Liittojen esitykset SAK:n edustajiston kevätkokoukselle 2022

SAK:n jäsenliitot ovat jättäneet 6 esitystä edustajiston kevätkokoukselle 2022. SAK:n hallitus on antanut esityksistä lausunnot ja päätösesitykset 4.4.2022. SAK:n edustajisto hyväksyi lausunnot ja päätösesitykset ilman muutoksia 19.5.2022.

1 SAK:n tehtävä on torjua palkkatyököyhyyttä

Palvelualojen ammattiliitto PAM

Palkkatyököyhyyttä on myös Suomessa, se ei ole vain muiden maiden ongelma.

Ennen koronaa Suomessa oli virallisten tilastojen mukaan noin 60000 työssäkäyvää köyhää. Noin 200 000 suomalaista sai soviteltua päivärahaa, asumistukea tai toimeentulotukea, kun tulot eivät riittäneet elämiseen.

Helmikuun alussa tuli julki Helsingin ja Tampereen yliopistoissa tehty tutkimus PAMin jäsenistä. Tutkimukseen vastanneista reilu kolmannes kärsi ruokaturvattomuudesta keväällä 2019, siis ennen koronapandemiaa. Vakava ruokaturvattomuus merkitsee, että vastaaja oli ollut kokonaisen päivän syömättä, jättänyt aterioita väliin, pienentänyt annoksia tai mennyt nälkäisenä nukkumaan taloudellisista syistä. Vajaa kolmannes kärsi lievästä tai kohtalaisesta turvattomuudesta ja reilulla kolmanneksella tulot riittivät laadullisesti ja määrällisesti riittävään ravintoon.

Ruokaturvattomuuden ydinsyinä pidetään riittämättömiä tuloja, tulojen epävarmuutta sekä säästöjen ja omaisuuden puutetta. Palkkatyököyhyyden riskitekijöitä ovat muun muassa työsuhteen osa- ja määräaikaisuus sekä yksinyrittäminen.

Kaikki nämä piirteet istuvat yksityisiin palvelualoihin ja niiden työntekijöihin. Naisvaltaisiin aloihin, joita tutkijat pidetään eräänlaisina oikean elämän laboratorioina, joista käytännöt leviävät muualle työelämään. Esimerkiksi laman aikana 90-luvulla vuokratyö valtasi ravintola-alaa. Nyt se on jokapäiväistä kaikkialla.

Tiivistäen voi sanoa, että työssäkäyvien köyhyys on osoitus siitä, että palkat ovat liian pieniä ja työtunteja on vähän. Alustatalous uhkaa tuoda tilanteen, jossa työtätekevä tyrkätään kokonaan työntekijöiden turvaksi luodun lainsäädännön ulkopuolelle.

Neuvottelujärjestelmällä on vahva rooli tilanteessa. Kun Elinkeinoelämän Keskusliitto koordinoi, ettei missään tehdä sovittua korotustasoa suurempia korkeampia ratkaisuja, ei matalapalkkaongelmaa voida ratkaista. Itse asiassa palkkaerot vain kasvavat, kun tehdään prosenttiratkaisuja. Kun valtakunnan sovittelija on vielä kiinnittäytynyt tähän palkankorotustasoon, ei matalapalkka-aloilla voida työtaisteluillakaan ratkaista tilannetta. Tupoaikojen tasa-arvo- ja matalapalkkaerät heitettiin jo aikoja sitten romukoppaan.

On paitsi työssäkäyvien köyhien, myös ay-liikkeen ja kokoa yhteiskunnan etu estää palkkatyököyhyys. Työlainsäädännön tarjoama turva ehkäisee palkkatyököyhyyttä, sen purku lisää sitä. Sosiaaliturvan tason on oltava riittävä eikä sitä voi mitata kannustavuuden määrällä.

PAM esittää, että SAK

  • pitää vahvasti esillä palkkatyököyhyyden teemaa
  • arvioi, miten työmarkkinoiden neuvottelujärjestelmää ja käytäntöjä kehitettään, jotta palkkatyököyhyyttä voidaan vähentää.
  • toimii sen puolesta, että työlainsäädäntöä kehitetään niin, että työntekijöille taataan elämiseen riittävät työtunnit. Esimerkiksi osa-aikatyön teettämiselle olisi vaadittava perusteet samalla tavoin kuin tällä hetkellä tarvitaan perustelut määräaikaisille työsuhteille
  • pyrkii kaikin tavoin estämään sen mahdollisuuden, että ihmisiä joutuu työlainsäädännön ulkopuolelle epämääräisiin yrittäjäsuhteisiin ja tukee alisteisessa asemassa olevien itsensätyöllistäjien oikeutta neuvotella kollektiivisesti
  • vaikuttaa siihen, että pidetään huolta työttömyysturvan sovitellun päivärahan tasosta

SAK:n hallituksen lausunto 4.4.2022

PAM esittää, että SAK pitää vahvasti esillä palkkatyököyhyyden teemaa sekä arvioi, miten työmarkkinoiden neuvottelujärjestelmää ja käytäntöjä kehitetään, jotta palkkatyököyhyyttä voidaan vähentää. Työlainsäädäntöä tulisi kehitetään siten, että työntekijöille taataan elämiseen riittävät työtunnit. Tämä on tärkeää erityisesti osa-aikatyössä, jossa tulisi myös edellyttää samalla tavoin perusteita kuten määräaikaisten työntekijöiden osalta jo nykyään edellytetään. Lisäksi tulisi kehittää neuvotteluoikeutta itsensätyöllistäjien ja epämääräisissä yrittäjätyösuhteissa työskentelevien osalta sekä pitää huolta sovitellun päivärahan tasosta.

