”Laita pari anttia tulemaan”– Ammattislangi välittää asiaa tehokkaasti, mutta huumorilla
”Nyt täytyy tehdä kottarainen.”
”Laita pari anttia tulemaan.”
Jos et ymmärtänyt, mitä edelliset lainaukset tarkoittavat, et todennäköisesti työskentele rakennusalalla tai ravintolassa. Kottaraisen tekoa suunnitteleva aikoo tehdä betonivalumuotin sisälle puisen kehikon, jonka avulla valuun jää aukko vaikkapa ilmastointia varten. Antti taas viittaa entrecôtepihviin.
Alalla kuin alalla on ainakin jonkin verran omanlaista ammattislangia, joka eroaa alan virallisesta termistöstä.
– Kun on joukko ihmisiä, joka tekevät tiiviisti jotain yhdessä, niin sille mitä todennäköisimmin kehittyy omanlaisia tapoja puhua asioista. Se on kielelle ja ihmisyhteisöjen kielenkäytölle aivan tyypillistä, professori Niina Lilja Tampereen yliopistosta sanoo.
Lilja on tutkimusryhmineen paneutunut erityisesti rakennusalan kielenkäyttöön ja puhetapoihin.
Professorin mukaan ammattislangi syntyy työyhteisöissä vastaamaan käytännön tarpeisiin. Slangi auttaa viestimään nopeasti, tehokkaasti ja täsmällisesti.
Esimerkiksi pitkän selityksen vaativa betonivalun sisälle nikkaroitava puukehikko on varsin tehokkaasti ilmaistu kottarainen-sanalla. Vieraskielinen entrecôte taas soljuu suomalaisen suussa sujuvammin anttina.
Samoin ammattilaisilla on usein tarve puhua hyvin täsmällisesti työvälineistä tai materiaaleista ja raaka-aineista. Kun amatööri puhuu tarjoiluvadista, ammattilainen puhuu esimerkiksi eskosta, tietynlaisesta koristeellisesta kahvallisesta metallisesta tarjoiluastiasta.
Antin tuntevat kokit Rovaniemeltä Helsinkiin
– Puhun sujuvasti vaikkapa pruukista eli laastista, formusta eli betonivalumuotista ja plaanosta eli itsetasaavasta betonista, mutta sähköasentajien slangia en välttämättä ymmärrä, ainakaan täydellisesti, YIT:n pääkaupunkiseudun alueellinen luottamusmies ja mittakirvesmies Jari Jääskeläinen sanoo.
Hän on työskennellyt rakennusalalla 40 vuotta, koko aikuisikänsä.
Moni muukin rakennusalan alaslangi on Jääskeläiselle outoa. Ammattinimikkeitä alalla on helposti yli 200.
Jääskeläisen mukaan sanasto vaihtelee jonkin verran myös alueellisesti. Jyväskylän seudun rakentajilla on hieman omanlaisensa sanasto, pääkaupunkiseudun rakentajilla omansa. Ravintola-alan slangissa puolestaan on paljonkin yhteistä sanastoa. Antin tuntevat kokit niin Rovaniemellä kuin Helsingissäkin.
– Meidän alallamme väki liikkuu paljon. Etelästä menee kausityöläisiä talvisin pohjoiseen. Siinä samalla slangikin siirtyy ja leviää. Toisaalta aivan varmasti meidän alallammekin on alueellista vaihtelua, keittiöslangista kirjan kirjoittanut keittiömestari Mikael Tissari arvioi.
Osa puhekielisistä ammattisanoista on levinnyt myös suuren yleisön puheisiin. Rälläkkä eli kulmahiomakone ja smyygi eli ikkunanpieli ovat tuttuja monille. Samoin television kokkiohjelmat ovat tehneet misaamisen eli alkuvalmistelun tutuksi tavallisille tv:n katsojille.
Yhteisöllisyyttä ja ammattiylpeyttä
Slangilla on muitakin tarkoituksia kuin ilmeinen tehokkuuden ja täsmällisyyden tavoittelu.
Niin Niina Lilja, Jari Jääskeläinen kuin Mikael Tissari ovat yhtä mieltä siitä, että slangi luo yhteenkuuluvuuden tunnetta ja rakentaa ammattilaisten yhteisöä.
– Tietenkin se hitsaa porukkaa yhteen, kun käytössä on yhteinen salakieli, jota muut eivät ymmärrä. Slangi on yksi yhteishengen raaka-aine, Tissari sanoo.
Huumori on myös olennainen osa slangia ja yksi syy siihen, miksi slangi yhdistää. Leikilliset ilmaisut keventävät, tuovat vastapainoa työlle. Kukapa voisi olla hymyilemättä, kun ensi kerran kuulee puhuttavan ravintolakeittiössä tulisuudelmasta eli viemärin avaamiseen tarkoitetusta imukupista? Salakielen oppiminen vie kuitenkin oman aikansa.
Mikael Tissari ja Jari Jääskeläinen kertovat aloittaneensa slangin omaksumisen jo opiskeluaikana.
– Ensimmäinen päivä Perhon ravintolakoulussa oli myös ensimmäinen slangikylpypäiväni, Tissari naurahtaa.
Lisää oppia tuli työharjoitteluissa ja varsinaisessa työelämässä.
Tulokkaiden slangitaitoja myös testataan hyväntahtoisen kujeilevasti: Tissarikin on vuosikymmeniä sitten nuorena kokkina lähetetty hakemaan varastosta vehnäjauhoja ja HDF:ää. Varastosta jälkimmäistä ei kuitenkaan löytynyt.
