EN – Uudistettu Euroopan sosiaalinen peruskirja: Suomen neljästoista määräaikaisraportti

Ulkoasiainministeriö
kirjaamo.um@formin.fi

Lausuntopyyntönne 7.11.2018/Dnro HEL7M0591-24

Pyydettynä lausuntonaan Suomen palkansaajakeskusjärjestöt Suomen Ammattiliittojen keskusjärjestö SAK ry, Akava ry ja Toimihenkilökeskusjärjestö STTK ry lausuvat otsikkoasiassa seuraavaa:

Artikla 8: Naistyöntekijöiden oikeus suojeluun raskauden ja synnytyksen yhteydessä

Vaikka raskaussyrjintä on lailla kielletty, se on yhä ajankohtainen tasa-arvo-ongelma työelämässä. Syrjintä vaikuttaa naisten urasuunnitelmiin, perhevapaiden tasapuoliseen hyödyntämiseen sekä perheen perustamissuunnitelmiin. Tasa-arvovaltuutettu arvioi, että jopa noin puolet valtuutetulle tulevista yhteydenotoista liittyy syrjintään raskauden tai perhevapaan perusteella. Syrjintä liittyy nimenomaisesti naisiin ja vaikuttaa näin heidän uraansa ja asemaansa työelämässä.

Erityisen alttiita syrjinnälle raskauden ja perhevapaiden perusteella ovat jo valmiiksi heikoimmassa työmarkkina-asemassa, kuten määräaikaisissa ja/tai osa-aikaisissa työsuhteissa oleviin naisiin.

Artikla 16: Perheen oikeus sosiaaliseen, oikeudelliseen ja taloudelliseen suojeluun

Perustoimeentulotuen siirto kunnilta Kelan hoidettavaksi vuoden 2017 alusta tavoitteli toimeentulotukijärjestelmän yksinkertaistamista sekä tuen hakijoiden yhdenvertaisuuden lisäämistä. Niin sanottu Kela-siirto ei kuitenkaan onnistunut ja hakemusten käsittelyaikataulu venyi jättäen tuen tarvitsijat tuetta pahimmillaan jopa useaksi kuukaudeksi.

Kelan tietojen mukaan perustoimeentulotuen siirron yhteydessä havaittiin myös toimeentulon tarvitsevien määrän kasvu. Yhtenä selittävänä tekijänä on pääministeri Sipilän hallituksen vuonna 2015 tekemät indeksijäädytykset perusturvaetuuksiin. Indeksijäädytyksiä ei ole peruttu.

Suomi on saanut huomautuksia Euroopan neuvoston sosiaalisten oikeuksien komitealta perusturvaetuuksien alhaisesta tasosta. Maan hallituksen tekemät indeksijäädytykset osuvat erityisesti perusturvaetuuksiin, kuten sairausvakuutuksen vähimmäispäivärahoihin ja takuueläkkeisiin. Hallitus on pyrkinyt paikkaamaan jäädytyksien vaikutuksia korottamalla sairausvakuutuksen vähimmäispäivärahan tasoa työmarkkinatuen tasolle. Tasokorotus ei kuitenkaan riitä täysimääräisesti paikkaamaan sitä ostovoiman heikentymistä, joka indeksijäädytykset aiheuttivat perusturvan varassa eläville.

Artikla 17: Lasten ja nuorten oikeus sosiaaliseen, oikeudelliseen ja taloudelliseen suojeluun

Suomessa alle 3-vuotiaiden osallistuminen varhaiskasvatukseen on alemmalla tasolla kuin muissa Pohjoismaissa. Sipilän hallitus on tehnyt useita toimia, jotka vaikuttavat varhaiskasvatukseen osallistumista. Maan hallitus on muun muassa rajannut varhaiskasvatusoikeutta ja suurentanut ryhmäkokoja.

Palkansaajakeskusjärjestöjen mukaan jokaisella lapsella tulee olla aito oikeus varhaiskasvatukseen. Pääministeri Sipilän hallitus on kuitenkin rajoittanut subjektiivista päivähoito-oikeutta. Rajaamalla oikeus varhaiskasvatukseen vanhempien tilanteen mukaan asetetaan lapset eriarvoiseen asemaan. Rajaus jättää ulos varhaiskasvatuksen piiristä usein myös ne lapset, jotka sitä eniten tarvitsevat.

