Hiljainen tieto on työntekijälle kilpailuvaltti

Kun työyhteisössä on hyvä ja turvallinen ilmapiiri, siirtyy kokemusperäinen tieto sukupolvelta toiselle onnistuneesti

Lihatiskillä konkarimyyjä kauhaisee kerralla pyydetyn 400 grammaa jauhelihaa vaa’alle. Keltanokalta tämä tuskin onnistuisi. Tätä ei voi oppia kirjoista tai kursseilta – hiljainen tieto karttuu kokemuksen kautta.

Silmämääräisen arvioinnin taitoa on hankala opettaa, mutta moni muu tieto ja taito on jaettavissa. Konkari voi siirtää tietämystään vaikkapa materiaalien käyttäytymisestä tai asiakkaiden kohtaamisesta.

Kehittämispäällikkö Juha Antila SAK:sta huomauttaa, että työpaikoilla suhtaudutaan hiljaiseen tietoon hyvin eri tavoin. Yhdessä sitä arvostetaan ja hyödynnetään, toisessa jätetään huomiotta.

– Yrityksen ja työn onnistumisen kannalta oleellisen hiljaisen tiedon siirtäminen olisi järkevää. Kaikki hiljainen tieto ei kuitenkaan ole hyödyllistä, myös negatiiviset asiat voivat periytyä. Joskus hiljainen tieto voi olla myös vanhentunutta, hän huomauttaa.

Hyvän lapiomiehen tietotaito ojankaivuusta kävi arvottomaksi, kun kaivurinkuljettaja tuli työmaalle tekemään samaa hommaa.

Arvostuksen merkki

Olennainen hiljainen tieto on työntekijälle työmarkkinoilla kilpailuvaltti. Juha Antila tähdentääkin, että valttiaan ei välttämättä kannata luovuttaa tuosta vain nuoremmille kollegoille.

– Etenkin toimihenkilöpuolella on esimerkkejä tilanteista, joissa vanhan työntekijän on pitänyt opettaa oma työnsä ulkomaalaiselle alihankkijalle. Kiitokseksi perehdytyksestä konkari on saanut irtisanomisilmoituksen.

Antilan mukaan ehdottomia edellytyksiä onnistuneelle hiljaisen tiedon siirtämiselle ovat turvallisuus, luottamus ja arvostus. Työntekijän pitää pystyä luottamaan siihen, että mitään pahaa ei tapahdu, jos hän jakaa kokemustaan ja ymmärrystään.

Kun ei tarvitse pelätä potkuja, moni jakaa auliisti oppejaan.

– Onhan se arvostuksen merkki, että työntekijää pyydetään jakamaan osaamistaan. Se kertoo, että työyhteisö kunnioittaa hänen kokemustaan.

Ihannetapauksessa hiljaista tietoa aletaan siirtää suunnitelmallisesti jo hyvissä ajoin ennen kuin konkari jää eläkkeelle. Opettaminen, neuvominen ja ohjaaminen vie aikaa.

Viisas esihenkilö järjestää työtehtäviä niin, että ohjaukselle jää aikaa.

– Tulos on huono, jos perehdyttäminen on ilmainen ekstratyö omien töiden päälle.

Uskaltaako kysyä?

Tekoäly saattaa muuttaa hiljaisen tiedon jakamista.

– Toistaiseksi tekoäly ei ole mullistanut työntekoa SAK:laisilla aloilla. Teknologian kehittyessä tilanne voi kuitenkin olla tulevaisuudessa toinen. Vastaisuudessa yritykset ehkä pystyvätkin jollain konstilla tallentamaan hiljaista tietoa, Juha Antila sanoo.

Myös työyhteisöjen kansainvälistyminen saattaa vaikuttaa kokemusperäisen tiedon siirtymiseen.

Jos yhteinen kieli on heikko englanti, on kokemuksista kertominen hyvin hankalaa. Samoin kulttuurierot voivat vaikeuttaa perehdyttämistä. Antilan mukaan joissakin kulttuureissa vanhempien sukupolvien kunnioittaminen voi estää neuvojen kysymisen kokeneemmalta.

– Joillakin aloilla nämä ovat jo nyt tuttuja ilmiöitä, hän sanoo.

”Hyvät neuvot kannattaa ottaa vastaan missä iässä tahansa”

– Työkoneilla ei ole aivoja. Joka ikinen kerta pitää itse ajatella, mitä työkoneelle syöttää. Se haukkaa samalla tavalla puupalikan ja sormenpätkän. Tämän opin ansiosta minullakin on kaikki sormet tallella, Harri Hankkila, 60, muistelee lämmöllä 1980-luvulla kesätöissä konkarilta saamaansa neuvoa.

