Työmarkkinarikollisuus ja harmaa talous on kitkettävä suomalaisesta työelämästä
Työperäisen hyväksikäytön yleisyyttä, tapoja ja erityispiirteitä ei ole tunnustettu lainsäädännössä, vaikka ammattiliitot ovat puhuneet asiasta jo pitkään. Seuraavan hallituksen tehtävä on tehdä työmarkkinarikollisuudesta kannattamatonta lisäämällä säätelyä ja valvontaa sekä suurentamalla sanktioita.
Työmarkkinarikollisuuteen on puututtava laajalla toimenpidepaketilla
Suomessa työmarkkinarikollisuudesta on tullut tunnustettu ongelma. Sen uhreina ovat erityisesti haavoittuvassa asemassa olevat työntekijät: Ulkomaalaistaustaiset, nuoret ja osatyökykyiset. Työntekijöiden hyväksikäytön muodot ovat moninaisia: alipalkkauksesta aina ihmiskaupan tunnusmerkit täyttäviin rikoksiin. Työnantajien kiinnijäämisriski on liian pieni ja seuraamukset olemattomia. Uhrien oikeudellinen apu on olematon. Viranomaisilla puuttuu resursseja ja heidän toimivaltuutensa ovat riittämättömiä.
Työrikosten tehokas torjunta edellyttää rangaistusasteikon koventamista. Lisäksi tarvitaan alipalkkauksen kriminalisointia omana rikosnimikkeenään. Tällä hetkellä lainsäädäntö ei tunnista rikoksiksi tilanteita, joissa työnantaja jättää maksamatta työntekijälle lain tai työsopimuksen mukaisen palkan, ylityökorvaukset tai laiminlyö muita työsuhteeseen kuuluvia asioita.
Selkeä rikosnimike alipalkkaukselle tai vaihtoehtoisesti palkkavarkaudelle parantaa työntekijöiden oikeusturvaa, kun palkkasaatavat turvataan tehokkaasti ja työnantajan laiminlyönnit johtavat konkreettisiin seuraamuksiin. Työntekijöiden hyväksikäytön kiinnijäämisrikin ja sanktioiden koventuminen sekä viranomaisten toimintavaltuuksien kasvattaminen hyödyttävät rehellisiä yrittäjiä sekä vähentävät harmaata taloutta, koska rikollinen toiminta muuttuu vähemmän kannattavaksi.
SAK:n ratkaisu
- Säädetään työnantajan tahallinen lain, työehtosopimuksen tai työsopimuksen mukaisen palkan, ylityökorvausten tai muiden työsuhteeseen kuuluvien etuuksien maksamatta jättäminen itsenäiseksi rikokseksi palkkavarkautena.
- Rangaistuksena sakko tai vankeus enintään kaksi vuotta, törkeissä tapauksissa enintään kuusi vuotta.
- Kovennetaan rikoslain 47 luvun työrikosten rangaistuksia vastaamaan niiden vakavuutta ja vaikutuksia työntekijöiden elämään.
- Laajennetaan rikoslain 9 luvussa säädetyn oikeushenkilön rangaistusvastuun soveltamisala kattamaan kaikki rikoslain 47 luvun työrikokset ja nostetaan yhteisösakon alaraja 10 000 euroon.
- Laajennetaan rikoslain 47 luvun 6 a §:n säännös kattamaan luvattoman ulkomaisen työvoiman käytön lisäksi myös väärällä työluvalla työskentelevän työvoiman käytön.
- Laajennetaan liiketoimintakiellon määräämisen edellytyksiä kattamaan kaikki rikoslain 47 luvun työrikokset ja nostetaan kiellon alarajaa kolmesta vuodesta viiteen vuoteen.
- Kovennetaan rikoslain 16 luvun 11 §:ssä säädettyä liiketoimintakiellon rikkomisesta määrättävää maksimirangaistusta kahdesta vuodesta neljään vuotta vankeutta.
