Jarkko Elorannan vappupuhe 2022

SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta
Työväen vappu Lahden torilla 1.5.2022 kello 12.00

Arvoisat vapun viettäjät, hyvät toverit

Vappu on työväen ja kansainvälisen solidaarisuuden juhlaa. Tänä vappuna juhlistamme tietysti työtä ja työntekijöitä. Ja olemme iloisia ja kiitollisia, että saamme elää vapaassa, vakaassa ja turvallisessa demokratiassa, jossa on sanan- ja ilmaisunvapaus ja jossa vallitsee rauha. Rauha, hyvän inhimillisen elämän perusta ja kivijalka. Sen merkityksen olemme todella kouriintuntuvasti nähneet ja kokeneet viimeisen reilun kahden kuukauden aikana, kun olohuoneemme ja keittiön pöytämme ovat täyttyneet sotakuvista ja -kuvauksista Ukrainasta, jonne Venäjä helmikuun 24. päivä hyökkäsi rikkoen kaikkia kansainvälisen oikeuden säännöksiä, halveksien Ukrainan suvereniteettia, alueellista koskemattomuutta ja itsemääräämisoikeutta.

Venäjä käy sotaansa rikollisella, raakalaismaisella tavalla. Jahdaten siviilejä, tulittamalla sairaaloita, tuhoamalla siviili-infrastruktuuria, estämällä humanitaarisen avun perille toimittamisen, kiduttaen, ryöstäen ja raiskaten. Tämä kuvottava sodankäynti tapahtuu keskellä Eurooppaa alle tuhannen kilometrin päästä Suomesta. Ja Suomen rajanaapurin toimesta.

Solidaarisuutemme on Ukrainan ja ukrainalaisten puolella. Me haluamme seistä Ukrainan rinnalla. Me olemme osoittaneet tukemme monin tavoin. Suomi valtiona, yritykset toiminnallaan, kansalaisjärjestöt ay-liike mukaan lukien keräyksillään ja tuen osoituksillaan.

Sota tuntuu Euroopassa ja Suomessakin. Venäjälle on asetettu mittavia talouspakotteita, jotka vaikuttavat tietysti myös pakotteiden asettajaan. Sota itsessään aiheuttaa epävarmuutta ja riskejä talouden kehitykseen. Suomi on EU:ssa ollut ajamassa tiukkaa pakotelinjaa, jotta Venäjän sotakoneen rahoitus kuristuu. Venäjän talouden selkärankaa on raaka-aineiden vienti ja erityisesti fossiilienergian – hiilen, öljyn ja kaasun – vienti.

SAK liittoineen on pakotteiden takana. Pakotteet tuntuvat yrityksissä ja työntekijöissä, mutta siitä huolimatta niitä on asetettava. Rikollinen sota on saatava loppumaan ja inhimillinen tragedia päättymään. Pakotteiden ja vastapakotteiden aiheuttamat taloudelliset kustannukset eivät voi kuitenkaan jäädä yhteiskunnassamme vain palkansaajien ja pienituloisten maksettaviksi.

Me kaikki olemme havainneet energian hinnan nousun ja ruuan kallistumisen. Inflaatio, hintojen nousu, ostovoiman heikentyminen on tuskin jäänyt keneltäkään huomaamatta. Kaikki tämä ei ole Venäjän hyökkäyssodan aikaansaamaa, mutta se ilman muuta on nopeuttanut ja pitkittänyt hintojen nousua.

Koronakin vaikuttaa yhteiskuntiin, tuotantoon ja toimitusketjuihin vielä monella tavalla.

Kaikki tämä yhdistettynä voimakkaaseen, tarpeelliseen elvytykseen ja siitä seuranneeseen suureen kysynnän kasvuun koronakriisin aikana, on johtanut monien raaka-aineiden ja hyödykkeiden hinnan nousuun.

Sanna Marinin hallitus on lieventänyt kaikkein pienituloisimpien taloudellista ahdinkoa toteuttamalla aikaistetusti indeksikorotukset sosiaaliturvaan. Tarpeellinen ja välttämätön toimi. Hallitus kompensoi myös kohonneita työmatkakuluja korottamalla työmatkavähennystä. Hallituksen keinot torjua inflaation vaikutusta ostovoimaan ovat kuitenkin rajalliset.

