Tanskan ay-liike taistelee kausityöntekijöiden oikeuksien puolesta
Maatalous ja puutarha-ala ovat Tanskassa täysin riippuvaisia ulkomaisesta työvoimasta, mutta kaikki työnantajat eivät noudata sääntöjä. Liitolle on melkoinen haaste tavoittaa eri puolilta maailmaa tulleet työntekijät – yhteistä kieltä ei välttämättä ole, ja monet pelkäävät avata suutaan.
Maatalous-, puutarha- ja viherrakentamisalojen työntekijöitä järjestävä 3F:n Vihreä ryhmä (Den Grønne Gruppe) panostaa sen vuoksi etsivään työhön.
– Ulkomaalaiset työntekijät käyvät usein porukalla ostoksilla halpakaupoissa, kuten Lidlissä. Yritämme päästä heidän kanssaan puheisiin kaupan pihalla, 3F:n Vihreän ryhmän varapuheenjohtaja Morten Fischer-Nielsen selittää.
Liitto tekee myös yhteistyötä katolisen kirkon kanssa.
– Järjestämme seurakuntien kanssa yhteisöruokailutapahtumia ja kutsumme niihin kausityöntekijöitä. Voimme samalla esitellä asiaamme ja kuulla, mitä työntekijöillä on sydämellään.
3F etsii ulkomaisia työntekijöitä myös sosiaalisessa mediassa, jossa on ryhmiä käytännössä kaikille kausityöntekijöille. Ryhmissä voi seurata, mitä työntekijät kirjoittavat työnantajistaan ja miten työntekijöitä kohdellaan.
Alihankkijakaruselli pyörii
3F-liitto yrittää luonnollisesti myös käydä työpaikoilla, mutta Tanskassa liitoilla on lupa työpaikkakäynteihin vain, jos työnantaja on allekirjoittanut työehtosopimuksen.
Ja vaikka työnantaja itse kuuluisikin työehtosopimuksen piiriin, se voi käyttää sopimuksetonta vuokratyöfirmaa. Ammattiliitolla on oikeus saada tietoonsa yrityksen käyttämät alihankkijat ja neuvotella niiden kanssa työehtosopimuksesta.
– Monesti käy kuitenkin niin, ettemme ehdi tehdä sitä, koska työnantaja sanoo irti toimeksiannon kyseisen firman kanssa ja turvautuu uuteen sopimuksettomaan firmaan. Tämä voi toistua kerta toisensa perään. Sanomme sitä alihankkijakaruselliksi. Työntekijät voivat silti olla samoja – joissain tapauksissa sama henkilö omistaa useita vuokratyöfirmoja ja siirtelee työntekijöitä firmasta toiseen, Morten Fischer-Nielsen kertoo.
Tällaiset järjestelyt johtavat usein siihen, että työntekijät jäävät ilman sopimuksen mukaista palkkaa ja muita etuja.
– Jos on ollut tarpeeksi huono-osainen kotimaassaan, on valmis tekemään uhrauksia paremman elämän puolesta, vaikkei sopimuksia ja lakeja noudatettaisikaan. Kausityöntekijät ovat usein velkaa niille, jotka ovat järjestäneet heille työpaikan. Heiltä vaaditaan yleensä rahaa tai vastapalveluksia, vaikka se onkin laitonta. Tiedämme esimerkiksi liettualaisten välikäsien perivän sata euroa siitä, että he järjestävät maanmiehelleen työpaikan.
Romanialainen ansaitsee kotimaassaan ehkä viisikymmentä senttiä tunnissa. Silloin tanskalaista kymmenen euron tuntipalkkaa pidetään hyvänä, vaikkei se ole kuin puolet työehtosopimuksen mukaisesta vähimmäispalkasta. Monet myös tyytyvät Tanskassa asuessaan toimeentulominimiin säästääkseen mahdollisimman paljon kotiinpaluuta varten.
– Voimme keskustella työntekijöiden kanssa vain, jos he luottavat meihin. Suhtautuminen ammattiliittoihin on lähes lähtömaasta riippumatta erilainen kuin pohjoismaalaisilla. Epäluulo on yleistä, Fischer-Nielsen toteaa.
Maatiloilla ja puutarha-alan yrityksissä on myös ulkomaisia harjoittelijoita – siis henkilöitä, jotka opiskelevat kotimaassaan ja tulevat Tanskaan harjoitteluun. Morten Fischer-Nielsen kertoo monien maksaneen isoja summia saadakseen harjoittelupaikan Tanskasta.
