Liittojen esitykset SAK:n edustajiston kevätkokoukselle 2023

Sovittelujärjestelmän kehittäminen

Palvelualojen ammattiliitto PAM

Valtakunnansovittelijan virka on työriitalain mukaan olemassa työmarkkinoiden toimivuuden edistämiseksi ja työriitojen sovittelua varten.

Valtakunnansovittelijainstituutio on merkittävä osa suomalaista työmarkkina- ja sopimustoimintaa. Sen edelleen kehittäminen on tärkeää vakaan työmarkkinajärjestelmän ja toimivamman sopimuskulttuurin varmistamiseksi.

Työmarkkinat ovat viime vuosina muuttuneet ja ovat edelleen muuttumassa. Tämä ilmenee paitsi sopimustoiminnan myös yritysrakenteiden, yritystoiminnan ja järjestörakenteiden muutoksissa.

Luotettavat ja yhteiset taloustiedot edistävät työmarkkinajärjestöjen sekä paikallistason neuvottelu- ja sopimustoimintaa. Nyt jos koskaan työmarkkina- ja taloustilanteen tulevaisuus näyttää siltä, että yhteistä ymmärrystä eri alojen sekä kansantalouden tilasta tarvitaan.

Ruotsissa perustettiin 2000-luvun taitteessa Medlingsinstitutet-niminen instituutio, jolle räätälöitiin työriitojen sovittelua laajempi työelämän asiantuntijatehtävä. Sen toiminnan painopiste on ennakoivassa työssä ja työelämän ja työmarkkinaosapuolten palvelemisessa. Tämän toteuttamiseksi yksi Medlingsinstitutetin keskeisistä tehtävistä on edistää palkanmuodostuksen vakautta, minkä taustaksi se vastaa palkkatilastoinnista ja esimerkiksi samapalkkaisuuden raportoinnista.

Myös Suomessa painopisteen siirtäminen paikallisen toiminnan ja työmarkkinaneuvottelujen ennakoivaan tukemiseen ehkäisisivät ennalta konfliktien syntymistä. Se edistäisi työmarkkinasopua sekä talouden ja yhteiskunnallisten arvojen kannalta kestävää palkanmuodostusta mahdollistamalla myös nykyistä tasapuolisemman ja hyväksyttävämmän palkkasopimisen koordinaation.

Vakaan työmarkkinatilanteen sekä neuvottelujen perusteena on osapuolten tasaveroinen asema. Samoin keskeistä on työmarkkinajärjestöjen molemminpuolinen luottamus sovittelujärjestelmään. Näiden edesauttamiseksi on välttämätöntä, että myös sovittelijan toimiston resurssit ovat riittävät.

Työriitalain mukaan yksi valtakunnansovittelijan päätehtävistä on työriitojen sovittelu.

Laissa työriitojen sovittelusta on säädetty oikeudesta määrätyin edellytyksin siirtää aiottua työnseisausta. Arvioitaessa mahdollisuutta työnseisauksen siirtämiseen on huomioitava, että kyse on puuttumisesta ammattiliittojen autonomiaan ja perusoikeuksien rajoittamisesta.

Työntekijöiden ammatillinen yhdistymisvapaus ja siihen sisältyvä työtaisteluoikeus on turvattu Suomessa perustuslailla (PerL13§) ja Suomea sitovissa kansainvälisissä sopimuksissa. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 11 artikla turvaa kokoontumis- ja yhdistymisvapauden, mikä käsittää myös oikeuden perustaa ammattiyhdistyksiä ja osallistua niihin etujensa turvaamiseksi. EIS 11 §:n Suojan piiriin kuuluu myös työtaisteluoikeus.

Työtaisteluoikeudelle perustuslaissa ja kansainvälissä sopimuksissa taattu suoja merkitsee sitä, että on hyväksytty, että työtaisteluoikeuden käyttämisestä vääjäämättä aiheutuu haittaa sillä alalla, jolla työtaistelua käydään. EU-tuomioistuimen ja ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä elinkeinovapautta ei ole pidetty työntekijöiden perusoikeuksien vastapainona, vaan hierarkisesti mm. työntekijöiden järjestäytymisvapaus on elinkeinovapautta korkeammalla tasolla.