Ennen koronaa Suomessa oli virallisten tilastojen mukaan noin 60000 työssäkäyvää köyhää. Noin 200 000 suomalaista sai soviteltua päivärahaa, asumistukea tai toimeentulotukea, kun tulot eivät riittäneet elämiseen.

Työssäkäyvien köyhyys on osoitus siitä, että palkat ovat liian pieniä ja työtunteja on vähän. Alustatalous uhkaa tuoda tilanteen, jossa työtätekevä pakotetaan työntekijöiden turvaksi luodun lainsäädännön ulkopuolelle. Neuvottelujärjestelmällä on vahva rooli olemassa olevassa tilanteessa. Kun Elinkeinoelämän Keskusliitto koordinoi, ettei missään tehdä sovittua korotustasoa suurempia korkeampia ratkaisuja, ei matalapalkkaongelmaa voida ratkaista. Itse asiassa palkkaerot vain kasvavat, kun tehdään prosenttiratkaisuja. Valtakunnan sovittelijan tukiessa tätä palkanjakotapaa, ei matalapalkka-aloilla voida työtaisteluillakaan ratkaista tilannetta.

Yhteisen työmarkkinamallin puuttuminen poistaa mahdollisuuden sopia laajemmista palkkaratkaisuista, joissa tasa-arvo ja palkkojen jälkeenjääneisyys voidaan ottaa huomioon. Olemme tilanteessa, jossa jokainen toimiala neuvottelee oman ratkaisunsa neuvotteluvoimansa mukaisesti. Työnantajapuolella ja osin myös sovittelijalla on tarve koordinoida palkkaratkaisuja vientialojen toimintaedellytyksiä korostaen, jolloin matalapalkka-alojen työntekijöiden palkkaongelmaa ei pystytä korjaamaan.

Päätös:

SAK:n liittoperheessä on pyritty luomaan koordinoitu työmarkkinamalli, mutta toistaiseksi siinä ei ole edetty mm. liittojen erilaisista tavoitteista johtuen. Haasteeksi on muodostunut myös työnantajapuolen vahva keskinäinen koordinaatio.

Työsuhteen naamiointia toimeksiantosuhteeksi pyritään vähentämään valmisteilla olevalla työsopimuslain uudistuksella, jossa työsuhteen tunnusmerkistöä täsmennetään hallitusohjelman mukaisesti. Osa-aikatyön perusteiden täsmentäminen vähentää työaikakeinottelun mahdollisuuksia, joten SAK edistää niiden toteutumista edunvalvonnassaan.

SAK:laisten alojen neuvottelutavoitteiden toteuttamiseksi on edelleen tärkeää kehittää yhteistä neuvottelukoordinaatiota. Sopimusjärjestelmän kattavuuden osalta on perusteltua itsensätyöllistäjien ja keinotekoisten kevytyrittäjien sopimusoikeudellisen aseman kehittäminen. Asiasta on tällä hetkellä vireillä komission kuuleminen, joten asiaa edistetään sekä kansallisella, että EU-tasolla.

SAK tukee näkemystä sovitellun työttömyyspäivärahan tason riittävyydestä, sillä ansiosidonnainen sosiaaliturva ehkäisee osaltaan köyhyyttä.

2 Työpaikkojen vuoropuhelu työkaluksi myös kriisivarautumiseen

Palvelualojen ammattiliitto PAM

Covid-19 pandemian aika on tuonut näkyväksi monen muun asian ohella sen, miten tärkeää olisi ennakoida mahdollisia poikkeustiloja ja varautua ennalta niiden vaatimiin toimiin työpaikoilla. Keväällä 2020 kävi ilmeiseksi, että työpaikoilla ei ollut valmiita foorumeja eikä käytänteitä kriisitilanteen vaatimien asioiden käsittelyyn yhdessä työntekijöiden kanssa. Monella työpaikalla ratkottiin kiireessä eri tilanteita ja laadittiin poikkeusohjeita kuulematta lainkaan työntekijöiden näkemystä niiden toimivuudesta käytännössä.

Vuoden 2022 alusta voimaan tullut yhteistoimintalaki antaa oivat työkalut esimerkiksi terveyteen liittyvän kriisitilanteen ennakointiin vuoropuhelun kautta. Kriisiajan ulkopuolella olisi paras hetki ennakoida ja rakentaa kullekin työpaikalle sen tarpeisiin perustuva varautumissuunnitelma aidossa dialogissa. Suunnitelmassa tulisi huomioida erilaisia ratkaisuja, esimerkiksi

  • kun liiketoiminta kokonaan tai osittain rajoittuu,
  • kun työntekijöiden turvallisuus tai terveys on uhattuna ulkoisista seikoista johtuen,
  • kun työntekijäpula iskee sairastumisten ja karanteenien vuoksi,
  • kun työntekijöiden mahdollisuus päästä lääkärien vastaanotoille tai saada todistuksia sairaudestaan estyy,
  • kun työntekijät kohtaavat vapaa-ajallaan altistumisia tai jäävät loukkuun matkalleen.