– Kokeneempi kollega sitten valisti, että HDF on hyvää duunifiilistä.
Kun slangia oppii, nousee samalla myös ammattiylpeys. Alan puheenparren tunteminen on merkki alan asiantuntijuudesta.
Jyrääkö englanti?
Keittiöslangissa näkyy alan pitkä kansainvälinen historia. Aikoinaan ravintolakulttuuri rantautui Suomeen Ruotsista ja mallia otettiin paljon Keski-Euroopasta, etenkin ranskalaisesta keittiöstä.
Ranskan- ja ruotsinkielisiä sanoja on suomalaisissa keittiöissä väännetty enemmän suomalaiseen suuhun sopiviksi. Esiliina eli förkläde on vääntynyt meillä förkkeliksi, bricka eli tarjotin prikaksi. Ruotsin kielen vaikutus näkyy myös rakennusalalla. Murbruk eli laasti on slangissa pruukia.
Nykypäivänä niin ravintoloissa kuin rakennuksillakin tunnelma on usein hyvin kansainvälinen. Molemmissa työskentelee paljon maahanmuuttajataustaisia työntekijöitä ja vierastyöläisiä.
Jääskeläisen mukaan esimerkiksi Helsingin Pasilassa ostoskeskus Triplan työmaalla saattoi kuulla 72 eri kieltä.
Näkyykö rakennusalan slangissa nyt vaikkapa viron tai venäjän vaikutus? Entä livahtaako keittiössä välillä sekaan arabiaa tai vaikkapa kiinaa?
– Saattaa siellä ehkä välillä jotain eksoottista kieltä kuuluakin. Tosin nykyisin keittiöissä puhutaan paljon englantia. Se on yhteinen kieli, jota kaikki puhuvat taitonsa mukaan, toiset paremmin, toiset huonommin, Mikael Tissari tuumaa.
Sen paremmin Jari Jääskeläinen kuin Niina Liljakaan eivät sen sijaan ole panneet merkille viron tai venäjän vaikutusta rakennusalan puheeseen.
Liljan tutkimuksen mukaan monilla työmailla suomi on ainoa yhdistävä kieli, ja monet vierastyöläiset käyttävät keskeisistä työvälineistä, materiaaleista ja työtavoista suomenkielisiä nimityksiä.
– Vaikka muuten puhuisi äidinkieltään, saattavat rakennusalan termit olla suomea ja suomalaista slangia. Ruotsalaiset tutkijat ovat panneet samanlaisen ilmiön merkille Ruotsissa. Rakennusalan termit tunnetaan paikallisella kielellä, Niina Lilja selittää.
Jääskeläinen ja Tissari kantavat kuitenkin huolta slangin tulevaisuudesta. Molemmat miettivät, jyrääkö englanti slangin.
– Etenkin pääkaupunkiseudulla englantia puhutaan työmailla paljon. Ja kun rakennuksilla sosiaalitilat ovat parissa rivissä päällekkäin olevissa parakeissa, eri kansallisuudet viettävät aikaa usein vain keskenään. Slangi ei siirry, eivätkä ihmiset opi toisiltaan, Jari Jääskeläinen pohtii.
Slangi tutuksi opiskeluaikana
Entä pitäisikö slangia opettaa tuleville ammattilaisille jo koulun penkillä?
Jari Jääskeläisen ja Mikael Tissarin vastaus on selvä: slangin alkeet pitää taitaa, jotta työyhteisössä pärjää.
Samaa mieltä on rakennusalan ammatillinen opettaja Liisa Huittinen Vantaan ammattiopisto Variasta.
– Kun opiskelijat lähtevät työssäoppimisjaksoille, pitää perussanastoa tuntea. Rakennuksilla tiettyjen termien osaamista pidetään itsestäänselvyytenä, hän kertoo.
Oppitunneilla Huittinen käyttääkin paljolti vakiintuneita puhekielisiä ilmauksia. Hän puhuu tuleville talonrakentajille kottaraisista ja pöllönsilmistä eli lyöntiniiteistä, joilla kiinnitetään esimerkiksi eristeitä betoniin.
– Työssäoppimisjaksoilla sanasto karttuu kohisten. Sen oikein huomaa, miten opiskelijoille tulee samalla hyvää ammattiylpeyttä.
Professori Niina Lilja puolestaan huomauttaa, että vaikka vakiintuneita termejä onkin hyvä opetella jo ammatillisissa oppilaitoksissa, ei uraansa aloittelevilta voi odottaa täydellistä ammattikielen osaamista. Etenkin muun kuin suomen tai ruotsinkielisillä on ammattislangissa paljon opittavaa.
– Slangi myös muuntuu koko ajan. Tulee uusia työvälineitä, materiaaleja ja työtapoja ja niille uusia nimityksiä. Eivät ammatilliset opettajat tai kielten opettajat voi mitenkään tuntea kaikkia rakennuksilla käytössä olevia termejä. Kunnolla kielen oppii vasta käytännön työelämässä, Lilja tähdentää.
Liisa Huittinenkin myöntää, että alan viimeisimmät termit eivät ole hänelle välttämättä tuttuja. Omista työvuosista rakennuksilla on jo ehtinyt vierähtää vuosia.
– Vielä toistaiseksi opiskelijat eivät ole tuoneet työssäoppimisjaksoilta uusia termejä ja virtauksia mukanaan tänne oppitunneille. Mutta mukavaahan se olisi, jos oppiminen olisi sillä tavoin vastavuoroista, Huittinen miettii.
Anu Vallinkoski