Hyvät kuulijat

Ukrainasta on paennut jo 10 miljoonaa ihmistä sodan jaloista. Suurin osa on naisia, lapsia ja vanhuksia. Suomeen pakolaisia on tullut noin 20 000, mutta määrä voi kasvaa. Suurinta vastuuta pakolaisista kantavat Ukrainan naapurimaat. Monet ukrainalaiset jatkavat matkaansa Euroopassa jo olevien ystävien, tuttavien tai sukulaisten luo. Heillä on jo valmiita verkostoja Euroopassa, niin myös Suomessa.

Osa tulijoista haluaa työmarkkinoille. Meidän tulee kaikin keinoin estää työvoiman hyväksikäyttö, alipalkkaus ja muu työmarkkinarikollisuus. Alat, joilla ukrainalaisia on tähänkin asti Suomessa työskennellyt, ovat myös riskialoja, joilla asiat eivät aina ole olleet kunnossa. Näitä ovat esimerkiksi maa- ja metsätalous, rakentaminen ja siivousala.

Työmarkkinarikollisuus ei ole vain ukrainalaisia koskeva ongelma. Olemme joutuneet säännöllisesti ja tiheästi mediasta lukemaan ja kuulemaan erilaisia työvoiman kaltoinkohtelutapauksia. Ja läheskään aina kohteena eivät ole olleet ulkomaalaiset työntekijät, vaikka he selvästi suuremmassa riskissä ovatkin.

Myös nuoret, palvelualalla töitä tekevät kohtaavat aika ajoin asiatonta kohtelua, kohtuuttomia työaikoja, kiirettä, töitä tauotta ja huonoa johtamista. Suomalaisessa työelämässä on vielä korjattavaa, koska näitä tapauksia tulee esille liian paljon, liian usein ja myös tunnetuilta, isoilta, vakavaraisilta yrityksiltä. Silloin kyse ei voi olla tietämättömyydestä eikä rahasta, vaan piittaamattomuudesta ja vakavasta asenneongelmasta. Suomalaisille työmarkkinoille on palautettava järjestys. Lakia ja työehtosopimuksia on noudatettava.

Hyvät kuulijat

Työmarkkinakierros on saatu lähes päätökseen. Näimme ja koimme juuri ne kipupisteet, joita etukäteen aavisteltiinkin, erityisesti UPM:n ja kunta-alan neuvottelut olivat ja ovat odotusten mukaiset. Valitettavasti.

Työmarkkina- ja neuvottelujärjestelmä on muutoksessa. Metsäteollisuuden vetäytyminen kokonaan valtakunnallisesta työehtosopimisesta johti tilanteeseen, jossa työehtoja sovitaan vain yhtiökohtaisesti.

Paperiliitto ja StoraEnso avasivat kierroksen viime syksynä, ehkä vähän yllättäenkin. Reilu kaksivuotinen sopimus noin parin prosentin vuosikorotuksilla.

Mekaanisessa metsäteollisuudessa Teollisuusliitto on joutunut solmimaan kymmeniä ja taas kymmeniä yrityskohtaisia työehtosopimuksia taatakseen jäsentensä työehdot. Tätä työtä on nyt tehty kuukausia. Osa sopimuksista on tehty sopien, mutta usein on jouduttu myös käyttämään painostustoimia. Ja onnistuneesti. Teollisuusliitto on saanut tukea toimiinsa muilta SAK:laisilta liitoilta.

Teknologiateollisuuden versio neuvottelu- ja sopimusjärjestelmän rapauttamisesta oli eräänlainen kevytversio Metsäteollisuuden vastaavasta. Yrityksille jäi joko mahdollisuus liittyä uuteen työnantajaliittoon tai tehdä oma yrityskohtainen sopimus. Teollisuusliiton määrätietoisuus tässä tilanteessa johti siihen, että uudesta työnantajaliitosta tuli edustava ja alalla solmitaan yleissitovia työehtosopimuksia.

Työnantajien koordinaatio oli, jälleen kerran, tiukkaa. Se johti siihen, että suuria alakohtaisia uudistuksia ei tehty, eivätkä työelämän laatutavoitteet juuri edenneet. Raharatkaisu, ja maltillinen sellainen, voisi kuvailla tätä kierrosta osaltaan.

Kierrosta kuvaa myös se, että monet sopimukset syntyivät vasta uhan alla. Olemme siirtyneet voimapolitiikan aikaan työmarkkinoilla. Neuvottelutuloksia ei saatu aikaan ennen vanhojen sopimusten päättymistä ja työtaistelu-uhkia jouduttiin asettamaan usein.

