Kysymyksiä paikallisesta sopimisesta
1. Missä tapauksissa SAK vastustaa paikallista sopimista?
SAK hyväksyy paikallisen sopimisen sillä tavalla kuin laki ja työehtosopimukset sen tällä hetkellä määrittelevät. Olemme jopa kannustaneet yrityksiä käyttämään enemmän työehtosopimuksen suomia mahdollisuuksia.
Hallitus haluaa vapauttaa paikallista sopimista. Kyse on erityisesti työnantajien mahdollisuudesta poiketa työmarkkinaosapuolten eli työnantajien ja työntekijöiden etujärjestöjen yhdessä sopimista menettelytavoista ja lain vähimmäissuojasta.
Esimerkiksi osana vuoden 2016 kilpailukykysopimusta työmarkkinaosapuolet halusivat sopia mahdollisuudesta paikallisen sopimuksen laajentamisesta järjestäytymättömiin yrityksiin samoilla ehdoilla kuin järjestäytyneisiin yrityksiin. Tässä oli ehtona, että työntekijöitä edustaa luottamusmies. Sopu kaatui Suomen yrittäjien vastarintaan ja Sipilän hallituksen haluttomuuteen jatkaa esityksen ajamista.
2. Millaisia ongelmia paikallisen sopimisen lainsäädäntöön liittyy?
Työlainsäädännön periaate on suojata työsuhteen heikompaa osapuolta, eli työntekijää. Tästä ollaan nyt liukumassa poispäin.
Työaikasuojelu, haittakorvaukset, ilta- ja yölisät on hyvin monissa sopimuksissa paikallisesti sovittavia asioita. Niitä voitaisiin hivuttaa heikompaan suuntaan. Jopa lomaoikeudet ja palkalliset perhevapaat voisivat heikentyä ja työaikajärjestelyitä voitaisiin muuttaa työntekijöiden kannalta epäedullisemmiksi.
Erilaiset jakso- ja joustotyöaikamallit mahdollistaisivat pitkien työvuorojen teettämisen ilman ylityökorvauksia ja tuntien vähentämisen työnantajan yksipuolisesti määrääminä ajankohtina.
Nuoret, maahan muuttaneet, naiset, uudet työntekijät ja matalasti koulutetut ovat työelämässä muita heikoimmassa asemassa. Työpaikkojen sisällä voisi olla mahdollista eriyttää eri henkilöstöryhmien työehtoja. Keikka-, osa-aika- ja tilapäistyöntekijät on helppo jättää palkankorotusten tai työsuhteen muiden etujen ulkopuolelle.
Joillakin työntekijöillä asiat voisivat parantua, mutta ne eivät perustuisi lakiin tai muihin sopimuksiin, jolloin ne voitaisiin yksipuolisesti koska tahansa perua.
3. Lisääkö paikallinen sopiminen työntekijöiden mahdollisuuksia vaikuttaa omaan palkkaansa?
Jo tällä hetkellä työehtosopimus määrittelee vähimmäispalkan. Jokainen voi neuvotella itselleen paremmat työehdot. Laissa ei ole määritelty vähimmäispalkkaa.
Todennäköisesti paikallisen sopiminen aiheuttaisi monen kerroksen työmarkkinat. Työehdot voisivat eriytyä alueellisesti, henkilöstöryhmien välillä tai työnantajayrityksen koon mukaan.
Työntekijöiden järjestäytymisaste ja alan suhdanne vaikuttaisivat paljon. Työsuhteen edut ja palkkaus voisivat huonoina aikoina tippua nopeasti, mutta hyvänä aikana palautua tai nousta hitaasti.
4. Mitä väliä on, kuuluuko yritys työnantajayhdistykseen vai ei?
Nykyiset paikallisen sopimisen kirjaukset työehtosopimuksissa on tehty sillä oletuksella, että niitä sovelletaan työpaikoilla, joissa työnantaja on järjestäytynyt eli sitoutunut neuvottelemaan ammattiliiton edustajan kanssa ja noudattaman yhdessä sovittuja tulkinta- ja riidanratkaisukäytäntöjä.