Vuoropuhelussa olisi mahdollista pohtia useita skenaarioita, joiden varalta olisi hyvä olla pohjasuunnitelma.

PAM esittää, että

SAK aktiivisesti markkinoisi YT-lain tarkoittamaa vuoropuhelua työkaluna työpaikkojen ennakoivien suunnitelmien kartoittamiseen ja laadintaan yhdessä henkilöstön edustajien kanssa.

SAK:n hallituksen lausunto 4.4.2022

Palvelualojen ammattiliitto PAM ry esittää, että Covid-19 pandemian aika on tuonut näkyväksi, miten tärkeää on ennakoida poikkeusoloja ja varautua niihin ennalta. Keväällä 2020 kävi ilmeiseksi, että työpaikoilla ei ollut valmiita foorumeita eikä käytänteitä kriisitilanteiden käsittelyyn yhdessä työntekijöiden kanssa. PAM:n mukaan vuonna 2022 voimaan tullut uusittu yhteistoimintalaki mahdollistaa esimerkiksi terveyteen liittyvien kriisien ennakoinnin työpaikoilla käytävän vuoropuhelun kautta. Kullekin työpaikalle tulisi rakentaa sen tarpeisiin perustuva varautumissuunnitelma, jossa olisi erilaisia ratkaisuja erimerkiksi liiketoiminnan rajoittumisen tilanteisiin, työntekijöiden turvallisuutta ja terveyttä uhkaaviin tekijöihin. Yhteistoimintalain vuoropuhelun mukaisessa suunnitelmassa tulisi olla myös käytännönläheisiä ratkaisuja työntekijöiden mahdollisuudesta päästä lääkärin vastaanotolle tai saada tarpeellisia sairaslomatodistuksia erityistilanteissa. Niin ikään suunnitelmassa tulisi huomioida työntekijöiden vapaa-ajalla kohdistuvat altistumiset ja mahdolliset työhön paluun esteet.

Yhteistoimintalaki on äskettäin uudistettu kolmikantaisesti ja uudet säännökset ovat tulleet voimaan 1.1.2022 eräin siirtymäsäännöksin. Työntekijäpuolella yhteistoimintalain uudistamisen keskeinen tavoite oli lisätä työpaikoilla säännönmukaista ja ennakoivaa vuoropuhelua sekä yhteistoimintaa. Työpaikoilla on muun muassa laadittava työyhteisön kehittämissuunnitelma, jota on päivitettävä vähintään kerran vuodessa ottaen huomioon ennakoitavat, yrityksen toiminnassa tapahtuvat muutokset, joilla on vaikutusta henkilöstön rakenteeseen, määrään tai ammatillista osaamisen tarpeisiin. Parin vuoden takainen pandemian ilmitulo ja äskettäinen Euroopan turvallisuustilanteen heikkeneminen ovat muutoksia, joiden vaikutuksia tulisi käsitellä myös ennakoivasti yhteistoiminnassa työpaikoilla konkreettisia vaikutuksia ja ratkaisumahdollisuuksia pohtien. Uudistettu yhteistoimintalaki sinällään antaa tähän mahdollisuuden ja työntekijäpuolen edunvalvonnan yhtenä painopisteenä tuleekin olla lainsäädäntöuudistusten mahdollisuuksien esille tuominen.

Päätös:

SAK toteaa, että yhteistoimintalaki on uudistettu 2022 vuoden alusta tarkoituksena lisätä vuoropuhelua työpaikoilla. Nykyisessä työntekijöiden terveyttä ja turvallisuutta koskevissa haasteissa SAK markkinoi ja edistää kaikin tavoin juuri äsken uudistetun yhteistoimintalain velvoitteita ja toimintatapoja.

3 Työpaikkojen toimia työkyvyn tukemiseen tarvitaan

Teollisuusliitto

Teollisuusliitto ry esittää, että

SAK edistää kaikilla käytettävissään olevilla keinoilla työkyvyn ylläpitämisen toimia työpaikoilla ja työnantajan paneutumista asiaan.

Nykyinen tilanne

Pitkittyneet työkyvyttömyydet ovat edelleen ongelma, vaikka ne ovatkin vähentyneet lainsäädäntöön määriteltyjen toimenpiderajojen vuoksi (30-60-90 päivää). Työnantajat ja työpaikat eivät ole riittävän tietoisia työkyvyn tukemisen mahdollisuuksista ja tukimuodoista. Työntekijä, jonka työkyvyttömyys syystä tai toisesta pitkittyy, saa usein lopputilin tai vähintäänkin ohjautuu liian myöhään kuntoutuspalveluihin. Työnantajat eivät ole sijoittaneet työterveyshuoltoon riittävästi, jotta sieltä saataisiin sosiaalialan asiantuntijan palveluita ajoissa.

Esityksen perustelut

Työntekijöiden osaamista ei saa hukata vältettävissä olevan työkyvyttömyyden vuoksi. Nyt kun sairausvakuutuslakiin on tullut kaksi uutta työkyvyttömyyden tarkastelupistettä (150 ja 230 päivää) myös työpaikkoja velvoittaviksi ajankohdiksi, olisi työterveyshuoltoyhteistyön voimistaminen tärkeää. Samalla muuttuu palvelujärjestelmä, kun uudet hyvinvointialueet aloittavat. Ammattiyhdistysliikkeen tulee mm. tarjota tietoa, koulutusta ja vaikuttaa siihen, että työpaikkojen ja erityisesti työnantajien tuntemus työkyvyn tuen mahdollisuuksista paranee.