- Turvataan työsuojeluvalvonnan nykyistä paremmat resurssit työmarkkinarikollisuuden torjuntaan ja valvotaan, lisäys 15 henkilötyövuotta.
- Turvataan työmarkkinarikosten uhreille tarpeellinen oikeudellinen apu ja tarvittaessa tulkkaus kattamaan koko rikosprosessi rikosilmoituksesta tuomioistuinkäsittelyyn.
- Laajennetaan harmaan talouden riippumatonta tutkimustoimintaa aggressiiviseen verosuunnitteluun sekä yksityishenkilöiden toimintaan.
Työntekijöiden oikeusturvakeinoja työoikeudellisissa riitatilanteissa on parannettava
Työntekijöiden oikeusturvakeinot työoikeudellisissa riitatilanteissa ovat riittämättömiä. Korkea kynnys lähteä oikeusprosessiin sekä korkeiden oikeudenkäyntikulujen riski voivat estää työntekijöitä puolustamasta oikeuksiaan. Ongelma korostuu erityisesti haavoittuvassa työmarkkina-asemassa olevien työntekijöiden kohdalla.
Työntekijöiden oikeusturva toteutuu nykyistä nopeammin ja tehokkaammin, jos heillä on matala kynnys hakea oikeuksiaan. Työtuomioistuimen käsittely työoikeudellisissa riita-asioissa on nopeampaa ja kustannustehokkaampaa kuin käräjäoikeudessa. Lisäksi työtuomioistuimessa on käräjäoikeuksia parempi asiantuntemus työoikeudellisissa ja työelämää koskevissa asioissa. Työsuhteen luonne tulee selkeyttää erityisesti epäselvissä työsuhteissa, kuten alustatyössä, mikä parantaa työntekijöiden oikeuksien toteutumista ja estää väärinluokittelua.
SAK:n ratkaisu
- Säädetään helpoista ja nopeasti käytettävistä oikeussuojakeinoista, joilla ratkaistaan työsuhteisiin liittyviä erimielisyyksiä, kuten työsuhteen väärinluokittelu, työsuhteen ja yrittäjyyden erottelu, määräaikaisuuden peruste sekä työaikaa ja sen vaihtelua koskeva rajanveto.
- Säädetään työtuomioistuimelle toimivalta työoikeudellisissa riita-asioissa siten, että siirretään työoikeudelliset riita-asiat yleisistä tuomioistuimista työtuomioistuimen ratkaistavaksi.
Ammattiliitoille on säädettävä kanneoikeus
Työntekijät voivat nostaa kanteita työsuhteensa ehtojen tai oikeuksien loukkaamisesta, mutta tämä vaatii yksittäisten työntekijöiden aktiivisuutta ja resursseja. Tämä luo haasteita erityisesti ulkomaalaistaustaisille, nuorille, järjestäytymättömille ja heikossa työmarkkina-asemassa oleville. Työsuhteisiin liittyvät riita-asiat käsitellään usein yksittäistapauksina, mikä hidastaa ja monimutkaistaa prosessia.
Ammattiliiton kanneoikeus tehostaisi valvontaa ja oikeussuojan toteutumista. Riita-asiat voitaisiin ratkaista kerralla useamman työntekijän osalta, mikä tehostaisi valvontaa kaikkien työntekijöiden kohdalla. Ammattiliittojen kanneoikeus pienentäisi oikeudenkäyntikustannuksia ja nopeuttaisi käsittelyaikoja. Työoikeussäännösten tehostunut valvonta parantaisi työntekijöiden taloudellista asemaa ja vähentäisi valtion sekä kuntien sosiaaliturvakustannuksia.
SAK:n ratkaisu
- Säädetään ammattiliitoille itsenäinen kanneoikeus työelämään, tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen liittyvissä asioissa.
- Ammattiliitot voivat nostaa kanteen työntekijöiden puolesta ilman valtakirjaa ja edustaa useampia työntekijöitä samassa asiassa.
- Kanneoikeus kattaisi yleiset tuomioistuimet, työtuomioistuimen ja muut erityistuomioistuimet.
