SAK, Akava ja STTK: Ilmastopolitiikassa tarvitaan kunnianhimoisia päästövähennyksiä, työllisyysvaikutusten arviointia ja osaamisen päivittämistä
Työllisyydestä ja palkansaajien koulutuksesta huolehtimisen on oltava olennainen osa ilmastopolitiikkaa. Tehtävä helpottuu, kun ilmastonmuutoksen torjunnan vaikutukset työllisyyteen ja osaamistarpeisiin ennakoidaan nykyistä paremmin.
Yksi onnistumisen edellytys on palkansaajajärjestöjen täysipainoinen ja tasapuolinen osallistuminen kansalliseen, alueelliseen ja toimialakohtaiseen ilmasto- ja energiapolitiikan valmisteluun, seurantaan ja toimeenpanoon.
– Oikeudenmukaisen siirtymän periaatteet on sisällytettävä parhaillaan uudistettavaan ilmastolakiin, SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta esittää.
Työllisyyden varmistaminen ja sen pitäminen hiilineutraalissa maailmassa voi edellyttää uutta osaamista työntekijöiltä. Toistaiseksi työpaikoilla tarvittavan uuden osaamisen merkitys on tunnistettu heikosti. Työssä olevien koulutukseen on panostettava nykyistä enemmän.
– Aikuiskoulutustarjontaa on kehitettävä tulevaisuuden tarpeiden mukaisesti ja on ratkaistava, miten työntekijöiden osaamista päivitetään työuran aikana. Näin palkansaajien kyky hallita muutostilanteita paranisi ja uhka työmarkkinoilta syrjäytymiseen pienenisi, STTK:n puheenjohtaja Antti Palola toteaa.
Keskeinen tutkimus-, kehitys- ja innovaatiopolitiikan tavoite tulisi olla uusien ja nykyistä kestävämpien työpaikkojen sekä elinkeinojen syntyminen ja nykyisten uudistaminen kohti hiilineutraalisuutta. Kiertotalouden ja teknologiainnovaatioiden lisäksi pitäisi edistää nykyistä huomattavasti painokkaammin hiilineutraalin yhteiskunnan rakentamista sosiaalisesti oikeudenmukaisesti. Tämä edellyttää miljardien eurojen investointeja sekä lisäpanoksia tutkimus-, kehitys- ja innovaatiopolitiikkaan. Sekä julkinen että yksityinen tutkimus- kehitys- ja innovaatiorahoitus on kuitenkin laskenut Suomessa huolestuttavasti jo vuosikymmenen.
– Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiorahoituksen suunta on huolestuttava. Hallituksen on pikaisesti tehtävä konkreettinen suunnitelma julkisen tutkimus-, kehitys- ja innovaatiorahoituksen osuuden vuosittaisesta nostamisesta. Vuoteen 2030 mennessä sen pitäisi olla neljä prosenttia Suomen bruttokansantuotteesta, Akavan puheenjohtaja Sture Fjäder toteaa.