Työtaisteluoikeus, sen laatu, laajuus ja myös ajankohta kuuluvat ammattiliittojen perustuslaissa ja kansainvälisissä sopimuksissa turvatun autonomian piiriin. Työnseisausten ajoitukseen puuttuminen vaikuttaa aiottujen työnseisausten tehoon ja vastapuolen neuvotteluhalukkuuteen. Näin ollen puuttuminen työnseisauksen ajankohtaan ja sen siirtäminen rajoittavat ammattiliiton työtaisteluoikeutta.

PAM esittää, että SAK vaikuttaa seuraavien tavoitteiden toteutumiseksi:

• Valtakunnansovittelijan toimistoon perutetaan yksikkö, jonka tehtävänä on tuottaa yhtenäistä kuvaa kansantaloudesta sekä eri toimialoilta.
• Siirrytään kahden valtakunnansovittelijan malliin. Toinen sovittelija olisi työnantajien ja toinen työntekijäpuolien esittämä ja vastuuvuorot menisivät vuosittain.
• Sovittelijan toimiston resursseja lisätään siten, että voidaan varmistua tehokkaasta toiminnasta järjestelmän kaikilla osa-alueilla
• Työmarkkinajärjestöjen oikeus tulla kuuluksi sovittelijan valinnassa kirjataan lakiin
• Työriitojen sovittelua on kehitettävä siten, että lakkojen siirtoa tai muita ay-liikkeen perusoikeuksia rajoittavia päätöksiä tehtäessä osapuolia kuullaan sekä turvataan etteivät ne ole perustuslain tai Suomea sitovien kansainvälisten sopimusten vastaisia

SAK:n hallituksen lausunto 3.4.2023

PAM esittää, että sovittelujärjestelmää on kehitettävä. Valtakunnansovittelijan toimistoon olisi perustettava yksikkö, joka tuottaa yhtenäistä kuvaa kansantaloudesta sekä eri toimialoilta. Lisäksi olisi siirryttävä kahden valtakunnansovittelijan malliin, lisättävä sovittelijan toimiston resursseja ja varmistaa työmarkkinaosapuolten kuuleminen sovittelijan valinnasta sekä lakkojen siirrosta.

Viimeisimmät neuvottelukierrokset ovat osoittaneet, että sovittelujärjestelmä ei välttämättä toimi parhaalla mahdollisella tavalla. Työmarkkinajärjestelmä on murrosvaiheessa. Elinkeinoelämän keskusliitto päätti irtautua keskitetystä sopimisesta, eikä uudesta sopimisen mallista ole sovittu yhdessä. SAK:n jäsenliittojen aloilla työehdoista neuvotellaan aiempaa enemmän yrityskohtaisesti. Tämä kehitys johtaa väistämättä sopimusten määrän ja sitä kautta myös työriitojen määrän kasvuun.

Kun sovintoon ei päästä osapuolten kesken, on sovittelujärjestelmän tultava apuun ja sen on toimittava parhaalla mahdollisella tavalla. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että valtakunnansovittelija on hyväksynyt työnantajan asettamat raamit, jotka perustuvat vientiteollisuuden työehtosopimuksiin. Alakohtaisiin ratkaisuihin päästään usein sovittelijan toimiston ulkopuolella, vaikka sovittelu olisikin käynnissä.

Kuluvan neuvottelukierroksen yksi erikoispiirteitä on ollut myös ilmoitettujen työtaistelujen siirtäminen. SAK:n näkemyksen mukaan kaikki toteutetut lakkojen siirrot eivät ole olleet kansainvälisten sopimusten ja työtaisteluoikeuden mukaisia. Työtaisteluoikeuden rajoittamiseen liittyvät reunaehdot tulisi olla tarkasti tiedossa sekä valtakunnansovittelijalla että työ- ja elinkeinoministeriössä.