Tilaajavastuulaki ja hankintalaki on uudistettava
Tilaajavastuulain tarkoituksena on ehkäistä harmaata taloutta ja edistää rehellistä kilpailua. Se velvoittaa yritykset varmistamaan, että niiden sopimuskumppanit noudattavat työlainsäädäntöä ja velvoitteita. Lainsäädäntö ei huomioi riittävästi työntekijöiden oikeuksien toteutumista, vaan keskittyy ensisijaisesti yrityksen taloudellisiin vastuisiin.
Laajentamalla tilaajavastuuta, vahvistamalla valvontaa ja koventamalla sanktioita voidaan edistää reilua kilpailua ja ehkäistä työntekijöiden hyväksikäyttöä. Harmaan talouden torjunta tehostuu, kun tiukempi valvonta ja sanktiot vähentävät veronkiertoa, pimeää työvoimaa ja työntekijöiden hyväksikäyttöä.
Julkisten hankintojen toteuttajien pitää tarjota työntekijöille säälliset työehdot niin omissa kuin ulkoistetuissa palveluissa. Julkisilla varoilla tehdään hankintoja toimijoilta, jotka eivät noudata työlainsäädäntöä, työehtoja tai ympäristönsuojelun periaatteita. Nykyinen hankintalaki mahdollistaa negatiivisen kilpailun työehdoilla: heikot työehdot ja työolosuhteet heikentävät tuotettujen palveluiden laatua ja palvelutyötä tekevien asemaa sekä vääristävät kilpailua. Hyväksikäyttöä tapahtuu pitkien alihankintaketjujen loppupäässä ja työvoiman vuokrauksessa.
SAK:n ratkaisu
- Tilaajavastuulakia uudistetaan.
- Lisätään tilaajavastuulain mukaisiin selvitysvelvollisuuksiin vaatimus toimittaa selvitys työehtosopimusten noudattamisesta, palkkojen maksamisesta ja työaikakirjanpidosta.
- Laajennetaan sanktioita ja vastuuta säätämällä tilaajalle entistä tiukempi vastuu, jos sen sopimuskumppani rikkoo työntekijöiden oikeuksia.
- Kovennetaan sanktioita, kuten tilaajavastuulain rikkomisesta seuraavia laiminlyöntimaksuja ja laajennetaan sanktioita yritysjohtoon henkilökohtaisena vastuuna.
- Estetään yrityksiä, jotka rikkovat tilaajavastuulakia vakavasti, osallistumasta julkisiin hankintoihin määräajaksi.
- Vahvistetaan viranomaisten oikeuksia saada tietoa yritysten toiminnasta ja palkkakäytännöistä.
- Laajennetaan tilaajavastuu koko alihankintaketjuun Ruotsin-mallin mukaisesti: Pääurakoitsija velvoitetaan edellyttämään tarjoajilta alalla noudatettavien työehtojen vähimmäismääräysten noudattamista. Työn tarjoajaa edellytetään valvomaan alihankkijoidensa osalta vastaavien ehtojen noudattamista.
- Sisällytetään lakiin tilaajan tosiasiallinen vastuu sopimuskumppaninsa työnantajavelvoitteista, kuten työehtosopimuksen mukaisen palkan maksamisesta.
- Uudistetaan julkisten hankintojen lainsäädäntöä.
- Muutetaan hinta-laatusuhteen vertailuperusteena olevat kokonaislaatukriteerit, kuten laadullisiin, yhteiskunnallisiin, ympäristö- ja sosiaalisiin näkökohtiin liittyvät kriteerit, velvoittaviksi ja poistetaan säännöksistä mahdollisuus kilpailla pelkällä hinnalla.
- Velvoitetaan hankintayksiköt ottamaan hankintasopimukseen aina työlainsäädännön ja työehtosopimusten vähimmäisehtojen noudattamista koskeva ehto.
- Annetaan hankintayksiköille oikeus lisätä hankintasopimukseen ehtoja, jotka edellyttävät työlainsäädännön tai työehtosopimusten vähimmäisehtoja paremmat työehdot.