SAK:n hallituksen lausunto 4.4.2022

Teollisuusliitto ry toteaa pitkittyvien työkyvyttömyysjaksojen olevan edelleen merkittävä ongelma työpaikoilla. Työkyvyn tukitoimet eivät useinkaan ole riittäviä tai oikea-aikaisia, vaikka erilaisia lakisääteisiä tarkistuspisteitä on sairauspäiväraha-ajalle kehitetty ja uusia on tullut voimaan vuonna 2022. Kaikki työnantajat eivät investoi työkykypalveluihin eikä tietoa palveluista, tukimahdollisuuksista ja työn muokkaamisen hyödyistä ole edelleenkään riittävästi.

Sosiaali- ja terveysministeriössä (STM) koordinoidaan kuntoutuksen uudistamisen kokonaisuutta, joka pohjautuu Kuntoutuskomitean raporttiin. SAK osallistuu kehittämisehdotuksien toimeenpanoon. Työfysioterapeuttien roolia ja osaamisen hyödyntämistä on työterveyshuollossa vahvistettu, jotta erityisesti tuki- ja liikuntaelinsairauksien ennaltaehkäisy ja hoito toteutuisi nykyistä tehokkaammin. Sairauslomalla olevien palvelukartoituksien tarkistuspisteitä on lisätty, jotta työhön paluun mahdollistavia hoito- ja kuntoutustoimia tarjottaisiin oikea-aikaisesti. Oman haasteensa aiheuttaa pitkittynyt koronapandemia, jonka seurauksena on syntynyt hoito- ja kuntoutusvelkaa ja jonot palveluihin ovat pidentyneet. SAK pitää tärkeänä, että työterveyshuollon lakisääteiset ja monialaiset työkyvyn tukitoimet toteutuvat myös poikkeuksellisten olosuhteiden aikoina. SAK on tukenut työterveyshuollon roolin vahvistamista osana hyvinvointialueiden yhteistyöverkostoja.

Työnantajien rooli työkyvyn tukemisessa ja työhön paluun helpottamisessa on ratkaiseva. Työnantajilla ei ole lakisääteistä velvollisuutta osallistua työhön paluun suunnitteluun tai työn muokkaamiseen. Osatyökykyisten työnteon helpottamiseen tarkoitettu työolosuhteiden järjestelytuki on huonosti tunnettu ja sitä hyödynnetään heikosti. SAK katsoo, että työnantajien kannustimia ja velvoitteita tulisi lisätä tilanteissa, joissa työntekijän työkyky on uhattuna. Tavoitteena tulee olla, että myös työkykyongelmien ilmaantuessa työntekijä pystyisi jatkamaan entisellä työnantajallaan.

Työ- ja elinkeinoministeriö (TEM) vastaa työllisyyspalvelujen uudistamisesta, jossa tarkoitus on parantaa myös osatyökykyisten palveluja ja heidän työllisyyttään. SAK on vaikuttanut työkyvyn arvioinnin ja työkyvyn tukemisen huomioimiseksi osana työllisyyspalveluja, jotta osatyökyisten työvoimapotentiaali voitaisiin hyödyntää nykyistä paremmin. Uusi Työkanava Oy on valtionyhtiö, joka tavoittelee osatyökykyisten työllistämistä ja heidän työmarkkinavalmiuksiensa parantamista.

Päätös:

SAK jatkaa vaikuttamistyötään työkyvyn tukitoimien tehostamiseksi eri foorumeilla. Hyvinvointialueiden aloittaessa toimintaansa SAK nostaa esille työkykypalvelujen tarpeen osana hyvinvointialueiden palvelutarjontaa. Käynnissä olevien pilottihankkeiden, kuten Työote-hankkeen tulokset tulee vakiinnuttaa osaksi pysyviä palveluita ja työterveyshuollon roolia tulee vahvistaa. SAK tavoittelee työnantajille selkeämpiä velvoitteita työn muokkaamiseksi työkykyongelmien ilmaantuessa. Koulutustapahtumia järjestäessään SAK nostaa ajankohtaisia työkyvyn tukitoimien sisältöjä ohjelmaan.

4 Velvollisuutta osallistua työriidan sovitteluun on vahvistettava

Teollisuusliitto

Suomen työriitojen sovittelujärjestelmä rakentuu ajatukselle pakkosovittelusta, mutta ei pakkosovinnosta. Sovittelija ei toisin sanoen voi määrätä työriitaa lopetettavaksi tai osapuolia tekemään sovintoa, mutta riitapuolilla on velvollisuus käydä sovittelijan johdolla neuvotteluja sovinnon aikaansaamiseksi. Velvollisuus osallistua sovitteluun ilmenee työriitalain 10.2 §:stä, jonka mukaan riitapuolen on saavuttava sovittelijan määräämään neuvottelutilaisuuteen tai lähetettävä siihen edustajansa. Lisäksi riitapuolen on annettava sovittelijalle tämän tarpeelliseksi katsomat tiedot.