Työriitalaki uudistui 1.3.2023 alkaen. Lakiin lisättiin pykälä vapaaehtoisesta sovittelusta. Valtakunnansovittelija voi ottaa jatkossa työriidan soviteltavaksi, vaikkei siihen liittyisikään työtaistelua tai työrauhan vaarantumisen uhkaa. Lisäksi osapuolten tulee valmistautua sovitteluun antamalla kirjallinen selvitys riidan kohteesta, sisällöstä ja vaatimuksista.

Sovitteluinstituution toimivuuden näkökulmasta työmarkkinaosapuolten luottamus instituutiota kohtaan on keskeisessä roolissa. Jos luottamus horjuu, se vaikeuttaa työriitojen ratkaisemista. Sovittelijoiksi tarvitaan sekä pysyviä että tarvittaessa käytettäviä sovittelijoita, joiden osaamista ja soveltuvuutta tehtävään tulee pitkällä aikajänteellä kehittää.

Päätös

SAK pitää sovitteluinstituution toimivuutta ja uskottavuutta tärkeänä. SAK tekee sovittelujärjestelmästä oman arvionsa sekä esittää työ- ja elinkeinoministeriölle kokonaisarvion tekemistä yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa.

SAK vaikuttaa siihen, että valtakunnansovittelijan toimiston resursseja lisätään. Sovittelun pelisäännöt on käytävä läpi yhdessä työmarkkinaosapuolten ja sovittelijan kesken. Sovittelun ja työehtosopimisen tueksi on saatava molempien osapuolten käyttöön puolueetonta taloudellista tietoa sekä laskelmia makrotalouden, toimialan ja tarvittaessa yrityksen tasolta.

Lisäksi SAK edistää sitä, että ennen ilmoitetun työtaistelun siirtämistä työmarkkinaosapuolia kuullaan ja tilanne arvioidaan perusteellisesti.

Sopimusjärjestelmän on uudistuttava

Palvelualojen ammattiliitto PAM

Työn monimuotoistuminen, jopa uudelleen määrittyminen tarkoittavat työsuhteiden laadun erilaistumista, työsuhteiden osittaista korvautumista muilla rakenteilla sekä ammatinkuvien hämärtymistä. Siksi sopimusjärjestelmänkin on uudistuttava, ja riippumatta työsuhdemuodosta ay-liike huolehtii työntekijöiden vähimmäistyöehdoista, kunnollisista työolosuhteista sekä työhyvinvoinnista myös tulevaisuudessa.

Digitalisaatio ja sen mahdollistama globaali kilpailu määrittävät entistä voimakkaammin työehtojen sääntelyä ja muuttavat työn tekemisen olosuhteita. Automatisaation myötä osa perinteisistä töistä katoaa. Joustavat työvoiman käytön muodot yleistyvät: esimerkiksi osa-aikaisten palkansaajien määrä on kasvanut koko 2000-luvun. Alustatalous luo kokonaan uudentyyppisiä työsuhteiden muotoja, jotka uhkaavat vyöryttää yrittäjäriskiä sekä vastuuta työhyvinvoinnista ja palkkaperusteisesta sosiaaliturvasta työntekijälle itselleen.

Työn murros tarjoaa myös monia mahdollisuuksia. Parhaimmillaan moninaistuvat tehtäväkokonaisuudet ja älykkään teknologian ja työn yhdistelmät rikastuttavat työtä. Jotta muutokseen liittyvä potentiaali voidaan hyödyntää, tulee myös työn teettämisen sääntelyjärjestelmää kehittää jatkuvasti niin, että työn murros ei tarkoita työntekijöiden hyväksikäytön lisääntymistä. Muutosta tuetaan turvaamalla työn tekijöille kunnolliset vähimmäistyöehdot ja työolosuhteet.