- Julkisista hankintaprosesseista poissuljetaan toimijat, jotka rikkovat työntekijöiden oikeuksia tai työlainsäädäntöä.
- Lisätään työntekijöihin ja työntekijöiden edustajiin kohdistuneet työrikokset selvemmin osaksi pakollisia poissulkuperusteita.
- Vaaditaan yritysjohdolta rikosrekisteriote todentamaan rikkeettömyys pakollisten poissulkuperusteiden osalta.
- Rajataan pääurakoitsijan alihankkijoiden hankintaketjujen määrää.
- Kaikki pakolliset poissulkuperusteet säädetään koskemaan myös EU:n kynnysarvot alittavia hankkeita.
- Hankintakoulutusta ostavia ja tarjoavia toimijoita ohjataan panostamaan nykyistä enemmän sosiaaliseen- ja ympäristökestävyyteen taloudellisen kestävyyden rinnalla.
- Palvelusopimuksien julkisuutta lisätään, vaikka ne olisivat yksityisen tuottajan tai kunnan oman yhtiön välisiä.
Yritysvastuulainsäädäntöä on korjattava
Yritykset eivät kanna aina vastuuta toimitusketjujensa ihmisoikeus- ja ympäristövaikutuksista. Tämä johtaa vastuuttomaan liiketoimintaan sekä kilpailuasetelman vääristymiseen vastuullisten ja vastuuttomien toimijoiden välillä.
EU:n yritysvastuudirektiivin huolellisuusvelvoitteen huomattava rajaus koskee ensisijaisesti vain suoria liikekumppaneita. Näin ollen se ohjaa vastuullisuustyötä ja siihen varattuja resursseja sinne, missä ihmisoikeus- ja ympäristöriskit eivät ole pahimpia. Myös ostajayrityksen tiedonsaantia koskeva rajaus johtaa siihen, että suuret yritykset eivät voi lähtökohtaisesti pyytää tarvitsemiaan yritysvastuutietoja alle 500 työntekijää työllistävältä suoralta liikekumppaniltaan.
Uhrin asema on heikko, koska sääntely ei mahdollista siviilioikeudellisten vahingonkorvauskanteiden nostoa Suomessa. EU:n jäsenmaat eivät ole myöskään velvoitettuja varmistamaan sitä, että haitallisen yritystoiminnan uhrit voivat hakea oikeutta kansallisissa tuomioistuimissa.
SAK:n ratkaisu
- EU:n yritysvastuulainsäädäntö päivitetään ja pannaan toimeen kansallisesti.
- Kansainvälisten standardien mukaisen riskiperustaisen huolellisuusvelvoitteen on katettava suuret ja keskikokoiset yritykset sekä koko arvoketju.
- Poistetaan yritysten huolellisuusvelvoitetta koskeva tuotantoketjun 1. portaan rajaus.
- Poistetaan ostajayritysten tiedonsaantia koskeva rajaus.
- Vahvistetaan uhrin asemaa:
- Lisäämällä siviilioikeudelliset vahingonkorvauskanteet.
- Perustetaan riippumaton valvontaelin, jolla on resurssit sekä valtuudet valvoa yritysten vastuullisuusvelvoitteiden toteutumista ja määrätä seuraamuksia.
- Laajennetaan määritelmää sidosryhmistä ja niiden oikeudesta tulla kuulluksi.
Pakotettuun kevytyrittäjyyteen ja hyväksikäyttöön on puututtava tehokkaasti
Ulkomaalaistaustaisten työntekijöiden tosiasiallisten työsuhteiden naamiointi ns. kevytyrittäjyydeksi ilman työntekijän omaa aloitetta tai tietoa on merkittävä ongelma.
Jos työntekijä tekee suorittavaa työtä työnantajan osoittamassa kohteessa työnantajan määrittämillä ehdoilla, työajoilla ja -vuoroilla sekä vailla mahdollisuutta määrittää omaa palkkaansa yrittäjänä tai ottaa toimeksiantoja muilta työnantajilta, on toimeksiantosuhde katsottava työsuhteeksi.