Turvallisessa oppimisympäristössä keskeisessä roolissa on huomioida yleiseen turvallisuuteen liittyvät tekijät sekä opetushenkilökunnan roolit ja vastuut. Turvallisesta oppimisympäristöstä puhuttaessa palkansaajakeskusjärjestöt haluavat kiinnittää huomion myös koulu- ja opiskeluviihtyvyyteen. Edelleen olisi syytä kiinnittää laajemmin huomio kiusaamisen ehkäisemiseen kaikilla koulutusasteilla. Kiusaamisen kauaskantoiset vaikutukset yksilön elämänkulkuun tulee ottaa vakavasti. Uuteen lukiolakiin on kirjattu kiusaamisen ehkäisy. Palkansaajakeskusjärjestöt pitävät tätä hyvänä, sillä se ilmentää asian vakavuutta. Ammatillisen koulutuksen uudistus kuitenkin siirtää oppimista yhä enemmän työpaikoille ja oppilaitoksen ulkopuolisiin oppimisympäristöihin. Turvallisuuteen liittyvät kysymykset tulee ottaa huomioon kaikissa oppimisympäristöissä. Vastuut oppilaitoksen ja työelämän kesken tulee määritellä selkeästi.

Koulutukseen hakeutuminen on Suomessa hyvällä tasolla. Ikäluokasta noin 98 prosenttia hakeutuu perusasteen jälkeen toiselle asteelle. Keskeyttämisluvut ovat olleet 2000-luvun laskusuunnassa, mutta silti toisen asteen opinnot keskeyttävät ikäluokasta reilu 10 prosenttia: lukiolaisista noin neljä prosenttia ja ammattiin opiskelevista reilu kuusi prosenttia. Palkansaajakeskusjärjestöt pitävät tilannetta huolestuttavana, sillä ilman toisen asteen koulutusta työmarkkina-asema on heikko. Esimerkiksi oppivelvollisuuden pidentäminen 18-vuoteen voi olla keino taata toisen asteen tutkinto koko ikäluokalle sekä estämään nuorten syrjäytymistä. Koulupudokkuuden ehkäisyssä painottuu ohjaus ja nivelvaiheen tuki sekä ohjauksen, nuorisopalvelujen ja opiskelijahuollon yhteistyön kehittäminen.

Artikla 19: Siirtotyöntekijöiden ja heidän perheidensä oikeus suojeluun ja tukeen

Suomen kotouttamispolitiikassa painotetaan nykyisin maahanmuuttajien osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen tärkeyttä sekä toimivien ja joustavien koulutuspolkujen roolia työllistymisen edesauttamisessa ja muutenkin kotoutumisessa. Osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen käytäntöihin tarvitaan kuitenkin edelleen paljon parannuksia. Maahanmuuttajien aiempaa osaamista ja suoritettuja opintoja ei edelleenkään kyetä tunnistamaan koulutusjärjestelmässä tai työelämässä riittävästi, eikä palveluista ja toiminnasta viestiminen tai yhteistyö eri tahojen välillä ole riittävää.

Kotouttamiskoulutuksen yhtenä ongelmana on, että työllistymistä on alettu suunnittelemaan vasta kielen oppimisen ja muun kotoutumisen jälkeen. Pahimmillaan tällainen prosessi hidastaa työelämään siirtymistä sekä passivoi ja turhauttaa aikuisia työnhaluisia ihmisiä. Yhteyksiä yrityksiin ja työnantajiin tulee kotoutumiskoulutuksessa lisätä ja kieliopinnot mahdollistettava sekä työssä että opinnoissa oleville. Työelämälähtöisyyttä voidaan edistää tarjoamalla aiempaa räätälöidympää koulutusta yksilöllisten tarpeiden mukaisesti ja sitä myös osa-aikaisesti ja iltaisin.

Kotouttamiskoulutuksen kilpailutusta on kritisoitu siitä, että valinnan ratkaiseva kriteeri on usein edullinen hinta eikä niinkään laatu – esimerkiksi laadun merkitys on jossain tapauksissa ollut vain 25 prosenttia ja hinnan 75 prosenttia. Jatkuvat kilpailutukset kuitenkin heikentävät koulutuksen kehittämistä ja valmiita yhteistyökuvioita alueen työnantajien kanssa.