Sovittelijan oikeuksista ja velvollisuuksista on säädetty työriitalain 9-15 §:ssä. Sovittelijalla on viran puolesta velvollisuus puuttua työriitaan (9 §) ja katsoessaan sen asianmukaiseksi tai riitapuolen sitä pyytäessä kutsua riitapuolet neuvotteluihin. Neuvotteluissa sovittelija toimii puheenjohtajana ja määrää, millä tavoin ja missä järjestyksessä riitakohdat on käsiteltävä. (10.1 §) Sovittelija on velvollinen kartoittamaan riidan kohteen ja edistämään sovinnon syntymistä aktiivisin sovittelutoimin (ks. lain 11 §). Sovittelija voi tehtäviä hoitaessaan omasta aloitteestaan kuulla asiantuntijoita tai muita tietojen saamista varten tarpeellisia henkilöitä (12 §). Sovittelija voi myös tehdä sovintoesityksen ja jos riitapuolet eivät sitä hyväksy harkita, onko sovittelua jatkettava vai onko se keskeytettävä. Sovittelija voi keskeyttää sovittelun myös katsoessaan, ettei sovintoehdotuksen esittämiselle ole edellytyksiä. (13 §)

Sovittelijan edellytykset hoitaa edellä todettuja virkavelvollisuuksiaan ja sovittelumenettely kokonaisuudessaan vesittyvät, jos riitapuoli kategorisesti kieltäytyy osallistumasta sovitteluun. Tästä huolimatta riitapuolen velvollisuutta saapua sovitteluun tai antaa sovittelijalle tietoja ei ole nykyistä työriitalakia säädettäessä tehostettu rikosoikeudellisin, hallinnollisin eikä siviilioikeudellisinkaan seuraamuksin. Ratkaisua on lain esitöissä perusteltu yleisluontoisesti sillä, että pakottaminen neuvotteluun ja sovitteluun tuskin johtaisi toivottuun tulokseen (HE 52/1961 vp).

Tehokkaan seuraamusjärjestelmän puuttuminen on konkretisoitunut myös sovittelijan käytännön toiminnassa. Erityisesti valtakunnallisten työehtosopimusten lakkaaminen ja sitä seurannut pyrkimys neuvotella työehtosopimuksista yritystasolla on haastanut nykyisen sovittelujärjestelmän ja nostanut esille sen puutteita. Valtakunnansovittelija Vuokko Piekkala on useissa julkisissa kannanotoissaan koskien erityisesti käynnissä olevia mekaanisen metsäteollisuuden yrityskohtaisia työehtosopimusneuvotteluja tuonut esille sen, ettei sovittelijalla ole pakkokeinoja osapuolten saamiseksi sovitteluun.

Lienee selvää, ettei sovittelun jatkaminen vastoin toisen osapuolen tahtoa ole pidemmän päälle hedelmällistä. Nykyinen järjestelmä, jossa sovittelijalla ei ole tehokkaita keinoja saada riitapuolia saman pöydän ääreen edes riidan kohteen ja osapuolten keskeisten näkemyserojen kartoittamiseksi, ei kuitenkaan edistä sovittelun päämäärien toteutumista. Se voi päinvastoin johtaa työriitojen tarpeettomaan pitkittymiseen tilanteessa, jossa sovinnon saavuttaminen olisi tosiasiassa keskusteluyhteyden muodostamisen jälkeen ja sovittelijan aktiivisella myötävaikutuksella täysin mahdollista. Erityisesti yritystasolla neuvoteltaessa sovinnon esteenä voi puolin ja toisin olla sellaisia ennakkoluuloja ja virheellisiä käsityksiä, joita purkamalla sovinto olisi hyvinkin saavutettavissa. Tällaiset sovinnon esteet voivat korostua järjestäytymättömässä työnantajakentässä.

Teollisuusliitto esittää, että

SAK ryhtyy toimenpiteisiin työriitalain seuraamusjärjestelmän kehittämiseksi siten, että osapuolille laissa säädetty velvollisuus osallistua sovitteluun ja antaa sovittelijalle tietoja toteutuisivat nykyistä tehokkaammin ja sovittelijalla olisi näin ollen tosiasialliset edellytykset hoitaa hänelle laissa säädettyjä tehtäviä. Osapuolten velvollisuutta osallistua neuvotteluihin voitaisiin tehostaa esimerkiksi viranomaisen määräämällä uhkasakolla.

SAK:n hallituksen lausunto 4.4.2022

Teollisuusliitto esittää, että SAK ryhtyy toimenpiteisiin työriitalain seuraamusjärjestelmän kehittämiseksi siten, että osapuolille laissa säädetty velvollisuus osallistua sovitteluun ja antaa sovittelijalle tietoja toteutuisivat nykyistä tehokkaammin. Sovittelijalla olisi näin ollen tosiasialliset edellytykset hoitaa hänelle laissa säädettyjä tehtäviä. Osapuolten velvollisuutta osallistua neuvotteluihin voitaisiin Teollisuusliiton mukaan tehostaa esimerkiksi viranomaisen määräämällä uhkasakolla.