SAK:n ratkaisu
- Työnantajalle on tultava sanktio ulkomaalaisrikkomuksesta, jos työnantaja käyttää työntekijän oleskeluluvalla olevaa henkilöä ns. kevytyrittäjänä.
- Yrittäjällä on oltava yrittäjän oleskelulupa.
- Lisätään ulkomaalaislakiin: ”Toimeksiantajan tulee varmistaa, että kolmannen maan kansalaisella on kokoaikaiseen yritystoiminnan harjoittamiseen oikeuttava oleskelulupa.”
- Jos sääntöä rikotaan, sanktiot määrätään ulkomaalaisrikkomuksen perusteella.
- Uudistetaan työsopimuslakia niin, että se estää työsuhteiden naamioimisen yrittäjyydeksi.
Veronumeron käyttöä on laajennettava
Veronumerorekisteröinnin tarkoituksena on työntekijöiden henkilötunnisteen oikeellisuuden valvonta sekä työnantajan, työntekijän ja itsenäisen työnsuorittajan verotukseen liittyvien velvollisuuksien valvonta. Veronumeromenettely on käytössä rakennus- ja laivanrakennusalalla.
SAK:n ratkaisu
- Laajennetaan veronumeromenettelyä kiinteistö- ja ravintolapalvelualoille sekä niille teollisuuden toimialoille, joissa menettely ei ole vielä käytössä.
- Ravintola-alalla otetaan käyttöön Ruotsin mallin mukainen henkilöstöpäiväkirja.
- Selvitetään, miten rakennusalalla käytössä oleva ja hyväksi havaittu käännetty arvonlisäverovelvollisuus voidaan ottaa käyttöön muilla aloilla.
Tulorekisteriä on hyödynnettävä tehokkaammin
Tulorekisteri sisältää laajasti tietoja ansioista, eläkkeistä ja etuuksista. Tulorekisteriä ei pysty hyödyntämään täysimääräisesti tietojen vaillinaisuuden vuoksi. Tilanne johtaa sosiaaliturvan saamisen viivästymiseen sekä turhiin etuusmuutoksiin. Tähän on kiinnitetty huomiota muun muassa Laboren, Tampereen yliopiston ja VATT:n tutkimuksissa. Tulorekisterin tietosisällön laajentamisen lisäksi on panostettava ilmoitusten laadunvalvontaan osana harmaan talouden torjuntaa.
Ammattiliittojen rajaaminen tulorekisterin käyttäjäjoukon ulkopuolelle ei ole perusteltua: ammattiliitoilla on nykyään viranomaisluonteisia tehtäviä, kuten itsemaksavien jäsenten jäsenmaksutietojen välittäminen Verohallinnolle. Työnantajan on mahdollista saada työntekijöiden jäsenyystieto palkkahallinnosta, vaikka ammattiliiton jäsenyys on GDPR:n mukainen erityinen henkilötietoryhmä.
Työnantajat merkitsevät tulorekisteriin palkkatietoja myöhässä tai vääristeltyinä, mikä estää alipalkkauksen todentamista ja vaikeuttaa valvontaa. Toistuva, tahallinen tai tuottamuksellinen väärien tietojen ilmoittaminen tulorekisteriin on jäänyt ilman riittäviä seuraamuksia.
SAK:n ratkaisu
- Kehitetään tulorekisterin tietosisältöä vastaamaan sosiaaliturvajärjestelmän toimeenpanon tarpeita. Tämä voidaan toteuttaa muun muassa lisäämällä työantajille tulorekisteriin pakollisesti ilmoitettavia tietoja, kuten erittelyt palkkatiedoista ja poissaolotiedoista.
- Säädetään tulotietojärjestelmästä annetun lain 23 §:ään myöhästymismaksulle alaraja 500 euroa.
