– Näemme, että ulkomaiseen työvoimaan liittyy suoranaista orjakauppaa, sanoo Ruotsin rakennustyöläisten liiton eli Byggnadsin sopimussihteeri Torbjörn Hagelin.
Ruotsiin muista Euroopan unionin maista lähetetyistä 20 000 työntekijästä noin 14 000 työskenteli viime vuoden joulukuussa rakennus- ja maansiirtoalalla.
EU:n viisitoista vuotta sitten toteutuneen laajentumisen jälkeen Ruotsin ammattiliittojen keskusjärjestön LO:n jäsenliittojen on ollut Torbjörn Hagelinin mukaan huomattavasti vaikeampi valvoa sopimusten noudattamista.
Ruotsissa valvonnasta huolehtivat työmarkkinaosapuolet. Valvonta ei ole viranomaisten vastuulla, eivätkä työehtosopimukset ole yleissitovia. Silti sopimusten piirissä on 90 prosenttia työvoimasta.
Lähinnä Itä- ja Keski-Euroopan EU-maista lähetettyjen rakennustyöläisten tulo sekä rakennustyömaiden yhä pitemmät aliurakointiketjut vaikeuttavat valvontaa.
– Isot maanlaajuiset rakennusyhtiöt ovat ryhtyneet käyttämään tällaisia pitkiä ketjuja. Ketjun pari kolme ensimmäistä lenkkiä ovat jokseenkin rehellisesti toimivia yrityksiä. Epäreilut yritykset löytyvät ketjun alapäästä, Torbjörn Hagelin sanoo.
Monien Byggnadsin tapaaminen työntekijöiden asema on heikko.
– Useimpia uhkaillaan. Monesti he joutuvat allekirjoittamaan kaksi eri sopimusta. Toinen on työntekijän ja yrityksen välinen, toista näytetään Ruotsin viranomaisille ja ay-järjestöille.
Edes Byggnadsin jäseneksi liittyneet lähetetyt työntekijät eivät uskalla kertoa avoimesti työehdoistaan, Hagelin paljastaa.
– Ei, koska siinä tapauksessa yritys lähettää heidät takaisin kotimaahan, ja siinä menee toimeentulo.
Byggnadsin kohdalle on sattunut myös pääurakoitsija, joka on antanut aliurakoitsijoiden työntekijöille omalla logollaan varustetut työvaatteet, mikä vaikeuttaa huomattavasti valvontaa kyseisellä työpaikalla.
Rakennussektorilla on kuitenkin ollut jo jonkin aikaa voimassa sekä sopimuksiin että lainsäädäntöön perustuva pääurakoitsijan vastuu, jonka mukaan pääurakoitsijalla on oltava luettelo kaikista työmaan aliurakoitsijoista.
Sekä Byggnadsin että muiden liittojen toimitsijoiden jokapäiväiseen työhön kuuluu ensisijaisesti sopimusten mukaisten palkkojen ja työehtojen valvonta. Ruotsin järjestelmässä useimmat sopimusrikkomukset ratkaistaan paikallisilla neuvotteluilla kullakin työpaikalla.
Torbjörn Hagelin arvioi, että Byggnadsin toimitsijat käyvät vuosittain tuhansia tällaisia neuvotteluja.
Ellei asiaa pystytä ratkaisemaan paikallisesti, neuvottelut siirtyvät keskustasolle. Silloin liiton ja työnantajan asianomaisen pääkonttorin neuvottelijat yrittävät päästä sopuun sopimuksen yhteisestä tulkinnasta. Byggnads käy vuosittain noin 350 sellaista neuvottelua.
Byggnadsin sopimuksiin kohdistuvat rikkeet koskevat tavallisimmin palkkoja, matkakorvauksia, päivärahoja ja lomia. Vakavimmat rikkomukset liittyvät työsuojeluun, Torbjörn Hagelin selittää.
– Meidän jäsenemme altistuvat asbestille ja pölylle, ja työpaikalla sattuu esimerkiksi putoamisesta aiheutuvia työtapaturmia.
Elleivät osapuolet pääse neuvotteluissa yksimielisyyteen, he voivat viedä kiistan työtuomioistuimeen. Se on erityistuomioistuin, jonka päätöksiin ei voi hakea muutosta, eli sen päätös jää voimaan.
– Viemme työtuomioistuimeen keskimäärin neljä viisi juttua vuodessa, mutta viime vuonna tapauksia oli vain kaksi.
Ruotsalaisessa järjestelmässä myös työtuomioistuin painostaa osapuolia. Ennen asian ottamista varsinaiseen käsittelyyn pidetään alustava käsittely, jossa tuomioistuimen juristit yrittävät vielä viimeisen kerran saada osapuolet sopimaan asia keskenään.
Ruotsin ay-liikkeen lakitoimiston LO-TCO Rättsskyddin toimitusjohtaja Dan Holke ei halua viranomaisten sekaantuvan palkkojen ja työehtojen valvontaan. Holken mukaan liitoilla on huonoja kokemuksia työmarkkinoita valvovista viranomaisista. Hän mainitsee esimerkkinä Ruotsin työympäristöviraston Arbetsmiljöverketin, jonka pitäisi vähäisin resurssein valvoa kaikkea työympäristöä.
– Kun valvonta on liiton vastuulla, kaikki jäsenet ja luottamusmiehet voivat toimia työpaikoilla meidän silminämme ja korvinamme. Viranomaisvalvontaa harjoitetaan enemmänkin virkamiehen toimistosta käsin. Silloin sopimusrikkeitä on vaikeampi havaita.
LO:n jäsenliitoilla on 1,4 miljoonaa jäsentä ja noin 150 000 luottamusmiestä, joten työpaikoilla on runsaasti väkeä, jotka voivat ilmoittaa epäkohdista.
Liitot turvautuvat LO-TCO Rättsskyddiin, kun neuvottelut ovat päätyneet umpikujaan eikä liitolla ole käytettävissään omia juristeja.
Mitkä ovat tavallisimpia sopimusrikkomuksia?
– Työnantaja joko jättää palkan maksamatta tai maksaa liian vähän. Puolet meidän tapauksistamme liittyy siihen.
90–95 prosentissa tapauksista asiasta sovitaan juristin otettua yhteyttä työnantajaan.
Mitkä ovat vakavimpia rikkomuksia?
– Pahimpia ovat ne, joissa työntekijä irtisanotaan tai erotetaan ilman asiallista syytä. Meille tulee kaiken aikaa tasaisena virtana sellaisia tapauksia.
Näissäkin tapauksissa toimisto neuvottelee työnantajan kanssa. Tavallinen ratkaisu on se, että työntekijä saa vahingonkorvauksena tietyn määrän kuukausipalkkoja. Ruotsin työsuhdelain määräykset luovat tällöin pohjan liittojen käymille neuvotteluille. Jos henkilön työsuhde on kestänyt alle viisi vuotta, tuomioistuimet voivat määrätä työnantajan maksamaan hänelle enimmillään 16 kuukausipalkkaa. Pitemmässä työsuhteessa vahingonkorvaus on vielä korkeampi.
– Kaikista irtisanomisista vain prosentti tai muutama promille ratkaistaan tuomioistuimissa.
Carl von Scheele / Freelancer