Työsuhteissa noudatettavat vähimmäisehdot määräytyvät työlainsäädännön ja sitä täydentävän työehtosopimusjärjestelmän kautta. Työehtosopimusten piirissä on noin 90 % palkansaajista. Nykyisellä työehtosopimusjärjestelmällä on pystytty kaventamaan miesten ja naisten välisiä palkkaeroja sekä estämään epätervettä kilpailua palkoilla ja työehdoilla. Näin yhtäläinen työehtojen vähimmäistaso on voitu turvata muun muassa sellaisille työntekijäryhmille, joilla on muita heikommat mahdollisuudet valvoa omia oikeuksiaan. Lisäksi kunnolliset vähimmäisehdot ovat osaltaan luoneet edellytyksiä työn tuottavuuden kehittymiselle ja taanneet korkean työn laadun.

Nykyistä sopimusjärjestelmää kuitenkin haastaa yritystoiminnan kansainvälistyminen ja polarisoituminen. Toisaalta ihmisten yksilöllisyys vahvistuu, minkä myötä työehdoista sopimisella tulisi osaltaan pystyä luomaan merkityksiä työyhteisöille. Paikallisen tason yhteistoiminnalla voidaan parhaimmillaan vastata näihin molempiin: huomioida erilaisten yritysten tarpeita ja lisätä samalla henkilöstön osallisuutta omien työehtojensa kehittäjinä järjestäytyneinä työyhteisöinä, joissa luottamusmiehet ja jäsentiimit toimivat aktiivisina sopimisen mahdollistajina.

Työsuhdemuotojen ja työnkuvien moninaistumisen myötä ei voida aina yksiselitteisesti määrittää, noudatetaanko työssä työehtosopimusta tai ylipäänsä työelämää koskevaa lainsäädäntöä. Nykyinen sopimusjärjestelmä huomioi huonosti erityisesti palkkatyön ja yrittäjyyden välimaastoon jääviä työn teettämisen tapoja. Myös tarpeet työn teettämisen ehtojen sääntelylle voivat poiketa perinteisistä sopimusmalleista: esimerkiksi jo tällä hetkellä työntekijän ansio voi muodostua tuloksen perusteella sen sijaan, että palkkaa maksettaisiin työn tekemiseen käytetyn ajan mukaan.

PAM esittää, että SAK vaikuttaa seuraavien tavoitteiden toteutumiseksi:

• Työelämän sääntelyjärjestelmän lähtökohtana tulee olla edelleen työntekijöiden suojelu kaikenlaisissa työn teon muodoissa
• Työelämän sääntelyjärjestelmää on päivitettävä työntekijöiden, työnantajien ja valtiovallan jatkuvalla yhteistyöllä koko yhteiskunnan kannalta kestävän muutoksen mahdollistamiseksi.
• Työehtosopimuksilla määritetään sellainen työehtojen vähimmäistaso, joka turvaa työntekijöiden toimeentulon ja kunnolliset työolosuhteet.
• On määriteltävä uusia sopimisen mekanismeja, jotka huomioivat myös uudet työn teettämisen muodot.

SAK:n hallituksen lausunto 3.4.2023

PAM esittää, että sopimusjärjestelmän on uudistuttava ottamaan huomioon kaikkien työntekijöiden suojelu erilaisissa työnteon muodoissa. Lähtökohtana tulee jatkossakin olla, että vähimmäistyöehdot määräytyvät työehtosopimuksilla, mutta myös uusia sopimisen mekanismeja on voitava luoda.

Työelämä kehittyy jatkuvasti. Useat tekijät, kuten teknologian nopea kehitys, globalisaatio ja digitalisaatio, ovat vaikuttaneet työn tekemiseen ja luonteeseen. Tämä murros näkyy eri tavoin eri aloilla ja työpaikoilla, niin työsuhteisten työntekijöiden kuin yrittäjienkin kohdalla. Myös työelämän rakenteet muuttuvat ja uudet työnteon tavat haastavat ay-liikettä.