- Laajennetaan tulorekisterin tiedonkäyttöoikeus ammattiliitoille. Suomi.fi-sivustolle tai esimerkiksi digi- ja väestötietoviraston ylläpitämään keskitettyyn tunnistuspalveluun rakennetaan erillinen valtuutustoiminnallisuus.
- Lisätään lakiin tulotietojärjestelmästä tulonsaajan mahdollisuus itse luovuttaa tulorekisterissä olevia tulotietoja kolmannelle osapuolelle.
- Uuden toiminnallisuuden myötä itsemaksavien jäsenten verotiedot olisivat ajantasaiset kuukausitasolla.
- Liiton jäsenyystieto säilyisi yksityisenä tietona, kun ainoastaan kolmas osapuoli voi tarkastella jäsenmaksun maksamisperusteena olevia tulorekisterin palkkatietoja.
- Säädetään seuraamukset työnantajille, jotka tahallisesti tai toistuvasti antavat virheellisiä tietoja tulorekisteriin.
Kabotaasiliikenteen valvonta ja sanktiot on saatava kuntoon
Kabotaasikuljetus on tavarankuljetusta, joka suoritetaan toisessa maassa rekisteröidyllä ajoneuvolla. Tavoitteena on digitaalinen rajavalvonta ulkomaiselle raskaan liikenteen kalustolle.
Kabotaasin säännöt ovat kolme kuljetusta seitsemässä päivässä, mutta näitä ei valvota kunnolla. Ajoissa ei myöskään usein noudateta suomalaisia työehtoja ja kabotaasi on yksi keino madaltaa hintoja. Kabotaasiliikenteen valvontaan on tekniset edellytykset, koska ajoneuvot valokuvataan rajavalvonnassa. Valvonta ei kuitenkaan toteudu, koska Lupa- ja Valvontavirasto LVV:llä ei ole tähän resursseja.
SAK:n ratkaisu
- Kasvatetaan Lupa- ja Valvontavirasto LVV:n resurssit riittävälle tasolle, jotta kabotaasiliikenteen valvonta on mahdollista.
- Säädetään kabotaasirikkeestä hallinnollinen seuraamusmaksu 5 000 euroa.
Markkinoiden valvontaa on tehostettava
Kuluttaja- ja kilpailuviranomaisten resurssit ovat rajalliset, eikä lainsäädäntö mahdollista riittävän tehokasta markkinoiden toiminnan turvaamista. Kilpailun puute johtaa korkeampaan hintatasoon sekä heikompaan laatuun, työllisyyteen ja palkkatasoon. Jo pienillä muutoksilla voidaan julkisten hankintojen käytäntöihin saavuttaa säästöjä. Tehokkaalla kilpailuvalvonnalla on talouskasvua kiihdyttävä vaikutus.
SAK:n ratkaisu
- Kuluttaja- ja kilpailuviraston toimivaltuuksia muutetaan.
- Säädetään otto-oikeus eli mahdollisuus tutkia liikevaihtorajat alittavia yrityskauppoja.
- Lisätään velvoite ja toimivaltuudet valvoa sekä tukea julkisten hankintojen yhteiskunnallisten tavoitteiden toteutumista, erityisesti sosiaali- ja työoikeudellisten kysymysten saralla.
- Velvoitetaan kilpailu- ja kuluttajavirastoa ylläpitämään tilastorekisteriä, joka kokoaa julkisista hankinnoista markkinatietoa, kuten tarjousten hinta, tuotteet ja tarjousten määrä.
- Markkinaoikeuden toimivaltuuksia muutetaan.
- Asetetaan alaraja kilpailurikkomusten seuraamusmaksuille, mikä toimisi pelotteena ja ehkäisisi markkinarikoksia.
- Alarajaksi asetetaan esimerkiksi yksi prosentti kilpailunrajoitukseen osallistuvan elinkeinonharjoittajan tai elinkeinonharjoittajien yhteenliittymän maailmanlaajuisesta kokonaisliikevaihdosta.
- Laajennetaan hallinnollisten seuraamusmaksujen käyttöalaa kuluttajaoikeustapauksissa.