Suomen työriitojen sovittelujärjestelmä rakentuu ajatukselle pakkosovittelusta, mutta ei pakkosovinnosta. Sovittelija ei voi määrätä työriitaa lopetettavaksi tai osapuolia tekemään sovintoa, mutta riitapuolilla on velvollisuus käydä sovittelijan johdolla neuvotteluja sovinnon aikaansaamiseksi. Velvollisuus osallistua sovitteluun ilmenee työriitalain 10.2 §:stä, jonka mukaan riitapuolen on saavuttava sovittelijan määräämään neuvottelutilaisuuteen tai lähetettävä siihen edustajansa. Lisäksi riitapuolen on annettava sovittelijalle tämän tarpeelliseksi katsomat tiedot.

Tehokkaan seuraamusjärjestelmän puuttuminen on konkretisoitunut myös sovittelijan käytännön toiminnassa. Erityisesti valtakunnallisten työehtosopimusten lakkaaminen ja sitä seurannut pyrkimys neuvotella työehtosopimuksista yritystasolla on haastanut nykyisen sovittelujärjestelmän ja nostanut esille sen puutteita. Valtakunnansovittelija on useissa julkisissa kannanotoissaan tuonut esille sen, ettei sovittelijalla ole pakkokeinoja osapuolten saamiseksi sovitteluun.

Sovittelujärjestelmä ei SAK:n mielestä kaikilta osin toimi, koska työnantajapuoli on aiempaa haluttomampi käymään kollektiivitasoisia neuvotteluita työntekijöiden kanssa. SAK:ssa on pohdittu erilaisia keinoja sovittelujärjestelmän kehittämiseksi. Tulevissa eduskuntavaalitavoitteissamme kollektiivisen neuvottelutoiminnan turvaaminen on yhtenä kärkitavoitteena. Tähän kokonaisuuteen kuuluu myös sovittelujärjestelmän toimivuus.

Päätös:

Työriitalaki on osin tulkinnanvarainen ja sen uudistaminen on tarpeen. On syytä varmistaa, että osapuolten velvollisuus saapua sovitteluun toteutuu. Tämä tarve korostuu, kun tulevaisuudessa sovitellaan todennäköisesti yhä enemmän myös yrityskohtaisia sopimuksia. Valtakunnansovittelija näkemys siitä, että hän ei voi käyttää minkäänlaisia pakkokeinoja osapuolten pakottamiseksi saapumaan sovitteluun, ei vastaa SAK:n tulkintaa työriitalaista. Joka tapauksessa lainsäädännössä on syytä selkiyttää ja konkretisoida sovittelijan käytössä olevia keinoja sovittelun tarkoituksen toteuttamiseksi.

Työ- ja elinkeinoministeriössä on käynnissä kolmikantainen lainvalmistelutyö sovittelujärjestelmän toimivuudesta. Työryhmästä on odotettavissa lähinnä teknisiä muutoksia sovittelun toteuttamiseen. Tämän lisäksi SAK yhdessä liittojen kanssa jatkaa yhteisen käsityksen muodostamista sovittelujärjestelmän kehittämismahdollisuuksista. Samassa yhteydessä on syytä arvioida aloitteessakin esitettyä sovittelijan mahdollisuutta käyttää uhkasakkoa. Valtakunnansovittelija on itse esittänyt tätä vaihtoehtona saada osapuolet saapumaan neuvottelupöytään.

5 Omavastuuajan poistaminen työttömyysturvalaista

Rakennusliitto

Rakennusalan luonne suhdanne- ja kausivaihteluineen aiheuttaa alan työntekijöille usein toistuvia työttömyysjaksoja. Kausityöttömyys koskee isoa osaa jäsenistöstä, ilman että he itse voivat mitenkään vaikuttaa esimerkiksi talven tuloon. Työttömyysturvalain mukaan asetetaan työttömälle korkeintaan kerran vuodessa, työssäoloehdon täyttyessä, työttömyysturvan viiden päivän omavastuuaika, jota yleisesti kutsutaan "syyttömän karenssiksi".

Lainsäätäjä on tarkoittanut omavastuuajan nimensä mukaisesti työttömän omavastuulliseksi jaksoksi työttömyyskorvauksen suhteen, ei rangaistukseksi. Etenkin toimialoilla, joilla omavastuuaika vähennetään työttömyysturvasta usein, koetaan työttömyysturvalaki tältä osin epäonnistuneeksi, taloudellisesti epäreiluksi ja syyIIistäväksi.

On varsin yleistä, että Rakennusliiton jäsen joutuu omavastuuajalle - syyttömän karenssiin - jopa vuosittain. Erityisen ongelmallista on, että alan luonteen vuoksi lyhyiden lomautusten (esim. neljä päivää) johdosta omavastuuaika ei välttämättä ehdi kerralla täyttyä. Tällöin seuraavan työttömyysjakson yhteydessä voidaan joutua laskemaan omavastuuaika uudelleen, joka voi johtaa yhteensä 9 päivän omavastuuaikaan ennen kuin päivärahaa on maksettu yhtään päivää. Työttömän kannalta kyseessä on kohtuuton tulonmenetys. Tätä ei lainsäätäjä ole varmasti tarkoittanut.

Toimialoilla, kuten rakentamisessa ja palvelualoilla, joilla lyhyemmät ja pidemmät työttömyysjaksot ovat valitettavasti osa työntekijän arkea, saattaa työuraan kertyä helposti kuukausitolkulla ns. omavastuupäiviä. Omavastuuaika johtaa myös helposti välttämätöntä tarvetta pidempiin lomautusjaksoihin edellä mainittujen ongelmien välttämiseksi.