SAK on tehnyt työtä osa-aikaisten ja työsuhteen ja yrittäjätyön rajapinnassa työskentelevien aseman parantamiseksi työlainsäädännön keinoin. Tällä hallituskaudella on parannettu vaihtelevaa työaikaa ja osa-aikatyötä tekevien turvaa sekä täsmennetty työsuhteen käsitettä. Muutokset ovat olleet oikeansuuntaisia, mutta riittämättömiä ja sen takia SAK:lla on lainsäädännön uudistusesityksiä tulevalle hallituskaudelle ja erilaisissa työnteon muodoissa olevien aseman vahvistamiseksi. Työsuhteen naamiointi yrittäjyydeksi on kasvava ilmiö, johon on puututtava tehokkaammin kehittämällä esim. matalan oikeussuojan keinoja.

Koko työmarkkinajärjestelmä on murroksessa, koska keskitetty sopiminen lakkasi työnantajien päätöksellä, eikä korvaavasta mallista ole sovittu. Ammattiyhdistysliikkeen tehtävänä on toimia työntekijöiden etujen puolustajana ja suojata työntekijöiden asemaa kaikissa tilanteissa.

Sopimusjärjestelmän kehittäminen on ollut haastavaa, kun työnantajilla ei ole ollut neuvotteluhalua. Tiukka vientivetoinen koordinaatio työnantajapuolella pyrkii pakottamaan sopimisen yhteen muottiin. Neuvottelut keskittyvät palkankorotuksiin ja todellinen työehtosopimusten kehittämis- ja uudistamistyö on vaikeutunut. Työehtosopimusten jatkuva kehittäminen työmarkkinaosapuolten kesken on tarpeen työelämän ja elinkeinorakenteiden muutosten takia. Esimerkiksi alustavälitteisen työn osalta tarvitaan lisäturvaa. Samalla on tarvetta vahvistaa tasavertaisen paikallisen sopimisen edellytyksiä ja luottamusta. Myös työehtosopimusten vähimmäisehtojen ylittäviä tulospalkkiojärjestelmiä on tärkeää edistää koko henkilöstön osalta.

Suomalainen työmarkkinamalli rakentuu valtakunnallisten ja yleissitovien työehtosopimusten varaan. Työehtosopimuksilla varmistetaan työsuhteen vähimmäisehdot yhdessä heikomman osapuolen suojaksi laaditun työlainsäädännön kanssa. Työlainsäädäntö takaa työehtojen vähimmäistason, mutta ei pysty ottamaan huomioon alakohtaisia eroja. Työehtosopimuksilla pystytään takaamaan laajemmin hyvä työelämä kaikille työntekijöille.

SAK kantaa huolta siitä, että jotkut tahot haluavat romuttaa työehtosopimusjärjestelmää tietoisesti. Toiset taas haluavat pikavoittoja työnantajille, joka voi yhtä lailla hajottaa työehtosopimustoimintaa. Molemmissa tapauksissa seuraukset voivat olla ennakoimattomia ja vakavia. Suomen suurimpia vahvuuksia myös kansainvälisessä kilpailussa on vakaa yhteiskunta. Toimivat työmarkkinat ovat keskeisessä roolissa sen vakauden luomisessa.

Suomalaisten työehtojen vähimmäistason muodostuttava jatkossakin työehtosopimusten kautta. Sopimusten on huomioitava myös uudet työn teon muodot. Pelkkä sopimusten olemassaolo ei kuitenkaan riitä, vaan niiden avulla on edelleen turvattava tosiasiallisesti kaikkien työntekijöiden toimeentulo sekä terveellinen ja turvallinen työympäristö.

Päätös

SAK jatkaa työtään sen eteen, että kaikkien työntekijöiden suojelu on suomalaisen työmarkkinamallin peruslähtökohta. Työmarkkinajärjestelmä vaatii jatkuvaa tarkastelua muuttuvassa ympäristössä. Jotta järjestelmä on uskottava, sen on oltava ajantasainen.