Hankkila opiskeli alun perin puusepäksi, mutta vaihtoi alan töiden vähentyessä kirvesmiehen hommiin. Nyt hän työskentelee ISS-palveluissa Tampereen yliopiston pienrakennustöissä.

Hankkila muistelee, miten vielä hänen nuoruudessaan keltanokat pääsivät ensin kokeneen kollegan työpariksi oppimaan. Nyt oletetaan, että koulun penkiltä tulevan pitäisi osata kaikki tarvittava, hän ajattelee.

Annettavaa nuoremmilleen Hankkilalla olisi. Hän haluaisi muun muassa tähdentää sitä, että läpi työuran kannattaa olla avoin ohjeille ja neuvoille. Se tapa, jolla on aina ennenkin tehty, ei ole välttämättä paras.

– Tämä avoimuus toimii molempiin suuntiin. Nuorikin voi joskus hoksata jonkun paremman konstin.

Toisen tärkeän opin Hankkila on itse saanut kantapään tai ehkä paremminkin polvien kautta. Mies on nyt tuki- ja liikuntaelinvaivojen vuoksi osatyökyvyttömyyseläkkeellä ja tekee kolmipäiväistä viikkoa.

– Nuorempana sitä kantoi voimansa tunnossa isoja kuormia yksin ilman apuvälineitä. Nyt näiden vaivojen kanssa sitä ymmärtää, että oikeaoppiset työotteet ja painorajat ovat ihan tarkoituksella olemassa, hän sanoo.

Hän toivoo, että hiljainen tieto nousisi vielä arvoonsa ja ymmärrettäisiin, mikä merkitys on konkarien ja tulokkaiden työpareilla. Ilman työnjohdon ja työnantajan tukea hiljainen tieto ei siirry.

”Hiljaista tietoa ei pitäisi olla”

Vantaalaisella Tarja Saarenmaalla, 64, on takanaan pitkä työ- ja luottamustoimihistoria lehtitaloissa ja kustantamoissa. Ura alkoi jo koululaisena Etelä-Saimaa lehden lähettinä. Nyt hän on Mediaseppien ilmoitusvalmistaja ja taittaja. Työkaveriensa etua hän on valvonut luottamusmiehenä parikymmentä vuotta.

Luottamusmiehenä aloittaessaan Saarenmaa sai tuta, millaista on, kun hiljainen tieto ei siirry edeltäjältä seuraajalle.

– En saanut minkäänlaista oppia tai neuvoa, en paperin paperia. Kaikki piti selvittää ja opetella itse, hän sanoo.

Onneksi Saarenmaan isä osasi entisenä luottamusmiehenä vinkata liiton kursseista. Saarenmaa ilmoittautuikin ensimmäiselle mahdolliselle uusien luottamusmiesten kurssille. Sittemmin hän on osallistunut innolla liiton koulutuksiin.

– Siinä on ensimmäinen neuvoni uusille luottamusmiehille ja työsuojeluvaltuutetuille. Liiton kursseilta saa valtavasti hyvää oppia. Kursseilla myös verkostoituu kollegojen kanssa.

Toinen neuvo on jatkoa ensimmäiselle: Verkostoidu, kysy neuvoa ja ota oppia luottamusmieskollegoiden kokemuksista.

Omalta isältään Saarenmaa on ammentanut oppia myös neuvotteluihin.

– Isä opasti, miten asiat saattavat neuvotteluissa riidellä, mutta eivät koskaan ihmiset. Tämän opin tahtoisin jakaa nuoremmillekin.
Parinkymmenentä vuotta luottamusmiehenä ovat opettaneet myös, että vaikeatkin asiat pitää uskaltaa ottaa puheeksi. Selän takana pahan puhuminen ja kyräileminen ei johda mihinkään hyvään.

Kiusaamistapausta taannoin selvitellessään Tarja Saarenmaa ymmärsi, että työnantaja ottaa työyhteisön murheet tosissaan, kunhan hän oivaltaa, että kyse on todellisesta ongelmasta.

Saarenmaan puhuessa käy selväksi, että hän ei pidä hiljaisesta tiedosta. Hän ajattelee, että kaikki työyhteisöä ja kollegoita hyödyttävä tieto pitää jakaa.

– Kun kohta luovun luottamusmiehen pestistä, jaan auliisti kaiken osaamiseni mahdolliselle seuraajalleni. Samoin varsinaisessa työssäni kerron heti kaiken työn kannalta olennaisen kollegoilleni.

Anu Vallinkoski