Rakennusliitto esittää SAK:n edustajistolle, että SAK ottaa tavoitteekseen omavastuuajan poistamisen työttömyysturvalaista kokonaan, tai vähintäänkin työttömyysturvalain muuttamisen omavastuuajan osalta siten, että omavastuuaikaa voi kerryttää pidempään kuin nykyinen 8 viikkoa, aina kunnes työssäoloehto täyttyy uudelleen.

SAK:n hallituksen lausunto 4.4.2022

Rakennusliitto esittää, että SAK ottaa tavoitteekseen omavastuuajan poistamisen työttömyysturvalaista kokonaan. Vähintäänkin siten, että omavastuuaikaa voisi kerryttää nykyistä 8 viikkoa pidempään, aina kunnes työssäoloehto täyttyy uudelleen.

Rakennusliitto kiinnittää huomiota alan luonteeseen, jossa suhdanne- ja kausivaihtelut aiheuttavat työntekijöille usein toistuvia työttömyysjaksoja, joihin he eivät voi itse vaikuttaa. Myös muilla toimialoilla, esimerkiksi palvelualoilla, omavastuuaikoja voi rakennusalan tavoin kertyä usein ja johtaa helposti tarvettaan pidempiin lomautusjaksoihin. Etenkin toimialoilla, joilla omavastuuaika vähennetään työttömyysturvasta usein, omavastuuaika koetaan rangaistukseksi ja työttömyysturvalaki tältä osin epäonnistuneeksi sekä taloudelliselta kannalta epäreiluksi.

Työttömyysturvan omavastuuaika tarkoittaa työttömyyden tai lomautuksen alkaessa viittä omavastuupäivää, joiden aikana ei ole oikeutta työttömyysturvaan. Omavastuuaika asetetaan uudelleen, mikäli päivärahan enimmäisaika alkaa alusta työssäoloehdon täyttyessä. Omavastuuaika asetetaan pääsääntöisesti kuitenkin enintään kerran vuoden sisällä. Omavastuuajan tulee täyttyä kahdeksan kalenteriviikon aikana ja vastata täysiä työpäiviä. Osa-aikaisessa työssä omavastuuaika voi näin ollen venyä viittä päivää pidemmäksi.

Koronan aikana työttömyysturvan omavastuupäivät poistettiin väliaikaisesti työmarkkinajärjestöjen ehdotuksesta maalis-joulukuulta 2020. Hallituksen asetti jälleen uusia koronarajoituksia viime vuoden vaihteessa ja tämän seurauksena poisti omavastuupäivät myös ajalta tammi-helmikuu 2022.

Työttömyysturvan omavastuuajalla on työttömyysturvalain mukaan haluttu parantaa työttömyyden alun työllistymisen kannustimia pienentämällä etuutta. SAK:ssa kuitenkin nähdään, etteivät omavastuupäivät estä työttömyyttä tai nopeuta työllistymistä. SAK onkin esittänyt jo vuonna 2019 omavastuupäivien poistamista Rakennusliiton aloitteessa esitetyn mukaisesti kokonaan.

Päätös:

SAK:n tavoitteena on poistaa työttömyysturvan omavastuuaika. SAK edistää tämän tavoitteen toteutumista tulevissa vaali- ja hallitusohjelmatavoitteissaan.

6 Eroon tarpeettomista ja tahdonvastaisista jäsenmaksurästeistä

Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU

Työelämän muutos ja ammattiliittojen jäykän puoleinen järjestörakenne aiheuttaa ongelmia liittojen jäsenhuollossa.

On ilmennyt ongelmia koskien erityisesti vuokratyöntekijöitä. Joissakin tapauksessa heidät saadaan ammattiliiton jäseneksi sen kaltaiseen yritykseen, joka perii liiton jäsenmaksun palkasta.

Sitten saattaa käydä niin, että vaikka fyysinen työpaikka säilyy, niin työnantaja vaihtuu. Nyt tilanne voi vaihtua sellaiseksi, että uusi työnantaja ei perikään ammattiliiton jäsenmaksua, vaikka työtekijä on siinä uskossa. Syntyy tarpeettomia jäsenmaksurästejä ja ääritapauksessa jäsen erotetaan liiton jäsenyydestä rästien vuoksi. Tämä on harmillista jo pelkästään siksi, että ko. työntekijä on koko ajan kuvitellut olevansa ammattiliiton jäsen.

Totta kai tässä tilanteessa, kun työllistävä yritys vaihtuu, jäsenen pitäisi osata tai hänelle pitäisi tiedottaa siirtymisestä itsetilittäväksi jäseneksi. Valitettavasti näin tapahtuu harvoin.

Sama tilanne, tahdon vastainen jäsenmaksun katkeaminen ja liitosta rästiläisenä erottaminen syntyy, jos vuokratyöntekijä siirtyy kokonaan toiselle järjestämisalalle. Hän kuvittelee olevansa liiton siipien suojassa, mutta ei ole ja on vielä eri järjestämisalan liitossa, jossa hän työskentelee.