SAK:n huoltovarmuusosaaminen korkealle tasolle

Palvelualojen ammattiliitto PAM

Huoltovarmuudella tarkoitetaan pääasiallisesti kykyä selviytyä häiriötilanteissa ja kriisioloissa mahdollisimman vähin erityisjärjestelyin ja haitoin. Tämä tarkoittaa ennen kaikkea kykyä ennakoida riskitekijöiden potentiaali ja riskialttius.1) Suomen valtiolla on lainmukainen velvollisuus huolehtia huoltovarmuuden kehittämisestä ja toteuttamisesta.2) Tämä vastuu toteutetaan ennen kaikkea suunnittelemalla ratkaisumalleja eri tilanteisiin sekä kartoittamalla riskejä ja niiden potentiaalisia vaikutuksia varmuuden rakentumiseen.

Vastuu huoltovarmuuden järjestämisestä on ensisijaisesti valtiolla ja sen tulisi painottua ennakoivaan työhön. Elinkeinoelämän sekä kansalaisten osallistuminen varmuuden rakentumisessa on vapaaehtoista eli tämän varaan ei huoltovarmuuden toteutumista voida rakentaa.3) Valtioneuvosto on vuonna 2002 koonnut kattavan listan perushuoltoaloista, joiden pohjalta on 2005 luotu menetelmiä, joka tuo laskemalla esiin tutkimusajankohtana vallitsevan yhteisen näkemyksen eri alojen suhteellisista riskeistä.4)

Tällaisesta ennakkovarautumisesta huolimatta, helmikuussa 2023 päädyttiin tilanteeseen, jossa hyvissä ajoin PAMin ilmoittamia lakkoja siirrettiin huoltovarmuuden varmistamiseen vedoten. Hallituskaudella 2019–2023 myös muita lakkoja on siirretty huoltovarmuuden varmistamiseen vedoten. Työnseisauksen siirtäminen on ns. työriitalain 8 § 1 momentin perusteella mahdollista, mikäli yhteiskunnan elintärkeät toiminnot vaarantuvat tai työnseisaus huomattavasti vahingoittaa yleistä etua. Käytännössä tällä voitaisiin tarkoittaa uhkaa kansalaisten hengen ja terveyden vaarantumisesta tai huoltovarmuuden vaarantumista merkittävällä tavalla. Yritysten taloudellisten intressin turvaaminen tai kuluttajille aiheutuva haitta ei ole lain edellyttämä peruste työnseisauksen siirtämiseen. Sen sijaan työtaisteluoikeus on turvattu Suomessa perustuslailla (PerL13§) ja Suomea sitovissa kansainvälisissä sopimuksissa.

Työnantajaorganisaatioissa on viime aikoina profiloiduttu huoltovarmuusosaajana.

PAM katsoo, että tulevaisuuden kannalta on merkittävää, että myös SAK ottaa keskusjärjestönä johtavan roolin huoltovarmuusasioiden tuntemisessa ja siten koko SAK:laisen osaamisen vahvistamisessa huoltovarmuusasioissa.

PAM esittää, että SAK:

• vahvistaa huoltovarmuusosaamistaan
• nimeää organisaatiossaan asiantuntijan vastaamaan myös huoltovarmuusasioista

1) https://www.huoltovarmuuskeskus.fi/tietoa-huoltovarmuudesta/huoltovarmuus-suomessa
2) Laki huoltovarmuuden turvaamisesta 1390/1992
3) https://www.huoltovarmuuskeskus.fi/usein-kysyttya
4) https://www.huoltovarmuuskeskus.fi/files/6ffde01c67f1430747967c95e6ac64ebbf3cb63e/hvk_julk_2005-2_keskeisten_toimintojen_riskiarviointi_web.pdf

SAK:n hallituksen lausunto 3.4.2023

PAM esittää, että SAK vahvistaa huoltovarmuusosaamistaan ja nimeää organisaatiossaan asiantuntijan vastaamaan myös huoltovarmuusasioista.

Huoltovarmuuden tärkeys on korostunut viime vuosina, sekä maailmanlaajuisen koronapandemian että Euroopassa käytävän sodan vuoksi. Suomen huoltovarmuus ei ole toiminut kriisien keskellä parhaalla mahdollisella tavalla.