Ja työtaisteluja myös toteutui ja on toteutumassa. Tämä ei ole toivottava kehitys, mutta työnantaja on omilla toimillaan, hajauttamalla ja heikentämällä neuvottelujärjestelmää ja harjoittamalla kovaa koordinaatiota, aiheuttanut sen, että epävarmuus ja epävakaus työmarkkinoilla on vain kasvanut.

Työmarkkinakierroksen käsittämättömin episodi oli metsäyhtiö UPM:n toiminta. Pyrkimys rankkoihin työehtoheikennyksiin ja ay-liikkeen toimintaoikeuksien ja -mahdollisuuksien kaventamiseen ei jättänyt Paperiliitolle muuta vaihtoehtoa kuin työtaistelun. Työtaistelu kesti lopulta 112 päivää ja maksoi yhtiölle vähintään 200 miljoonaa euroa ja paljon enemmän menetettynä maineena niin yhteiskunnassa kuin asiakkaiden parissa, puhumattakaan pohjamutaan uponneesta työnantajamaineesta.

Taloustilanne muuttui kesken neuvottelukierroksen, taas kerran. Nyt inflaation kohoaminen ja helmikuussa alkanut Venäjän hyökkäys muuttivat talouden kuvaa syksystä ja alkuvuodesta huomattavasti. Kasvun ajateltiin olevan 3–4 prosenttia ja inflaation odotettiin heikkenevän kesään tultaessa.

Nyt näkymä on heikompi. Kasvu hiipuu ja inflaatio näyttää sitkeämmältä.

Syksyllä iso osa palkkasopimuksista neuvotelleen uudelleen. Tehdyt maltilliset noin kahden prosentin korotukset sulavat kohoavaan inflaatioon. Se ja sodan aiheuttama epävarmuus syövät ostovoimaa, mutta alentavat myös luottamusta omaan talouteen. Se taas näkyy kotimaisessa kulutuksessa, joka on iso tekijä Suomen talouskasvun ylläpitämisessä.

Ei tarvitse olla suurikaan näkijä ennustaakseen, että syksyn palkkaneuvotteluista tulee äärimmäisen vaikeat. Yritysten palkanmaksukyky ei välttämättä nouse samassa tahdissa inflaation kanssa, mutta palkansaajien ostovoiman heikentyminen on monella tavalla ongelma myös yrityksille.

Kysymys nyt siis kuuluukin, että ajaudummeko vain kohti syksyn vaikeuksia vai pyrimmekö löytämään yhteistä käsikirjoitusta vaikean ajan yli työnantajien, työntekijöiden ja valtion kesken. Kaikki ainekset ovat pöydällä ja tarve on enemmän kuin ilmeinen.

Työmarkkinasopiminen ja työehtosopimukset ovat paitsi työn ostoa ja myyntiä osapuolten välillä, myös väline yhteiskuntarauhan ja -yhtenäisyyden ylläpitämiseen ja rakentamiseen. Voisi kysyä, jos ei nyt, niin milloin on tähän työhön tarvetta. Suomi on suurten ulko- ja turvallisuuspoliittisten ratkaisujen äärellä, jolloin kansakunnan yhtenäisyys on enemmän kuin suotavaa.

Nyt on tarve löytää käytännöllisiä ratkaisuja. Työnantajan kannattaa hylätä valitsemansa ideologinen linja, joka ei tunnista reaalimaailman tarpeita ja vaatimuksia. Teollisuusliiton puheenjohtajan Riku Aallon esitys sosiaaliturvamaksujen siirtämisestä työntekijöiltä työnantajille on hyvä ja käytännöllinen ratkaisuesitys palkansaajien ostovoiman tukemiseksi. Sosiaaliturvamaksujen siirto on tähän asti kulkenut toiseen suuntaan, mutta nyt on perusteita ja tarvetta suunnanmuutokseen.

Hyvät vapun juhlijat, ay-toverit

Kunta-alan neuvotteluista osattiin odottaa vaikeita ja kävi juuri kuten ennustettiinkin. Kunta-alan kaikki henkilöstöryhmät ovat tehneet arvokasta työtä koronakriisin aikana, eikä nykytilanne ole yhtään sen helpompi. Toimiva julkinen hallinto, tehokkaat ja laadukkaat julkiset palvelut ovat kriiseissä avainasemassa yhteiskunnan toimintakykyisenä pitämisessä. Tästä työstä pitää saada kunnollinen korvaus.

Sovittelulautakunta ei ole vielä kyennyt sovintoesitystä antamaan. Tämä tarkoittaa sitä, että laajat kunta-alan lakot alkavat ensi viikolla.

