Suomen Ikean pääluottamusmies Marcus Krogell: Osa-aikatyötä tehdään yhä enemmän, mutta vuoropuhelu työnantajan kanssa sujuu aiempaa paremmin
– Työnantaja on alkanut ymmärtää, että työpaikan kehittäminen on kaikkien edun mukaista. Tietoa ei ollut helppo saada silloin, kun aloitin luottamusmiehenä. Nyt työnantaja saattaa tulla oma-aloitteisesti kertomaan, mitä on tekeillä.
Näin sanoo Marcus Krogell, joka on toiminut kohta kymmenen vuotta Suomen Ikean pääluottamusmiehenä. Hän hoitaa tehtäviään Vantaan-tavaratalosta käsin.
Ikealla on tavaratalot myös Espoossa, Raisiossa, Tampereella ja Kuopiossa sekä lähipiste Jyväskylässä. Huonekalujätillä on Suomessa kaikkiaan noin 1 600 työntekijää, johtoporras poislukien 1 250.
Ikealla päätyivät alkuvuodesta yt-neuvottelut, joilla tähdättiin rakennemuutokseen ja tiettyjen toimintojen keskittämiseen. Yhtiö ilmoitti neuvottelujen alla, että Suomesta irtisanotaan korkeintaan 160 työntekijää ja maailmanlaajuisesti 7 500 henkeä.
Marcus Krogell kertoo joulukuun olleen rankka, mutta neuvottelujen sujuneen hyvässä hengessä. Kyse oli todellisista neuvotteluista, joiden tulokseen työntekijäpuoli pystyi vaikuttamaan.
– Ketään ei ole irtisanottu, mutta uuden organisaation paikat julistetaan haettavaksi. Työnantaja on sanonut, että kaikille yritetään löytää uusia tehtäviä.
Piti tulla historiantutkija – tulikin pääluottamusmies
Marcus Krogell tuli Ikeaan töihin vuonna 2005. Krogell oli opiskellut historiaa Helsingin yliopistossa, ja maisterintutkinnon suoritettuaan hän ajatteli työskennellä jonkin aikaa kaupan parissa ja etsiskellä samalla oman alansa töitä.
– Mutta sitten työni muuttuikin kokopäiväiseksi. Ja kohta minut valittiin Vantaan-tavaratalon luottamusmieheksi ja myöhemmin koko Suomen Ikean pääluottamusmieheksi. Mielestäni yliopisto-opinnot ovat kuitenkin auttaneet minua näiden tehtävien hoitamisessa, Marcus Krogell toteaa.
Iso osa pääluottamusmiehen ajasta kuluu sähköpostin äärellä, sillä lähes kaikki työntekijöiden yhteydenotot tulevat sähköpostitse. Muu aika menee neuvotteluissa ja kokouksissa. Hän myös kiertää tavaratalossa keskustelemassa työtovereidensa kanssa.
– Monesti työntekijät haluavat minut mukaan, kun heidän pitää neuvotella työnantajan kanssa. Ehkä siinä tilanteessa kokee olevansa heikoilla ja haluaa mukaan jonkun, jolle lait ja sopimukset ovat tuttuja.
Oma ilmoitus riittää nykyään sairaan lapsen hoitoon
Marcus Krogell on ollut vuodenvaihteesta lähtien myös Vantaan-tavaratalon työsuojeluvaltuutettu. Kaikissa Ikean Suomen-tavarataloissa tehty kysely osoitti, että suurimmaksi haasteeksi koetaan psykososiaalinen työympäristö – jaksaminen ja työmäärä.
– Osastolla työskennellään yksin, ja kiire vie helposti voimat.
Ikea on globaali konserni, ja Krogell kertoo, että varsinainen myyntityö on järjestetty kaikissa maissa samalla tavoin. Henkilöstökysymyksistä, esimerkiksi erilaisista eduista, sen sijaan voi neuvotella kansallisesti.
– Me otimme jo aika varhain käyttöön järjestelmän, jossa työntekijä ilmoittaa sairauspoissaolostaan itse. Sairauden takia voi olla pois 1+1+1 päivää, jos soittaa aamulla esimiehelle. Nyt sama järjestelmä on laajennettu koskemaan alle kymmenvuotiaan lapsen hoitoa, mikä helpottaa pienten lasten vanhempien elämää.
Työaikasuunnittelussa on Marcus Krogellin mukaan paljon parantamisen varaa. Ikealla on oma sisäinen säännöstönsä, jonka tarkoitus on taata yrityksen kaikille työntekijöille samat oikeudet kaikkialla maailmassa. Sen mukaan työntekijällä täytyy esimerkiksi olla vähintään joka neljäs viikonloppu vapaana, mutta Krogellin mukaan normiksi on valitettavasti muodostunut se, että töitä tehdään kolmena peräkkäisenä viikonloppuna.
Lisäksi neljän tunnin työvuorot ovat tavallisia.
Työnantajan kannalta on joustavaa, kun ruuhka-aikoina voi lisätä miehitystä, mutta työntekijöiden on vaikea tulla toimeen palkallaan. Krogell arvioi, että Suomessa noin 80 prosenttia Ikean työntekijöistä on osa-aikaisia, jos johtoporrasta ei lasketa mukaan.
Henkilöstön vaihtuvuus on suuri, vuositasolla noin neljäsosa, ja työntekijöiden keski-ikä on vain 32 vuotta. Se vaikeuttaa työntekijöiden järjestämistä, ja Marcus Krogell arvelee vain noin neljänneksen ikealaisista kuuluvan liittoon.
– Monilla on vahva usko omaan tulevaisuuteen, eivätkä he näe mitään syytä huoleen. Liittojen roolia ei tajuta, vaikka esimerkiksi osa-aikatyöhön voitaisiin puuttua, jos vain riittävän monet järjestäytyisivät, Krogell sanoo.
Jonny Smeds