Vastuu huoltovarmuuden järjestämisestä on ensisijaisesti valtiolla, mutta myös suomalaisella elinkeinoelämällä on merkittävä rooli huoltovarmuuden ylläpitäjänä. Joidenkin arvioiden mukaan markkinaehtoisesti toimivan elinkeinoelämän varaan rakennettu huoltovarmuus ei toiminut toivotusti koronapandemian alkuvaiheessa. Esimerkiksi kasvomaskeista oli pulaa ja niiden hankkiminenkin osoittautui työlääksi.

PAM:n huoli lakkojen siirtämisestä liian kevyin perustein huoltovarmuuteen vedoten on otettava tosissaan. Lakon siirtäminen tulee olla mahdollista vain tarkoin rajatuissa tilanteissa.

Ilmoitetun työtaistelun siirtämisessä kyse on työtaisteluoikeuden rajoittamisesta ja rajoitusperusteiden arvioinnista, ei niinkään huoltovarmuuden arvioinnista. SAK:n työn näkökulmasta on jatkossakin tärkeää keskittyä työtaisteluoikeuteen liittyviin kysymyksiin. Huoltovarmuusperusteen arviointi on vain yksi osa tätä työtaisteluoikeuden rajoittamisesta käytävää keskustelua. Olennaista on ylläpitää osaamista myös ILO sopimusten ja EU-oikeuden takaamasta oikeudesta työtaistelutoimenpiteisiin.

SAK on osallistunut huoltovarmuusneuvoston työhön. SAK:n elinkeinoasioiden päällikön vastuulle kuuluu muun muassa energia-asiat, jotka ovat oleellisia huoltovarmuuden kannalta. Tämän on osoittanut myös Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan. Lisäksi huoltovarmuusasiat ulottuvat myös monille muille sektoreille.

Päätös

SAK varmistaa, että huoltovarmuusosaaminen on riittävällä tasolla.

SAK pitää tärkeänä palkansaajapuolen huoltovarmuusosaamisen ja -osallisuuden lisäämistä. Tavoitetta pyritään edistämään järjestämällä koulutusta sekä vahvistamalla nykyisiä huoltovarmuuspooleja palkansaajapuolen edustuksella tai perustamalla palkansaajapuolen oma huoltovarmuuspooli.

Vuokratyöntekijän siirtymistä käyttäjäyrityksen palvelukseen helpotettava

Teollisuusliitto

Teollisuusliitto esittää, että SAK aloittaa toimenpiteet vuokratyöntekijän oikeuksien parantamiseksi tilanteessa, jossa vuokratyöntekijä haluaa siirtyä käyttäjäyrityksen palvelukseen vuokratyösuhteen päätyttyä.

Tällä hetkellä monissa vuokrayritysten ja käyttäjäyritysten välisissä asiakassopimuksissa on rekrytointimaksua koskevia ehtoja, mikä tarkoittaa sitä, että käyttäjäyritys joutuu maksamaan vuokrayritykselle ns. sopimussakon siinä tapauksessa, että vuokratyöntekijä siirtyy käyttäjäyrityksen palvelukseen. Käytännössä tämä vaikeuttaa vuokratyöntekijän mahdollisuuksia siirtyä käyttäjäyrityksen palvelukseen vuokratyösuhteen päätyttyä. Käyttäjäyritys voisi olla halukas palkkaamaan vuokratyöntekijän omille listoilleen, mutta velvoite suorittaa vuokrayritykselle rekrytointimaksu asettaa kynnyksen vuokratyöntekijän palkkaamiselle. Tällainen kolmannen osapuolen vahingoksi tehty vuokrayrityksen ja käyttäjäyrityksen välinen sopimussakkoehto on vuokratyöntekijän aseman kannalta kohtuuton ja siksi sen käyttöä tulisi lainsäädännöllä rajoittaa.