On selvää, että kunta- ja hyvinvointialan ratkaisua ei synny ilman pidempiaikaista ansiokehitysohjelmaa. Sen pitää olla yhteinen kaikille alan työntekijöille.

SAK kannattaa koordinoitua palkkapolitiikkaa, mutta on selvää, että alakohtaisia palkkauksellisia ongelmia ja heikkoja työehtoja on kyettävä korjaamaan. Nykyinen työnantajavetoinen koordinaatio, sovittelijan tuella toteutettuna, ei tätä mahdollista. Malli on epävakaa ja aiheuttaa työtaisteluja. Tarvitaan joustavuutta palkka- ja työehtopolitiikkaan, koska ilman sitä ei sama- tai matalapalkkaisuusongelmaa saada koskaan ratkaistua.

Hyvät vapun viettäjät, kuulijat

Vuoden päästä eduskuntavaalit ovat jo takanapäin. Vaalit ovat aina tärkeät, mutta nyt ne ovat poikkeuksellisen tärkeät, erityisesti palkansaajille. Työmarkkina- ja sosiaaliturva-asioita sovitaan entistä vähemmän kolmi- ja kaksikantaisesti työmarkkinaosapuolten ja valtion kesken. Se tarkoittaa sitä, että entistä isompi osa asioista päätyy kulloisenkin hallituksen päätettäväksi.

Meillä on tuore muistijälki siitä, mitä tarkoittaa, kun porvarihallitus pääsee työmarkkinoista päättämään. Haluammeko me sitä? Emme. Ja koska emme halua sitä, pitää meidän tehdä lujasti ja määrätietoisesti työtä, että palkansaajien asiaa ja työelämää ymmärtävät poliittiset voimat voittavat vaalit. Meillä on siis yksinkertainen, mutta kunnianhimoinen tavoite edessämme.

Työnantajien vetäytyessä neuvottelupöydistä ja pirstoessa sopimus- ja neuvottelujärjestelmää palasiksi on tärkeää, että lainsäädännöllä huolehditaan työntekijöiden ja kollektiivisen edunvalvonnan elintärkeistä toimintaoikeuksista ja -mahdollisuuksista.

SAK on jo esittänyt luottamusmiesten aseman kirjaamista lakiin. Jos yrityksessä on luottamusmies valittu, työnantajan on tunnustettava hänet, ilman mutinoita.

On hyvin todennäköistä, että työnantaja pyrkii heikentämään ja rajoittamaan työtaisteluoikeutta. Tällä työmarkkinakierroksella voimapolitiikka on tehnyt paluuta työmarkkinoille ja ay-liikkeen voima on viime kädessä jäsenistössä ja työtaisteluissa. Sen olemme nähneet ja kokeneet.

Työtaisteluoikeutta ei pidä eikä saa rajoittaa lainsäädännöllä. Työntekijöillä täytyy olla oikeus työtaisteluihin, oikeus tukilakkoihin, oikeus poliittisiin lakkoihin. Me emme tarvitse yksittäisen käräjäoikeuden yksittäistä tuomaria murtamaan työtaistelua turvaamistoimenpiteillä ja miljoonien uhkasakoilla.

Demokratiaan kuuluu työtaisteluoikeus sekä oikeus osoittaa mieltään ja vaikuttaa päätöksentekoon myös vaalien välillä. Ja mitä vähemmän työnantajat haluavat asioista työntekijöiden kanssa yhdessä sopia, sen enemmän on tarvetta vaikuttaa poliittiseen päätöksentekoon. Mitä pirstaleisemmaksi neuvottelujärjestelmä kehittyy, sen useammassa paikassa on riski työmarkkinahäiriöihin ja niiden eskaloitumiseen. Se on vain tilastollinen tosiasia, ei mielipide. Siksi työnantajien on tarkkaan mietittävä mitä toivovat ja edistävät.

Kysymys on viime kädessä siitä, miten kohtaamme aikamme suuret yhteiskunnalliset kysymykset ilmastonmuutoksen, luontokadon, väestön ikääntymisen, teknologisen kehityksen, työn murroksen, ja rakennamme entistä paremman ja kaikkien hyvinvointia ja osallisuutta parantavan yhteiskunnan. Tämä onnistuu vain asioista laajasti yhdessä sopien. Sopiminen on ollut Suomen vahvuus ja olkoon se sitä jatkossakin.

Oikein hyvää vappua ja aurinkoista kevättä.