Jos työnantaja saa paikallisesti poiketa työehtosopimuksesta riippumatta siitä, kuuluuko yritys työnantajaliittoon, työnantajien järjestäytymisen kannusteet heikkenevät. Suomalainen työehtosopimusjärjestelmä perustuu molempien osapuolten korkeaan järjestäytymisasteeseen.
Työehtosopimus takaa työntekijälle vähimmäistason. Jos yksittäisestä kohdasta poiketaan alaspäin, se kompensoidaan työntekijöille toisaalla. Työpaikoilla, jossa työntekijät eivät pysty tasapuoliseen neuvotteluun työnantajan kanssa, on vaarana, että työehdoista poiketaan vain alaspäin.
Lakimuutokset voivat lisätä yrityksiä sivuuttaa luottamusmiehet myös yrityksissä, joissa heidän kanssaan tällä hetkellä neuvotellaan. Esimerkiksi Suomen Yrittäjät on kannustanut jo nyt työnantajajärjestöihin kuulumattomia jäseniään olemaan tunnustamatta luottamusmiehiä ja tulkitsemaan, että luottamusmiehiä koskevat määräykset eivät kuulu yleissitovuuden piirissä sovellettaviin säännöksiin.
5. Miksi työntekijöiden edustajana pitää olla SAK:n mielestä luottamusmies?
SAK:n luottamusmieskyselyiden perusteella lähes viidesosa (19 %) luottamusmiehistäkin kokee painostusta paikallisessa sopimisessa. Sopimuksen tekijällä on oltava riittävä suoja painostukselta, jotta hän voi edustaa kollegoitaan. Tämän takia luottamusmiehen irtisanominen on esimerkiksi vaikeampaa kuin muiden työntekijöiden.
Tällä hetkellä lakiin yritetään kohtaa, jossa yleissitovuuden takia työehtosopimista noudattavissa yrityksissä luottamusmies edustaisi vain järjestäytyneitä työntekijöitä. Se voi asettaa työntekijät eri asemaan. Esimerkiksi se kertoisi työnantajalle, ketkä kuuluvat liittoon. Työntekijän järjestäytymisen on arkaluontoinen henkilötieto, jota työnantaja ei saa kysyä.
Jos valittu henkilöstön edustaja voidaan sivuuttaa tai työantaja voi valita neuvottelukumppaninsa, se heikentää työntekijöiden neuvotteluasemaa. On liittojen ratkaistavissa, voivatko luottamusmiehen valintaan osallistua myös henkilöt, jotka eivät kuulu kyseiseen ammattiliittoon. Lakiin pitäisi siis kirjata vähintään, että jos luottamusmies on valittu, hänen kanssaan on neuvoteltava.
6. Mikä riski on, jos henkilöstö sopii työehdoista suoraan, ilman edustajaa?
Riippuu paljon alasta ja sen työpaikkojen rakenteesta, kenellä voi katsoa olevan riittävät tiedot paikallisen sopimuksen tekemiseen. Yleensä työnantajaa edustaa juristi tai muu lakiin ja sopimiseen perehtynyt henkilö. Työntekijöistä harvalla on työoikeuden tuntemusta. Saattaa käydä niin, että työntekijät solmivat vahingossa sopimuksen, joka heikentää heidän asemaansa.
Työntekijöiden enemmistöpäätöksissä on myös riskinsä. Esimerkiksi palkankorotukset voitaisiin jakaa vain enemmistön kesken. Silloin voidaan jättää kokonainen henkilöstöryhmä kokonaan korotusten ulkopuolelle ilman, että siihen kuuluvilla on mahdollisuutta vaikuttaa asiaan.
7. Miksi SAK haluaa, että työehtosopimuksia tekee ammattiliitto eikä esimerkiksi yksittäinen ammattiosasto?
Valtakunnallisella työehtosopimuksella voi poiketa lain vähimmäistasosta esimerkiksi kysymyksissä, jotka koskevat työaikaa ja vuosilomaa. Näin isoihin päätöksiin liittyy osaamista, jota löytyy parhaiten ammattiliitoista.
Jos laista poikkeavien sopimusten määrä kasvaa sadoilla tai tuhansilla sopimuksilla, eduskunnalla ja viranomaisilla ei käytännössä ole mahdollisuutta pysyä perillä, miten lainsäädäntöä sovelletaan ja siitä poiketaan. Se huonontaa työntekijöiden asemaa.