SAK:n hallituksen lausunto 3.4.2023

Teollisuusliitto on esittänyt, että SAK aloittaa toimenpiteet vuokratyöntekijän oikeuksien parantamiseksi tilanteessa, jossa vuokratyöntekijä haluaa siirtyä käyttäjäyrityksen palvelukseen vuokratyösuhteen päätyttyä.

Tällä hetkellä monissa vuokrayritysten ja käyttäjäyritysten välisissä asiakassopimuksissa on rekrytointimaksuja koskevia ehtoja, mikä tarkoittaa sitä, että käyttäjäyritys joutuu maksamaan vuokrayritykselle ns. sopimussakon siinä tapauksessa, että vuokratyöntekijä siirtyy käyttäjäyrityksen palvelukseen. Käytännössä tämä vaikeuttaa vuokratyöntekijän mahdollisuuksia siirtyä käyttäjäyrityksen palvelukseen vuokratyösuhteen päätyttyä. Käyttäjäyritys voisi olla halukas palkkaamaan vuokratyöntekijän omille listoilleen, mutta velvoite suorittaa vuokrayritykselle rekrytointimaksu asettaa kynnyksen vuokratyöntekijän palkkaamiselle. Tällainen kolmannen osapuolen vahingoksi tehty vuokrayrityksen ja käyttäjäyrityksen välinen sopimussakkoehto on vuokratyöntekijän aseman kannalta kohtuuton ja siksi sen käyttöä tulisi lainsäädännöllä rajoittaa.

EU:n vuokratyödirektiivin implementointi on toteutettu Suomessa puutteellisesti. Euroopan unionin tuomioistuimen viime vuosina antama vuokratyövoiman käyttöä koskeva ennakkoratkaisukäytäntö osoittaa, että direktiivi edellyttää Suomelta lainsäädäntömuutoksia. Suurimmat puutteet kansallisessa lainsäädännössä liittyvät siihen, että implementointivaiheessa ei ole otettu asianmukaisesti huomioon direktiivin tavoitteita, joiden toteutumisesta jäsenvaltioiden tulisi huolehtia. Näitä ovat mm. vuokratyöntekijöiden yleinen suojelu silloin, kun työehtosopimuksilla poiketaan direktiivin mukaisesta yhdenvertaisen kohtelun periaatteesta suhteessa käyttäjäyritysten omiin työntekijöihin sekä vuokratyön tilapäisen luonteen säilyttäminen siten, että vuokratyösuhteesta ei muodostu työntekijöille pysyvää järjestelyä. Jälkimmäisen tavoitteen toteuttamiseen liittyy myös kysymys vuokratyöntekijöiden työllistymisestä käyttäjäyritykseen.

Euroopan unionin tuomioistuin on nimenomaisesti katsonut, että vuokratyöntekijöiden työllistyminen käyttäjäyritykseen on myös direktiivin tavoite, joka tulisi tehdä mahdolliseksi ja jonka toteutumista tulisi edistää kansallisesti. Kyseinen tavoite ei tällä hetkellä toteudu Suomessa. Teollisuusliiton esityksessä mainitut sopimussakot ja niiden käyttömahdollisuus vuokrausyritysten ja käyttäjäyritysten välillä ovat vuokratyöntekijöiden aseman kannalta kohtuuttomia, minkä lisäksi ne muodostavat kiistatta esteen direktiivin tavoitteiden toteutumiselle ja ovat näin ollen EU-oikeuden vastaisia. Asiaan tulee puuttua lainsäädännöllä, jolla varmistetaan, että nämä ja vastaavat järjestelyt eivät ole mahdollisia direktiivin tavoitteiden kiertämiseksi.

Päätös

SAK pyrkii edistämään vuokratyödirektiivin tavoitteiden täysimääräistä toteutumista. Tarvittavat kotimaiset lainsäädäntömuutokset ovat kiinteä osa vuokratyöntekijöiden aseman parantamiseen liittyvää hallitusohjelmatavoitetta, jolla pyritään saattamaan kansallinen lainsäädäntö vuokratyödirektiivin edellyttämälle tasolle.