Työelämän ammattilaiset: Turvallisempien tanssituntien tekijä

Tanssinopettajana ei riitä, että on itse hyvä tanssija. Pau Kettusen työtä on tarjota turvallinen paikka, jossa itseään voi ilmaista tanssimalla.

”Äitini laittoi minut luovan tanssin tunnille, kun olin kolmevuotias. Luova tanssi vaihtui seitsemänvuotiaana nykytanssiin, ja kun olin yhdeksän, aloin tanssia lisäksi balettia. Tanssista tuli harrastus, jota en halunnut koskaan lopettaa.

Hakeuduin Kuopiossa musiikkilukion tanssilinjalle ja jatkoin ammattikorkeakoulu Savoniaan, jossa opiskelin tanssinopettajaksi. Myöhemmin suoritin Teatterikorkeakoulun tanssitaiteen maisterinohjelman ja tanssipedagogisen linjan.

Tanssilla voi ilmaista tunteita. Esimerkiksi kun lopetin edellisessä työpaikassani, viimeisenä opetuspäivänä laitoin biisin soimaan ja tanssin jäähyväiset. Jos olen kipeä enkä voi tanssia, minulta puuttuu purkautumiskanava. Tanssi on minulle ilmaisun ja olemisen muoto.”

Opettamiseen ei riitä, että on itse hyvä tanssija.

“Olen opettanut tanssia taaperoista kuusikymppisiin, mutta etenkin lapsia ja nuoria. Tanssiopistolla työhön kuuluu liikkeiden suunnittelua, musiikkien etsimistä, esitysten valmistelua ja puvustuksen suunnittelua sekä viestittelyä oppilaiden vanhempien kanssa.”

”Jos ei tunne tätä työtä, voi ajatella, että olen lasten viihdyttäjä, mutta taustalla tapahtuva ajatustyö, pedagoginen ote jää näkemättä. Itse saatan käyttää esimerkiksi kuvatukea opetuksessa, jotta lapset tietävät, missä järjestyksessä asiat tapahtuvat. Olen kiinnostunut siitä, miten erilaiset neurotyypit voi huomioida, mitkä ovat ne pienet keinot, joilla voin helpottaa oppilaan keskittymistä.

Opettamiseen ei riitä, että on itse hyvä tanssija. Tanssinopettajalta vaaditaan esimerkiksi ryhmänhallinnan ja tunnekasvatuksen taitoja. Joskus, jos lasten kanssa on niin levotonta, että tilanne voi mennä vaaralliseksi, täytyy vaikkapa ottaa kädestä kiinni ja seisauttaa tilanne. Tärkeintä on ehkäistä tilanne ennalta.”

En lähde siitä, miltä liike näyttää, vaan miltä se tuntuu.

“Työhöni tuo yllätyksellisyyttä, ettei koskaan tiedä, millä mielellä oppilaat tulevat tunnille. Koronaviruksen aikainen eristäytyminen näkyy nuorissa epävarmuutena ja arkuutena. On pitänyt opetella uudestaan sitä, miten ryhmässä toimitaan. Ei tarvitse pysyä etäällä toisistaan, ja piirissä voi pitää toista kädestä kiinni.

Opetuksessani on tärkeää, että tunnilla on turvallista. Käyn aina aluksi kuulemiskierroksen, jotta tiedän, miten oppilaillani menee. Jos ei halua sanoa mitään, ei ole pakko. Tanssitunnin aikana saatan kysyä jaksamisesta, ja tunteensa voi näyttää peukulla ylös- tai alaspäin.

Balettia opetan varmaankin aika eri tavalla kuin moni muu. En lähde siitä, miltä liike näyttää, vaan miltä se tuntuu. Jos mahdollista, tunnilla ei esimerkiksi ole peilejä, koska silloin on helpompi kääntää huomio sisäiseen tekemiseen.”

Helmiä ovat hetket, kun onnistuu tavoittamaan tanssijan katseen, josta välittyy hyvä tunne.

“Olen teini-iässä harjoitellut itse kärkitossujen kanssa siihen pisteeseen asti, että jaloistani tuli verta tossujen läpi. Minulla on ollut rasitusmurtumia reisiluussa, jalkapöydässä ja kantapäässä. Parantumisjaksot ovat olleet niin pitkiä, että olen joutunut opettelemaan uudestaan kävelemään.

Kivun kanssa tanssimista on ollut ihan liikaa, ja se on muovannut näkemystäni. Kerron oppilailleni, että tanssin ei tarvitse sattua.

Tanssinopettajan elämän helmiä ovat hetket, kun saa todistaa oppilaan onnistumisia. Sen tietää siitä, kun onnistuu tavoittamaan hetkeksi tanssijan katseen, josta välittyy hyvä tunne. Myös se tuntuu merkitykselliseltä, kun oppilas tulee vuosien jälkeen kertomaan, että sai tunnillani turvaa ja rohkaisua.

Vaikeinta puolestaan on se, jos oppilas ei koe pääsevänsä eteenpäin, eikä siinä hetkessä keksi ratkaisua. Isossa ryhmässä ei ehdi neuvoa jokaista kaikissa asioissa. Ammattitaitoa on se, että kukaan ei jää liikaa paitsi, vaan kaikki saavat kokea olevansa yhtä tärkeitä.”

“Tanssinopettajana yhteiskunnallista merkitystä on tuonut kouluttajana toimiminen tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden parissa. Olen itse muunsukupuolinen ja haluan järjestää myös pelkästään queer-ihmisille suunnattuja tanssikursseja.

Monet paikat tarjoavat periaatteessa turvallisia kursseja, mutta sanat ja käytännöt jättävät toivomisen varaa.

Koen yhteiskunnallisesti merkittäväksi myös sen, että nykyaikana, kun ihmiset viettävät yksin aikaa erilaisten ruutujen äärellä, tanssi tuo ihmiset liikkumaan yhdessä.”

Tämä juttu on osa SAK:n Työelämän ammattilaiset -sarjaa. Esittelemme noin kerran kuukaudessa SAK:n ammattiliittojen jäseniä ja heidän työtään.