Hallituksen uudessa esityksessä eduskunnalle laiksi kotoutumisen edistämisestä (HE 96/2018) ehdotetaan säädettäväksi uusi laki kotoutumisen edistämisestä ja samalla kumottaisiin voimassa oleva kotouttamislaki. Maakuntauudistuksen myötä monet aiemmin kunnalla olleet kotouttamiseen liittyvät tehtävät siirtyvät maakunnan vastuulle.

Palkansaajakeskusjärjestöjen mukaan maakunnan olisi yhteistyössä kunnan ja muun viranomaisen kanssa huolehdittava kotoutumista edistävien palvelujen yhteensovittamisesta siten, että ne muodostavat maahanmuuttajien tarpeisiin vastaavia palvelukokonaisuuksia ja -ketjuja. Suurin haaste liittyy siihen pystyvätkö kunnat ja maakunnat tekemään saumatonta yhteistyötä kotoutumispalvelujen saatavuuden edistämiseksi sekä tarvittavien resurssien allokointi. Maakunnan ja kunnan välinen tehtävänjako kotouttamisessa ei ole kattavasti määritelty ja jää osittain epäselväksi.

Kotouttamispalveluiden toteuttamiseen liittyy samoja ongelmia ja riskejä kuin muutenkin työvoimapalveluiden (kasvupalveluiden) toteuttamisessa markkinaehtoisilla ratkaisuilla. Suurin haaste on, miten turvataan palvelujen saatavuus ja maahanmuuttajien oikeudet sekä yhdenvertainen asema palvelujen käyttäjinä.

Kasvupalvelujen monituottajamalliin sisältyy valinnanvapaus ja asiakkaiden itseohjautuvuus. Kielitaidottomana moinen itseohjautuvuus saattaa olla turhan haastava, jos riittävää ohjausta ja neuvontaa ei ole saatavilla. Digitaaliset palvelut tuskin soveltuvat kaikille maahanmuuttajille etenkin maahanmuuton alkuvaiheessa. Siksi erityisesti maahanmuuttajien alkuvaiheen ohjaukseen ja neuvontaan tulee panostaa, jotta eri ryhmät saavat tarvitsemansa palvelut. Maahanmuuttajilla tulee taata henkilökohtaisten palvelujen ja ohjauksen mahdollisuus.

Artikla 27: Perheellisten työntekijöiden oikeus tasa-arvoisiin mahdollisuuksiin ja tasa-arvoiseen kohteluun

Suomessa perhevapaiden käyttö jakautuu epätasaisesti vanhempien kesken. Valtaosan vapaista käyttää edelleen äiti. Maan hallitus päätti aloittaa perhevapaauudistuksen syksyllä 2017, mutta uudistus kaatui pääosin epärealistisiin tavoitteisiin alkukeväästä 2018. Palkansaajakeskusjärjestöt painottavat edelleen perhevapaauudistuksen tarvetta, jotta perhevapaiden käyttö jakaantuisi tasaisemmin. Positiivista kuitenkin on, että hallitus päätti yhdenvertaistaa perhevapaita ottaen huomioon erilaiset perhemuodot paremmin.

Maan hallitus päätti vuonna 2015 rajoittaa subjektiivista päivähoito-oikeutta. Täyden päivähoito-oikeuden koskeminen vain kokoaikaisesti työskentelevien tai opiskelevien vanhempien lapsia vaikeuttaa työllistymistä, sillä kynnys ottaa vastaan tilapäistä työtä nousee kohtuuttomaksi, jos työnhakijan lapsi on osa-aikahoidossa. Tämän lisäksi subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen jakaa lapset kahteen ryhmään; niihin, joiden vanhemmat työskentelevät ja niihin, joiden vanhemmat ovat työttömiä.

Palkansaajakeskusjärjestöt kantavat huolta myös vuorohoidon lähipalveluperiaatteesta ja lapsen edun toteutumisesta vuorohoidossa. Ongelmia vuorohoidon saatavuudessa on erityisesti esiintynyt pääkaupunkiseudun ulkopuolella, jossa kodin, vanhemman työpaikan ja vuorohoitopaikan etäisyydet saattavat vaihdella huomattavasti aiheuttaen näin lapselle ja vanhemmille paljon vaivaa järjestää vuorohoitoon osallistuminen tai jopa estää vanhemman mahdollisuus vastaanottaa töitä normaalien varhaiskasvatuspalvelujen aukioloaikoina.

Suomen Ammattiliittojen keskusjärjestö SAK ry
Akava ry
Toimihenkilökeskusjärjestö STTK ry