Palkansaajaliikkeelle syntyy tarpeetonta jäsenkatoa ja vielä pahempaa, ihmisiä jää ansiosidonnaisen työttömyysturvan sekä liittojen edunvalvonnan ulkopuolelle tahtonsa vastaisesti, vaikka asia olisi järjestettävissä.

Ratkaisuna asiaan voisi olla se, että verottaja ryhtyisi perimään ammattiliittojen jäsenmaksut. Tulorekisteri kyllä mahdollistaa tämän. Lisäksi valtionkirkkojen jäsenmaksut on pitkään peritty seurakuntien jäseniltä veron kaltaisena maksuna.

Toinen ratkaisu voi olla esimerkiksi Ammattiliitto ry:n perustaminen, joka keräisi jäsenikseen vuokratyöläiset.

Molemmat ratkaisumallit edellyttänevät yhtä ja yhtenäistä jäsenmaksua, joka olisi mielellään vielä euromääräinen.

Posti- ja logistiikka-alan Unioni PAU esittää, että SAK ryhtyy tutkimaan mahdollisuutta ratkaista edelle kuvattu ongelma joko jäsenmaksuperintää muuttamalla tai vaikka organisaatiomuutoksin.

SAK:n hallituksen lausunto 4.4.2022

Posti- ja logistiikka-alan Unioni PAU esittää, että SAK ryhtyy tutkimaan mahdollisuutta ratkaista liittojen jäseneksi liittymiseen ja jäsenmaksun maksamiseen liittyviä ongelmia muuttamalla jäsenmaksuperintää tai tekemällä organisaatiomuutoksia.

PAU:n aloitteessa kiinnitetään huomiota työelämän muutoksen ja ammattiliittojen jäykän järjestörakenteen aiheuttavan ongelmia jäsenkiinnittymiseen. Tämä koskee erityisesti tilanteita, joissa vuokratyötä tekevän työnantaja vaihtuu. Aloitteen mukaan tällöin on vaarana, ettei ammattiliiton jäsenmaksun työnantajaperintä enää toteudu ja työntekijän jäsenyys saattaa jopa katketa.

Liittojen ja työttömyyskassojen jäseneksi liittymisen sekä jäsenmaksun maksamisen yksinkertaistaminen on ollut vuosia toistuva arvioinnin kohde ja keskustelun aihe. Järjestelmän pitäisi toimia jäsenlähtöisesti niin, ettei esimerkiksi epätyypilliset työsuhteet aiheuta tarpeetonta haittaa tai vaikeuksia jäseneksi liittymiselle tai jäsenyyden ylläpitämiselle.

Suomessa on vakiintunut käytäntö, jonka mukaan henkilö ohjataan aina siihen liittoon ja samalla työttömyyskassaan, jonka sopimusalalla hän työskentelee. SAK:n sisällä on sovittu myös periaatteet, joiden mukaan niin sanottuun väärään liittoon järjestäytynyt ohjataan oikeaan liittoon. Näin turvataan henkilön edunvalvonta esimerkiksi työehtojen tulkintaan ja neuvontaan liittyvissä tilanteissa. Työelämän muutoksen myötä työmarkkinoille on syntynyt uusia toimialoja, joilla vakiintunutta sopimustoimintaa ei ole. Kun työtehtävään sovellettavaa työehtosopimusta ei ole olemassa, on työntekijöiden järjestäytyminen ja oikeaan liittoon ohjaaminen haastavaa. Tähän ongelmaan on etsitty erilaisia ratkaisuja, joista yhtenä on esiin nostettu ajatus niin sanotusta porstuamallin luomisesta niille työntekijäryhmille, joille ei perinteistä ammattiliittoa ole tarjolla.

SAK:ssa toteutettiin vuonna 2018 työttömyyskassahanke, jonka tavoitteena oli kassarakenteen yksinkertaistaminen ja jäsenyyden virtaviivaistaminen, jotta palvelu pystyisi vastaamaan paremmin toimintaympäristön muutoksiin. Hankkeen päättymisen jälkeen SAK:laisessa kassakentässä on tapahtunut fuusioita ja monet kassat ovat liittojen tavoin tehneet rakenteellisia muutoksia jäsenmaksuihinsa. Tämä kehityssuunta on oikea. Kassoissa on tapahtunut myös eriytymistä liitoista ja irtautumista alakohtaisuudesta.

Päätös:

SAK toteaa, että jäsenmaksuasioiden hoitamista on kehitetty liittojen ja kassojen kesken siten, että järjestelmä huomioi paremmin muun muassa epätyypillisissä ja vuokratyösuhteissa työskentelevien työntekijöiden tarpeet. Järjestelmään liittyy kuitenkin edelleen epäkohtia, joiden ratkaisemiseksi on tarpeellista selvittää muita ratkaisumalleja. Osana SAK:n strategiatyötä selvitetään myös uusia mahdollisuuksia tehdä jäsenyys houkuttelevammaksi.

SAK on pitänyt esillä tulorekisteriin lisättävää uutta toiminnallisuutta, joka mahdollistaisi kolmannen osapuolen valtuuttamisen tietojen tarkastamiseen rekisteröidyn henkilön puolesta. Käytännössä tämä mahdollistaisi esimerkiksi sen, että rekisteröity henkilö voisi valtuuttaa ammattiliiton tarkistamaan tulorekisteristä tulotiedot jäsenmaksun suuruuden määrittämiseksi.