjärjestelmä jäykkä ja toimimaton, kuten jotkut tahot väittävät?

– Pikemminkin päinvastoin. Yhdessä sopiminen on luonut hyvinvointia Suomelle jo vuosikymmenien ajan. Erityisesti poikkeuksellisissa ja epävarmoissa oloissa on tärkeää luoda yhdessä ennustettavuutta.

– Tämänkin kevään työmarkkinakierroksella on syntynyt jo kymmeniä ja taas kymmeniä sopimuksia, joissa sekä työnantajat että työntekijät ovat saaneet tavoitteitaan läpi. Muutamien sopimusten osalta työntekijät ovat joutuneet työtaistelun avulla vauhdittamaan sopimuksen syntymistä, mutta se on työntekijöiden oikeus.

Miksi työnantajapuolella esiintyy joskus vahvaakin halua purkaa suomalainen sopimisen malli?

– Vaikka yhdessä sopiminen on koko yhteiskunnan etu, yksittäisillä työnantajilla ja työnantajien etujärjestöillä on haluja repiä malli auki, jotta työnantajat voisivat päättää työehdoista itse. Paikallista sopimista ylistetään autuaaksi tekeväksi malliksi, jossa kaikki voittavat.

– Parhaimmillaan paikallisesti sopimalla voidaankin ottaa huomioon työpaikan erityisiä olosuhteita, mutta liian usein paikallisesta sopimisesta puhuttaessa tarkoituksena on saada ”joustoa” eli alittaa vähimmäistyöehdot. Ja jos työehdoista sitten sovitaankin paikallisesti, sopimisen raamit on tultava työehtosopimuksista ja sopijana on oltava työntekijöiden valitsema luottamusmies.

SAK on kritisoinut jyrkästi kokoomuksen työmarkkinaehdotuksia – miksi?

– Kokoomus on vaalien alla julkaisemissaan yrittäjyystavoitteissa valmis romuttamaan sopimista isolla kädellä. Se haluaisi, että työehtosopimukset eivät enää asettaisi vähimmäistasoa, vaan siitäkin voisi poiketa. Työehdoista pitäisi kokoomuksen mukaan pystyä poikkeamaan erityisesti järjestäytymättömissä yrityksissä. Siis niissä, jotka ovat valinneet olla osallistumatta yhdessä sopimiseen. Sopia pitäisi kuulemma voida myös luottamusvaltuutetun kanssa, jolloin linkki työehtosopimuksen solmineeseen ammattiliittoon ja sitä kautta tietoon ja osaamiseen katkeaisi.

– Viimeisenä kokoomus haluaa ”edistää työrauhaa”. Jos yhtään tunnen heidän retoriikkaansa, niin se tarkoittaa työntekijöiden lakko-oikeuteen kajoamista. Varmasti voinee sanoa, että kokoomuksen ehdotukset eivät edistä rauhaa työmarkkinoilla, vaan vahvasti päinvastoin.

Mitä toiveita SAK:lla on uudelle eduskunnalle sopimusjärjestelmän suhteen?

– Työehtosopimuksille perustuvaa järjestelmää olisi Suomessa syytä ennemminkin vahvistaa kuin murentaa. Sopimuksilla on mahdollista yhdessä edistää työmarkkinoilla asioita, joihin ei välttämättä löydy ratkaisuja politiikan kautta. Ne luovat myös vakautta yhteiskuntaan.

– Oli tuleva eduskunta ja sen valitsema hallitus millainen tahansa, sen olisi syytä yhtäältä vahvistaa sopimisen rakenteita ja toisaalta antaa työmarkkinaosapuolille tilaa ja rauhaa sopimiselle.

Tutustu tarkemmin SAK:n ensi vaalikauden sopimista koskeviin tavoitteisiin.