– Heillä voi olla 3 000–5 000 euron velat, joten he ovat työnantajan armoilla. Jos he valittavat lakien ja määräysten kiertämisestä, työnantaja voi irtisanoa sopimuksen, jolloin velkaantuneet harjoittelijat jäävät tyhjän päälle. Harjoittelijoita tulee lähinnä Brasiliasta, Vietnamista ja Filippiineiltä. Aiemmin Tanskaan tuli joukoittain harjoittelijoita Ukrainasta, mutta nyt ukrainalaisia koskevat samat ehdot kuin EU-kansalaisia, minkä ansiosta heillä on mahdollisuus vaihtaa työ- ja harjoittelupaikkaa.
Työtapaturmia pimitetään
Nijole Franck on yksi niistä, jotka auttavat ulkomaalaisia työntekijöitä. Hän toimii Vihreän ryhmän ay-sihteerinä Bjerringbo-Silkeborgin piirissä Jyllannissa. Hän on itse alkujaan liettualainen ja tekee parhaansa auttaakseen etenkin maanmiehiään.
– Olen nähnyt liettualaisten keskuudessa aivan karmeita juttuja. Työntekijät paiskivat ylipitkää päivää, viikkotunteja kertyy monesti yli 48, eikä niistä makseta mitään lisiä. Palautumisajoista ja vuorokausilevosta ei pidetä kiinni, Franck sanoo.
Hän kertoo monien työnantajien noudattavan sääntöjä – etenkin jos heillä on työehtosopimus. Toiset taas käyttävät hyväkseen sitä, että ulkomaalaiset työntekijät pelkäävät työpaikkansa puolesta eivätkä siksi uskalla puolustaa oikeuksiaan ja vaatia esimerkiksi palkanmaksun virheiden korjaamista.
– Seuraan liettualaisten someryhmiä. Minut tunnetaan niissä, ja työntekijät tietävät, että minulle voi kirjoittaa, jos tulee ongelmia.
Yksi suurimpia ongelmia on työsuojelun laiminlyöminen.
– Ulkomaisille työtekijöille sattuvia työtapaturmia ei aina raportoida. Esimerkiksi pitkät hiukset tai huppu voivat juuttua kuljetushihnaan. Jos työpaikalla sattuu jotain, työnantaja voi määrätä, että työntekijä palaa kotiin, soittaa ambulanssin vasta sieltä ja kertoo, että tapaturma sattui kotona. Näin työnantajan ei tarvitse kantaa vastuuta työtapaturmasta. Yhdessä tietämässämme tapauksessa liettualainen työnantaja selitti loukkaantuneen työntekijän pudonneen keinusta...
Ala-arvoiset asuinolot ja vuokra käteisellä
Liitto voi raportoida kunnalle ulkomaalaisten työntekijöiden ala-arvoisista asuinoloista ja pyrkiä julkistamaan asian.
– Työntekijät saattavat asua pienessä kopperossa tai lämmittämättömässä asuntovaunussa. Yksi asuntovaunu oli piilotettu latoon, niin ettei sitä voinut nähdä ulkoa. Työntekijät ovat myös saattaneet suostua näihin olosuhteisiin säästääkseen rahaa, Vihreän ryhmän varapuheenjohtaja Morten Fischer-Nielsen sanoo.
Jos työnantaja järjestää asumisen, vuokra maksetaan hyvin yleisesti käteisellä. Palkka tulee pankkitilille, mutta työntekijä käy pankkiautomaatilla ja palauttaa työnantajalle osan palkastaan vuokrana, mistä heille ei anneta kuittia.
– Tästä on kuitenkin puhuttu mediassa, ja työntekijät ovat tajunneet, ettei heidän tarvitse suostua sellaiseen.
Apuna yritysten yhteiskuntavastuu
Kaiken kaikkiaan hieman yli puolet maatalous- ja puutarha-alan työntekijöistä on työehtosopimusten piirissä.
– Isot toimijat ovat yleensä allekirjoittaneet sopimuksen, Morten Fischer-Nielsen sanoo.
Järjestäytymisasteen kohottamisessa liittoja onneksi auttaa niin sanottu CSR-politiikka, jolla tarkoitetaan yritysten yhteiskuntavastuuta. Esimerkkeinä voidaan mainita osuuskauppaliikkeen Tanskassa omistama Coop Amba, Lidl ja Salling Group.
– Jos jokin yritys on työtaistelutoimien kohteena, nämä kaupat eivät ota myyntiin kyseisen yrityksen tuotteita, tai nostavat niiden hintoja. Olemme ajaneet tätä asiaa jo ainakin viisitoista vuotta. Ympäristöasiat ja eläinten hyvinvointi ovat tärkeitä kuluttajille, joten miksei myös ihmisten hyvinvointi?
Michael Godtfredsen (käännös Aino Ahonen)
